Lukulampun blogi

Voiko lukea liikaa?

Viime päivinä sosiaalisessa mediassa on pyörinyt tietoa siitä, että Enid Blytonin Viisikko-sarja on jo kuusikymmentävuotias ja sen kunniaksi teoksista otetaan uusintapainoksiakin. Kippis sille – inkiväärioluella tietenkin, ja vähän eväsleipiä päälle!

Ensin synttäriuutinen aiheutti ilon läikähdyksen, sitten epämääräisen ahdistuksen.

Minulle, kuten varmasti monelle muullekin, Viisikot ovat ensimmäisiä itsenäisesti lukemiani teoksia. Ne olivat jännittäviä mutta lämminhenkisiä, todella koukuttavia. Muistan yhden kesän, jolloin 7- tai 8-vuotiaana (nörttilapsina) keskityimme naapurinpojan kanssa mökin vinttikamararissa kököttämiseen ja luimme Viisikkoja kilpaa.

Lopulta olin varma, että olen lukenut kaikki Viisikot. En enää halunnut lukea niitä, eikä kotikirjastostani löydy yhtään Viisikkoa, vaikka muita lapsuuden suosikkeja olenkin säästänyt.

Seuraavan kirjayliannostuksen sain ala-asteen loppuvuosina.

Enää en kilpaillut lukemisista, mutta luin itsekseni Agatha Christien dekkareita kuin aiemman Viisikko-manian vallassa. Kuudennella luokalla piti pitää esitelmä kiinnostavasta henkilöstä, ja valitsin Agatha Christien.

Miten kävi? Kun esitelmä oli pidetty, tunsin, ettei Christiellä ole minulle enää mitään annettavaa. Olin jo yli kolmikymmenvuotias, kun luin yhden Agatha Christien dekkarin. En ole koskasn oppinut oikein lukemaan muidenkaan dekkareita, ja kokemuksieni perusteella välttelin vuosia kirjallisuuden opintoja yliopistolla, etten vain saisi klassikkoyliannostusta ja lopettaisi niidenkin lukemista.

Kirja-ahmatille sopii sama opetus kuin muillekin ahmateille: ei makeaa mahan täydeltä ja kohtuus kaikessa.

 

***

Oikeasti en toki pelkää, että lukisin liikaa. Kirjallisuuden opiskelu vain syvensi klassikkorakkauttani ja vaikka tiettyyn genreen tai tietyntyyppisiin kirjoihin urautumisen jälkeen saatan edelleen tuntea kyllästymistä tietynlaisia kirjoja kohtaan, tiedän, että se menee ohi ja lukuinto löytyy taas. Itse asiassa lukuinto kertoo hyvinvoinnistani: mitä enemmän luen, sen tasapainoisempaa elämäni on.

Luin juuri blogikirjoituksen, jossa pohdittiin musiikin kuuntelemisen merkitystä. Nyökkäilin: minulle kirjoilla on noin suuri merkitys. Kun henkilökohtaisessa elämässäni oli juuri kriisi, huomasin voivani huonosti, kun en voinut keskittyä edes aikakauslehteen. Kun huomasin, että ajattelen taas kirjoja, tiesin, että pahin on takana. Kun hautaudun viikonloppuna kirjojen keskelle, kaikki on taas hyvin.

 

Oletko saanut joskus kirjayliannostuksen?

 

Jenni / Lukulamppu.fi
jenni@lukulamppu.fi
***

Lukulampun blogi

Lukulampun blogissa kirjoittavat toimituksen jäsenet sekä Lukulampun avustajat. Kerromme juttujen teosta, jaamme Lukulampun kuulumisia, pohdimme kirjakokemuksia ja lukemiseen liittyviä asioita, fiilistelemme… Myös lukijoiden kirjakokemukset ja -kysymykset sekä kaikenlaiset lukemiseen liittyvät kirjoitukset ovat tervetulleita. Ota yhteyttä: toimitus(at)lukulamppu.fi

Lukulampun blogin kirjoitukset löytävät Lukulampun etusivun Kirjablogit-välilehdeltä sekä täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.