spefi_Kuvapohja_800_415

Vieraskynä Hanna Matilainen: Arvon spefin ansaitsemme

Lukulamppu pyysi kirja-alan spekulatiivisen fiktion tuntijaa Hanna Matilaista kertomaan genren kuulumisista. Matilaiselta on ilmestynyt tietokirja Mitä kummaa? – opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon.

 

Spekulatiivinen fiktio ei ole tulossa Suomeen. Se nimittäin on täällä jo. On ollut monta kymmentä vuotta ja se valtaa kuin huomaamatta sinunkin kirjahyllysi. Spekulatiivisella fiktiolla eli spefillä tarkoitetaan kaikkea sitä kaunokirjallisuutta, joka poikkeaa arkitodellisuudesta: scifiä, fantasiaa, yliluonnollista kauhua, uuskummaa, maagista realismia ja reaalifantasiaa… Tämän kirjallisuustyypin edustajia löytyy kotimaisestakin kirjallisuudesta – ja vallan yllättävistä paikoista!

 

Lasten juttuja

hannamatilainen

Hanna Matilainen iloitsee spefikirjallisuudesta myös pukeutumalla steampunk-henkisesti.

Kaikkein varmimmin spefiä löytyy lasten- ja nuortenkirjallisuuden joukosta. Saduthan ovat lastenkirjallisuutta, joten sinne se spefikin epätodellisuuksineen kuuluu. Vai kuuluuko?

Suomessa etenkin fantasiakirjallisuus on haluttu laittaa nimenomaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden joukkoon. Lohikäärmeet, taikatemput ja prinsessat. Onhan se nyt selvää!

Kuitenkin hyvä spekulatiivinen fiktio, kuten hyvä kirjallisuus ylipäätään, sisältää muutakin kuin lajityyppikomponentteja. Tarinassa on ajatusta ja kantaaottavuutta. Se voi olla kasvutarina, puhua toiseuden tunteesta tai sisarussuhteista. Siinä voi olla yhteiskuntakritiikkiä tai politiikkaa. Mutta jos siinä on velho tai lasermiekka, sen paikka on lasten- ja nuortenkirjallisuuden joukossa automaattisesti, mikäli kustantamoja on uskominen.

Tämä on asia, johon henkilökohtaisesti toivon muutosta – ja ilokseni sellaista on varovasti näkyvissäkin. YA-luokitus (young adults, nuoret aikuiset) on tullut välimaastoon aikuisten- ja nuortenkirjallisuuden välille. Toistaiseksi tosin tämä edustaa pääasiassa paranormaalia romantiikkaa, jossa on paljon seksiä, mutta edistysaskel se on sekin.

 

Aikuisten juttuja – spefiä, joka ei ole spefiä

resize2Paasilinna, Waltari, Remes… Tuttuja juttuja, tuttuja ukkoja. Heidänkin tuotannostaan löytyy spekulatiivisia juttuja vaikka se ei olekaan se ensimmäinen termi, jolla heidän teoksiaan luonnehtisi. Mutta mitä muuta esimerkiksi seikkailu minotaurin labyrintissä, ukkosen jumalan poika maan päällä, tulevaisuuskuvitelmat tai vaihtoehtoinen historia olisi kuin arkitodellisuudesta poikkeavaa tarinaa?

Näitä ei löydy spefihyllyistä. Eikä löydy Haruki Murakamin eikä Kurt Vonnegutin teoksiakaan.

Spefin leimaa ehkä hieman pelätään. Ikään kuin ei voisi sitten ikinä kirjoittaa mitään muuta ja maine uskottavana kirjailijana olisi iäksi mennyt. Ajatellaan ehkä, että on asetuttava jompaan kumpaan leiriin – realismin tai spekulatiivisen fiktion. Mutta eihän se näin voi olla! Ei kai tässä kilpailijoita olla, vaan kumppaneita.

 

Aikuisten juttuja – raja-aidat murtaneet

Teos/ Johanna Sinisalo

Johanna Sinisalo

On kuitenkin olemassa muutamia kirjailijoita, jotka ovat ikään kuin valona tunnelin päässä. Aikuisillekin voi todella ihan reilusti kirjoittaa spefiä. Tämän ovat onnistuneet osoittamaan ainakin Johanna Sinisalo ja Pasi Ilmari Jääskeläinen. Finlandia-palkinnon saanut Sinisalon romaani Ennen päivänlaskua ei voi oli iso ja arvokas tunnustus koko genrelle.

Edellä mainitut kirjailijat edustavat tuotannollaan pääasiassa scifiä ja reaalifantasiaa. Perinteisemmän fantasiankin saralla kuikuillaan jo rohkeammin aikuislukijoiden suuntaan – joskin tähän ovat rohjenneet lähinnä tätä genreä painottavat pienkustantamot kuten Kirjava, Osuuskumma, Vaskikirjat ja Kuoriaiskirjat.

 

Pelastakaa novelli!

Vuonna 2013 Suomessa oli käynnissä parikin novellikampanjaa, jossa ilmaistiin huoli siitä, kuinka Suomessa ei enää kirjoiteta novelleja ja nekin vähät jäävät romaanikirjallisuuden varjoon. Jälkimmäinen on varmasti totta. Kirjakaupoissa ei näy novellikirjallisuutta varsinaisesti ruuhkaksi asti.

Pasi Ilmari Jääskeläinen on voittanut Atorox-palkinnon neljästi.

Pasi Ilmari Jääskeläinen on voittanut Atorox-palkinnon neljästi.

Samaan aikaan kuitenkin jatkuvasti unohdetaan spekulatiivinen novellistiikka. Viime vuonna julkaistiin peräti 375 spefinovellia, sitä edellisenäkin noin 250. Novellit ilmestyvät pienkustantajien antologioissa ja ilmaisissa verkkolehdissä. Vuoden paras spefinovelli on palkittu Atorox-palkinnolla vuodesta 1983 alkaen ja moni nimekäs spefikirjailija on aloittanut uransa nimenomaan novellien kautta. Näistä kirjallisuushistorioitsijat vaikenevat.

Novellia pidetään vaativana proosamuotona, kirjailijan taidonnäytteenä. Syystäkin toki. Upea novelli on vähintään yhtä sävähdyttävä lukuelämys kuin tasokas romaanikin. Spekulatiivinen novelli ei ole yhtään sen helpompi (tai vaikeampi) kuin realistinenkaan. Novelli on myös hyvä tapa tutustua uuteen genreen. Maistuisiko steampunk? Vai houkuttaisiko reaalifantasia enemmän?

Spekulatiivinen fiktio on siis jo täällä. Se kulkee realismin rinnalla, omia outoja polkujaan. Antakaamme sille tilaa lukijoiden iästä riippumatta. Antakaamme sille arvostusta, sillä se on yhtä vaativa kirjallisuudenlaji kuin muutkin.

Ennen kaikkea nauttikaamme siitä! Sillä sitä varten se on olemassa.

 

mita-kummaa-painoon

 

Lue lisää spekulatiivisesta fiktiosta

Hanna Matilaisen tietokirja Mitä kummaa! – opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon on tuore katsaus genreen. Matilainen toimii myös Osuuskumma-kustantamon tiedottajana.

Spekulatiivisen fiktion kirjoja löytyy Lukulampusta Spefi-avainsanan alta.

 

Tutustu artikkelissa mainittuihin kirjoihin

Arto Paasilinnan tuotantoa Lukulampussa

Mika Waltarin tuotantoa Lukulampussa

Ilkka Remeksen tuotantoa Lukulampussa

Haruki Murakamin tuotantoa Lukulampussa

Kurt Vonnegutin tuotantoa Lukulampussa

Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi Lukulampussa

Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotantoa Lukulampussa

Hanna Matilaisen Mitä kummaa! – opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon Lukulampussa.

 

Teksti: Hanna Matilainen / Lukulamppu.fi
Kuvat: Hanna Matilainen: J.S. Meresmaa
Johanna Sinisalo: Katja Lösönen / Teos
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Tommi Anttonen / Atena
Kirjojen kansikuvat: kustantamot

Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

Mitä spekulatiivisen fiktion teoksia suosittelet luettavaksi? Mikä genressä kiinnostaa sinua?

2 comments

  1. Suosittelen ainakin näitä:

    Juhani Peltonen. Etenkin aikuisten saduksi usein kuvattu Salomo ja Ursula on ilmeistä spefiä.

    Flann O’Brien: Kolmas konstaapeli. Lue ja ällisty!

    Philip José Farmer. En ymmärrä, miksei Riverworld-sarjaa ilmestynyt suomeksi kuin ensimmäinen osa Elämän ja kuoleman virta (1988, alkuteos 1971). Aikaansa edelläkö vai liian myöhään yritti WSOY tuoda tuota sarjaa Suomeen?

    Milloin tuo spefi-termi on muuten tullut käyttöön? (Mitä kummaa! -teos on vielä lukematta.)

  2. ”Milloin tuo spefi-termi on muuten tullut käyttöön? (Mitä kummaa! -teos on vielä lukematta.)”

    Tiettävästi termiä ”spekulatiivinen fiktio” on käytetty USA:ssa jo 1960-luvulla. Mutta oikeasti se on vakiintunut käyttöön 2000-luvulla. Aluksi hyvin hajanaisesti, mutta sittemmin vakiintuneemmin tarkoittamaan juuri fantasiaa, scifiä, kauhua ja uuskummaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.