Kuvapohja_800_415_Pasi_Luhtaniemi

Vieraskynä kustantaja, kirjailija Pasi Luhtaniemi: Uusi kirjankustantamo Aarni ei ota vastaan käsikirjoituksia

 

Jyväskyläläinen Pasi Luhtaniemi on jännityskirjailija, joka on aikaisemmin toiminut muun muuassa verkkotuottajana. Atena-kustannus julkaisi Luhtaniemen esikoisjännärin Sokea piste vuonna 2013. Tämän vuoden tammikuussa Luhtaniemi perusti Kustannus Aarnin ja on sen tuore toimitusjohtaja.

Luhtaniemi kertoo vieraskynäkirjoituksessaan, mikä sai hänet perustamaan oman kustantamon, miten Aarni toimii ja millaisia odotuksia hänellä on kustannustoimintaa ja kirja-alaa kohtaan.

 

 

Kustannus Aarni on uudentyyppinen kirjankustantamo, jonka arvot voi pelkistää yhteen sanaan: kirjailija. Kirjan tekoprosessi käsikirjoituksen valinnasta julkaistuun teokseen ja yhteistyön jatkoon pyritään miettimään loppuun saakka niin, että kirjailijan näkökulma otetaan koko ajan huomioon.

Uusi kustantamo poikkeaa totutusta jo julkaisuprosessin alussa. Kerromme verkkosivuillamme, että emme ota vastaan ”julkaistavaksi tarkoitettuja käsikirjoituksia”. Sen sijaan kannustamme kirjoittajia verkottumaan, hakemaan teksteillään antologioihin ja kilpailuihin ja tarjoamaan niitä lehtiin ja runotapahtumiin. Tästä aktiivisuudesta voi olla yllättävänkin lyhyt matka Aarnin tiimin.

Aarnin toimituskunnassa on kokeneita kirjailijoita ja kirjallisuuskouluttajia, jotka toimivat koko ajan kollegiaalisissa verkostoissa. Kun yksi heistä tarttuu uuteen mielenkiintoiseen tekstiin tai keskustelee jo kokeneemman kirjailijan kanssa tämän uusista suunnitelmista, tieto siirtyy toimituskunnalle ja kustannuspäätös voi syntyä nopeastikin.

Kun Aarni ei vastaanota suoraan käsikirjoituksia, se ei anna myöskään vääriä odotuksia kirjoittajille eikä pidä ketään ns. löysässä hirressä käsikirjoituksensa kanssa.

Ennen julkaisemattomalle kirjoittajalle annamme kirjoittajapalveluissamme lausuntoja ja maksullista ohjausta. Korostan kuitenkin samalla, että sekään ei ole oikotie Aarnin kirjailijaksi. Vain lahjakkuus ja intohimo ratkaisevat.

 

Kirjailija ei ole kone

 

Yhden tai kahden hyvän ja tunnustetun julkaisun jälkeen on ihme, jos vielä kolmas tai neljäs romaani tai runokokoelma pitää saman tason. Tässä vaiheessa suuri osa kirjailijoista jää vaille seuraavaa kustannussopimusta tai sen teko viivästyy vuosia. Esimerkiksi Suomen Kirjailijaliitossa pohditaan paraikaa kurssia tai muuta opastusta aiheesta, kuinka selviytyä kustantajan hylkykirjeestä.

Olemme Aarnissa kirjanneet tavoitteeksemme pitää huolta kirjailijoistamme myös maanantaipäivinä. Yksi konkreettinen tämän tahdon ilmaus on, että sparraamme kirjailijoita julkaisemaan vähintään joka neljäs vuosi. Sparraus tarkoittaa yhteydenpitoa kustannustoimittajan kanssa, isomman tiimin yhteisiä koulutussessioita, apua ja vinkkejä apurahojen hakemisessa… Lyhyesti elämistä kirjailijan rinnalla.

Kirja neljässä vuodessa ei ole tietenkään päätä huimaava tahti. Neljän vuoden maksimilla pyrimme kuitenkin olemaan realisteja. Suomessa on vain vähän ammattikirjailijoita. Suurin osa kirjailijoistamme hoitaa siinä sivussa leipätyönsä ja muun arkensa, ja aika luovalle työlle revitään vuorokauden jämätunneista. Siinä arjessa kirja neljässä vuodessa on kelpo tahti yhdelle jos toiselle.

Myös kirja-alan murros pitää meidät maltillisena. Juuri uutisoitiin kirjan perinteisen kivijalkamyynnin laskeneen jälleen vuonna 2014, ja hiljalleen hiipuvan painotuotekaupan siirtyvän muutenkin verkkokauppoihin. Samanaikaisesti uusia kirjaformaatteja etsitään joka taholla. Panostukset e-kirjaan ovat kasvattaneet e-kirjan myyntiä vain prosenteissa, eikä äänikirjapuolellakaan kuulu mullistavista myynnin lisäyksistä.

Kaiken keskellä, tai pikemminkin marginaalissa, kirjailija jos toinenkin joutuu pohtimaan omaa taiteilijaidentiteettiään. Jos Aarni voi siinä pitää huolta edes omistaan ja edes henkisesti, olemme onnistuneet tehtävässämme.

 

Tuottajan taudinkuvat

 

Kirjoitin tämän vieraskynän pääsiäisen alla keskellä jakomielitautisinta arkea. Kustantamon toinen kaunokirja, Viattomat, oli juuri saanut samana aamuna ensimmäisen lehtiarvostelunsa. Länsi-Savo-mediatalon (Kaakon mediat) Seija Forsström kirjoittaa kritiikkinsä alussa:

”Sokea piste (2013) loi jo vahvoja odotuksia, eikä uusi jännäri tuota pettymystä. Se on psykologisena trillerinä edeltäjäänsä vahvempi, ja Luhtaniemi on varteenotettavana rikoskirjailijana paikkansa ottanut.”

Niin, olen kustantaja mutta olen myös kirjailija. Voitte uskoa, että iso apina tippui tänä aamuna niskasta. Elokuvan, musiikin ja vaikkapa peliteollisuuden puolella on selvää, että ohjaaja tai muusikko, jolla on kirkas visio, tuottaa oman elokuvansa tai levynsä. Samanlainen visio minulla oli Viattomista. Testasin sitä Aarnin toisilla kirjailija-toimittajilla, ja koska peukut nousivat, päätimme kollektiivisesti, että Aarni tekee myös Viattomat.

Muuten Aarnin vuosi etenee perinteisemmin askelmerkein. Satu Piispa-Hakalan ekologinen iloitteluromaani Pieniä Sankaritekoja aloitti helmikuun lopussa kaunokirjojen julkaisut, ja toukokuinen Neidon kyynel korkkaa kustantamon tietokirjatuotannon. Syksyn messuille Aarni toimittaa ensimmäisen runoantologiansa ja lähitulevaisuuteen liittyvää dystopiaa.

Se kirja repiikin sitten lukijalta loputkin hiukset päästä, sen verran raju tulevaisuuden visio on luvassa. Tämä on lupaus. Syksyllä Turussa ja Helsingissä nähdään.

 

Tutustu kustantamoon

 

Kustannus Aarnin verkkosivut
Kustannus Aarni Facebookissa

 

Teksti: Pasi Luhtaniemi. Kuva: Harri Hakala.

Kuvassa Tiina ja Pasi Luhtaniemi Viattomien julkaisujuhlissa 20.3.2015.
Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: vieraskynä, kirja-ala, kustantamot

 

Oletko lähettänyt käsikirjoituksen kustantamoon?

1 comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.