ismolento_amihauhio

Vieraskynä Ville Hänninen: Sotasarjakuvia tutkimassa

Sotasarjakuvia yhdessä Jussi Karjalaisen kanssa tutkinut ja niistä kirjan koostanut Ville Hänninen kertoo, millaisia havaintoja ja ajatuksia sodan ajan sarjakuviin perehtyminen on nostattanut.

 

Hurtti-Ukko, Sanaton sankaritarina.

Hurtti-Ukko, Sanaton sankaritarina.

 

Aulikki Oksanen kirjoitti Laulussa siirtotyöläisestä: ”Niin viskovat ne työmiestä riskiä kuin pikkuista, kurjaa piskiä. Juna hiljaista miestä kuljettaa, ja matkan pää on siirtotyömaa.”

Samastun. Minusta tuntuu usein, että aikamme on siirtotyömaa, väliaikaisrakennelma, jonka alta on tuhottu ja tuhotaan paljon.

Mikään ei ole koskaan valmista. Kaikki on väliaikaista ja voidaan repiä jalkojen alta parissa vuodessa. Kehitys kehittyy – juna hiljaista miestä kuljettaa.

Ehkä juuri keskeytymättömän, fantastisen dynaamisuuden takia palvomme muistomerkkejä, valtavia monumentteja, jotka pyhittävät menneen niin näyttävästi, ettei sitä tarvitse kunnolla ajatella. En viittaa tulevaan Talvisodan muistomerkkiin vaan koko kirjoitteluun sodasta ja sitä seuranneista kahdesta sodasta. Toisesta maailmansodasta on tehty Suomessa tuhansia kirjoja ja joka sesongille oma erikoislehtensä. Silti yllättävän moni aihepiiri on jäänyt vaille käsittelyä tai niistä on kirjoitettu raapaisunomaisesti.

 

Kari

Taiteilija: Kari Suomalainen.

 

 

Otan esimerkin monumentin alle jääneestä ilmiöstä: liikkumattomat kuvat. Pilakuvat, sarjakuvat, lehtikuvitukset, julisteet. Koko aikakauden visuaalinen maisema.

Tein viime ja tämän vuoden aikana Jussi Karjalaisen kanssa kirjaa Sarjatulta! Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat (Jalava). Olemme molemmat erikoistuneet kirjan aihepiiriin, minä sarjakuviin ja kuvalliseen kulttuurin historiaan ja Jussi 1930–40-lukujen kulttuurihistoriaan. Silti yllätysten ja aitojen löytöjen määrä hämmästytti. Silloisen lehdistön kuvallinen monipuolisuus yllätti, vaikka luulimme tuntevamme aiheen hyvin.

Tuntemattomatkin piirtäjät, kuten Joel Räsänen ja Thor Fredric, saattoivat osoittautua tunnelmallisiksi taitureiksi. Amatööritaiteilijoiden piirroksista aisti aitoja tunteita. Monien tunnustettujen tekijöiden töistä löytyi uusia piirteitä ja informaatiota.

Kari Suomalainen piirsikin jo tykistössä itseväsätyn joululehden, josta ei puuttunut Suur-Suomi-viittauksia. Erkki Tantun Rymy-Eetu ei ollutkaan kaikkivoipa supersankari, vaan neuvokkaan paksukaisen käsi alkoi vapista jatkosodan edetessä.

Tove Jansson oli kuin hyvä sökön pelaaja. Hän pani kaiken peliin silloin, kun tajusi voittokäden olevan käsissään. Kun Moskovan välirauha tuli syyskuussa 1944, Jansson alkoi taas pilkata Hitleriä ja natseja Garm-lehden kansikuvissa – koska se oli mahdollista. Ja hän teki sen täydellä voimalla. Satiiriset kuvat ovat saaneet ansaitsemansa huomion.

Janssonin tuotanto Garm-lehteen koostui kuitenkin muustakin. Kun Garmia lukee tarkemmin, huomaa, miten paljon Jansson siihen piirsi ja kuinka paljon latausta hän annosteli jopa pieneen täytekuvaan. Janssonin pilakuvissa näytettiin esimerkiksi kotirintaman tuntoja pommitusten aikaan ja rikkonaisia perheitä sotien jälkeen. Humoristiset, kirpeät ja sysimustat sävyt vaihtelivat. Maaliskuussa 1945 julkaistussa kuvassa näkyy katolta putoava mies, joka sanoo: ”Hittills har det gått bra!” (Tähän asti on mennyt hyvin!)

 

Motti-Matti

”Motti-Matti”.

 

Aivan oma tarinansa liittyy siihen, miten kommunistit saivat jatkosodan jälkeen äänen yhteiskunnassa ja itse kukin joutui sopeutumaan muuttuneeseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

Helsinkiin saapui tammikuussa 1945 neuvostoliittolainen kulttuurivaltuuskunta, joka asettui valvontakomission käyttöön annettuun hotelli Torniin. Valtuuskuntaan kuului huipputaiteilijoita, kuten Puna-armeijan kuoro, elokuvaohjaaja Vsevolod Pudovkin – ja pilapiirtäjänimimerkki Kukryniksy. Arvostettu kolmen miehen porukka piirsi läpi sotien pilapiirroksia myös Suomesta ja Mannerheimistä.

Heidän fasismin vastaisten propagandajulisteiden ja pilakuvien näyttelynsä Tassin ikkunat avautui arvovaltaisessa Taidehallissa 8. helmikuuta 1945. Siinä missä lehtien musiikkikriitikot ylistivät Puna-armeijan kuoron esitystä Kansallisteatterissa, Tassin ikkunat sai muun muassa Helsingin Sanomien konservatiivisen kuvataidekriitikon Edvard Richterin kirjoittamaan myötämielisen kritiikin.

Jatkosodan loppuajoilta ja sotien jälkeisistä vuosista löytyi runsaasti muitakin herkullisia asetelmia ja suunnanvaihtoja. Sävyjä, sävyjä, sävyjä.

 

 

Koponen_ruokapula

Koponen, ”Ruokapula”.

 

Jos ihmiset tietäisivät, kuinka kiinnostavia asioita arkistoissa ja kirjastoissa on, he eivät milloinkaan poistuisi niistä.

 

Ville Hänninen
Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija. Kirjoituksen kuvat on saatu kirjoittajalta ja ne ovat teoksesta Sarjatulta!

 

sarjatulta
Tutustu teokseen Sarjatulta! Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat Lukulampun kaupassa.

Lue Lukulampun muut Vieraskynä-kirjoitukset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.