kirjastot_Kuvapohja_800_415

Vapaaehtoistyö kirjastoissa on kunnallispolitiikan kuuma peruna

Leikkauspaineet määrittelevät 2010-luvun Suomessa kuntien talouspolitiikkaa. Myös kuntaliitosten paine on kova. Monet kunnat ovat nipistäneet kirjastojen resursseja. Uutena keskustelunaiheena esiin on noussut kirjastoissa tehtävä vapaaehtoistyö. Mutta mikä kaikki on vapaaehtoistyötä? Lukulamppu kysyi henkilökohtaisia kokemuksia kirjastossa vapaaehtoistyötä tehneeltä sekä kirjastoammattilaiselta.

 

Suomen Kirjastoseura julkaisi marraskuussa 2013 kannanoton kirjastoissa tehtävästä vapaaehtoistyöstä. ”Ammattilaiset tekevät kirjastotyön, vapaaehtoiset lisäävät yhteisöllisyyttä”, seura määritteli. Lisäksi seura muistutti, että kuntien velvollisuus on noudattaa kirjastolakia myös talouden tiukentuessa. Myös Kirjastot-verkkopalvelun keskustelufoorumilla on pitkä keskusteluketju aiheesta.

Seuran määrittelemää jakoa voi verrata espoolaisessa Tapiolan kirjastossa vapaaehtoistyötä tehneen Anu Jussilan ja Lempäälän kunnan kirjasto- ja kulttuurijohtajan Sarri Nykäsen kokemuksiin.

 

Börje ja kirja

Tapiolan kirjastossa vapaaehtoistyötä tekevän lukukoira Börjen osaamista ei ihminen voi korvata.

 

Millaista vapaaehtoistyötä olet tehnyt kirjastossa, Anu Jussila?

− Tein osa-aikaista vapaaehtoistyötä Tapiolan kirjastossa Espoossa marras-joulukuussa 2013. Hyllytin ja järjestin aineistoa sekä etsin hyllyistä varauksia ja tutustuin sitä kautta pääkaupunkiseudun kirjastojen luokitusjärjestelmään. Lisäksi autoin asiakkaita muun muassa 3D-tulostimien käytössä ja kirjojen etsimisessä sekä kokosin materiaalia asiakastilaisuuksia varten.

 

Miten päädyit vapaaehtoistyöhön?

− Eräs tuttavani on ennen eläkkeelle jäämistään työskennellyt Espoon kirjastoissa, joten kyselin häneltä, millaisia kirjastoja siellä on ja mihin ehkä kannattaisi tarjoutua. Työskentelen freelancerina, mikä on välillä aika yksinäistä. Siksi oli kiva tehdä asiakaspalvelutyötä ja työskennellä ihmisten keskellä.

Tapiolan-kirjasto

 

Onko kirjastoissa tehtävä vapaaehtoistyö mielestäsi peruste leikata kirjastojen määrärahoja?

− Minusta kirjastojen määrärahoja ei missään tapauksessa saa leikata vapaaehtoistyön takia. Vapaaehtoistyöntekijä ei ole koulutettu kirjastonhoitaja tai kirjastovirkailija. Kirjasto- ja tietopalvelutyössä tarvitaan koulutettuja ammattilaisia. Kirjastot ovat valtavan tärkeä kulttuurin peruspilari. Kirjasto antaa kaikille yhtäläisen ja tasa-arvoisen mahdollisuuden sivistää ja kouluttaa itseään ja päästä tiedon ja kulttuurin äärelle. Toivon hartaasti, että Suomen hienoa kirjastojärjestelmää ei lähdetä rapauttamaan millään perusteella.

 

Mikä sinusta olisi paras tapa yhdistää kirjastojen vapaaehtoistyö ja kirjastonhoitajien palkallinen työ?

− Tähän en taida olla oikea henkilö vastaamaan, sillä en tunne kirjastomaailmaa riittävän syvällisesti. Luulisin, että vapaaehtoisten luonteva rooli olisi juuri avustavassa työssä ja asiakkaiden auttamisessa.

tapiola6

 

Onko Lempäälän kirjastoissa kokeiltu vapaaehtoistyötä, Sarri Nykänen?

− Vapaaehtoistyö terminä on hieman hankala, koska sen voi ymmärtää niin monella eri tavalla. Lempäälän kirjastossa on vapaaehtoisvoimin pidetty satusetätuokioita. Olemme etsineet eri ammattialoja edustavia setiä pitämään satuhetkiä, mukana on ollut muun muassa postimies, nokikolari, pappi ja palomies. Lastenkirjastonhoitaja on hoitanut käytännön järjestelyt ja tarvittaessa avustanut satujen valinnassa. Olemme saaneet myös uuden kirjastoautokummin, kirjailija Kirsti Kuronen käy kirjastoauton mukana koulujen ja päiväkotien pysäkeillä ilahduttamassa lapsia ja edistämässä lasten lukemisharrastusta.

− Eräänlaisia vapaaehtoistyöntekijöitä ovat myös palkatonta harjoittelua tekevät kirjastoalan opiskelijat sekä työvoimahallinnon tukitoimien piirissä olevat kuntouttavassa työtoiminnassa tai työharjoittelussa olevat, jotka itse hakeutuvat kirjastoon harjoittelemaan. Varsinaista kirjastotyötä ei Lempäälässä ole missään kirjastopisteessä tehty vapaaehtoisvoimin ainakaan nykyisen henkilökunnan aikana.

42sarrinykänen-480x290

Sarri Nykänen

 

Mikä sinusta on toimiva malli yhdistää vapaaehtoistyö ja kirjastojen palkkatyö?

− Lähtökohta on aina, että kunnan kirjasto- ja tietopalvelu on lakisääteinen peruspalvelu kuntalaisille. Lakisääteisiä palveluita ei mielestäni voi siirtää vapaaehtoisesti tehtäviksi, vaan kunnilla on velvoite hoitaa kirjasto- ja tietopalvelunsa niin, että ne on lain mukaisesti järjestetty. Vapaaehtoistyöllä ei pienessä mittakaavassa ole mahdollisuutta taata toiminnan pitkäaikaista jatkuvuutta. Tällaisissa tapauksissa vapaaehtoistyö on yleensä muutaman aktiivisen ihmisen harteilla ja alkuinnostuksen jälkeen saattaa ihmisille tulla muuta menoa, työstä voi tulla rasite, eikä vapaaehtoisilla myöskään ole mitään pakkoa tehdä vapaaehtoistyötä. Sitä voi periaatteessa siis tehdä silloin kun sitä huvittaa. On eri asia järjestää vapaaehtoistyötä suuren organisaation, kuten esimerkiksi Punaisen ristin turvin, koska organisaatiossa on niin paljon vapaaehtoistoimijoita, että ”sijaisia” löytyy aina tarvittaessa.

− Lisäksi kirjastolaki asettaa aika tiukkoja vaatimuksia kunnan kirjasto- ja tietopalvelulle, eikä vapaaehtoistyön käyttäminen tarkoita sitä, että vaatimukset eivät koskisi vapaaehtoistyöntekijöitä. Kirjastolaki esimerkiksi vaatii, että asiakkaiden käytettävissä on oltava kirjasto- ja tietopalvelualan henkilöstöä. Jos lähtökohtaisesti jossain kirjastopisteessä suurin osa päivystämisestä hoituu vapaaehtoisvoimin tai kylmäaseman itsepalveluna, ei laki tällaisessa tapauksessa mielestäni toteudu.

− Kirjastoissa moni sellainen toiminta, joka ei ole lakisääteistä eikä vaadi erityisen pitkäaikaista sitoutumista, voidaan hyvin järjestää yhteistyössä vapaaehtoisten kanssa. Näin vapaaehtoisten avulla voidaan laajentaa kirjaston toimintaa. Tällaista toimintaa voi hyvin olla vaikkapa juuri satutunnit, läksypiirit, lukupiirit, keskustelukerhot ja omaehtoinen kerhotoiminta, esimerkiksi pelikerhot.

Lempaala1

 

− Mielestäni sen enempää asiakkaita kuin kuntapäättäjiäkään ei kannata ohjata ajattelemaan, että näitä kansalaisten tasa-arvoa edistäviä lakisääteisiä palveluita voitaisiin järjestää ilmaiseksi tai lähes vapaaehtoisvoimin. Kirjastopalvelut ovat kunnan järjestämistä hyvinvointipalveluista ehdottomasti edullisimmasta päästä: hyvinkin resursoidut yleiset kirjastot maksavat yleensä noin 1 % kunnan vuosibudjetista, vaikka niiden palveluita välittömästi tai välillisesti käyttää noin 70-80 % kuntalaisista. Kuntalaisilla on lakiin perustuva oikeus saada laadukkaita kirjasto- ja tietopalveluita omassa kunnassaan.

− Kirjastotyö ei ole vain lainojen piippaamista. Olenkin usein sanonut, että kirjastotyöstä noin 70-80 % tehdään muualla kuin lainaustiskillä, mikä tuntuu yllättävän useat kirjaston asiakkaat. Lakiin perustuva vaatimus korkeakoulutetusta työvoimasta on kirjastoalalla aivan aiheellinen työn vaativuuteen ja monipuolisuuteen nähden. Jos rahallista säästöä ajatellaan siirtämällä kirjastoammatillista työtä vapaaehtoisten tekemäksi, niin sitä voi hieman laskeskella, että konkreettista säästöä ei juurikaan synny ja ”säästyneitä” kustannuksia siirtyy usein asiakkaiden maksettavaksi.

 

Onko vapaaehtoistyö mielestäsi peruste leikata kirjastojen määrärahoja?

− Edelliseen vastaukseen viitaten, jos kunta haluaa järjestää lakiin perustuvat kirjasto- ja tietopalvelut, ei kirjastotyön siirtäminen ilmaistyövoimalle takaa tätä. Mielestäni vapaaehtoistyövoimaan siirtyminen merkitsee kirjastojen pienissä budjeteissa vain kosmeettista menoleikkausta, joka vain näyttää suurelta olematta sitä. Kirjastoilta on usein helppo leikata, koska leikkaukset ovat erittäin näkyviä ja niin kirjastohenkilökunta kuin asiakkaatkin ottavat nämä leikkaukset usein nöyrästi vastaan. Kunnista löytyy virkamiehiä ja vahvoja poliittisia vaikuttajia, jotka näkevät monet muut asiat kirjastopalvelua tärkeämpinä. Eräässä keskikokoisessa kunnassa esimerkiksi kunnan markkinointi ja mainonta, joita hoidettiin 1,5 henkilötyövuoden panoksella, maksoi vuodessa hieman enemmän kuin kolmen kirjaston ylläpito kahdeksan kirjastoammattilaisen voimin. Tällainen vertailu voisi asettaa kirjaston menoleikkauksia oikeaan perspektiiviin.

lempaala2

 

Miten kirjastolaiset suhtautuvat vapaaehtoistyöhön?

− Tämä on nyt oma mielipiteeni. Vapaaehtoistyö on vapaaehtoistyötä. Sitä kuuluu tehdä omaehtoisesti ja omien resurssien pohjalta. Organisoimattomaan, pienimuotoiseen vapaaehtoistyöhön ei voi pohjata kunnan lakisääteisiä peruspalveluita. Vapaaehtoistyöllä ei voi taata asiakkaille palvelun laadukkuutta. Yksittäisille asiakkaille voi olla jopa käänteentekevää elämässä, miten heitä on palveltu kirjastossa. Hyvään palveluun ja erityisesti tietopalveluun tarvitaan alan ammattilaisia. Googlella hakeminen ei tee kenestäkään tiedonhaun ammattilaista, eikä kaikki maailman tieto löydy vielä Internetistä.

− Peruspalvelun tuottaminen vapaaehtoisvoimin voi tuoda yllättäviä asioita kunnan pohdittavaksi: miten järjestetään vakuutus vapaaehtoistyöntekijöille, voiko vapaaehtoisilta edellyttää vaitiolovelvollisuutta, voiko vapaaehtoisia päästää kirjaston tietokantaan, millainen vastuu vapaaehtoisella on palvelun ja asiakkaiden suhteen jne. Mutta suurin asia mielestäni peruspalvelun siirtämisessä vapaehtoisille on sen moraalinen aspekti. Voitaisiinko muita kunnan palveluita siirtää vapaaehtoisille? Koululaisten opettaminen? Päivähoito? Kunnanjohtajuus? Terveyskeskuksen vastaanottotyö? Eikös kuulostakin kummalliselta? Miksi sitten kirjasto- ja tietopalvelutyö voitaisiin siirtää vapaaehtoisten käsiin? Miten se eroaa edellä mainituista? Miksi pienipalkkaiset kirjastoammattilaiset pitäisi korvata ilmaistyövoimalla? Arvostammeko todella asiakkaitamme, jos kirjastossa ei ole saatavilla alan henkilökuntaa, kuten laki määrää. Voidaan myös oikeasti miettiä sitä, miksi työtä, josta normaalisti maksetaan palkkaa, pitäisi tehdä ilmaiseksi vapaaehtoisvoimin.

lempaala3

 

− Yhteistyössä vapaaehtoisten kanssa voidaan kirjastoon tuottaa lisäarvoa ja hyvinvointia niissä puitteissa, joita vapaaehtoisilla on tarjota. Tätä kannatan lämpimästi, etenkin jos vapaaehtoisten työn omaehtoisuus, oma hyvinvointi ja turvallisuus on otettu huomioon. Jos puolestaan selitetään vapaaehtoistyövoiman erinomaisuutta sillä, että kirjaston aukioloaikoja voidaan laajentaa, niin itse kyllä sanoisin, että kyseessä ei silloin ole yleinen kirjasto- ja tietopalvelu, vaan esimerkiksi lainasto. Mielestäni pitäisi tehdä selkeä ero siihen, milloin asiakkaille on tarjolla juuri sitä lain turvaamaa kirjasto- ja tietopalvelua. Se olisi suoraselkäistä toimintaa kunnilta ja etenkin kirjastoilta, joiden rehellisyyteen ja avoimuuteen asiakkaamme ovat tottuneet. Meillä ei pitäisi olla kirjastoissa mitään syytä hämärtää yleisen kirjaston ja lainaston tai kylmäaseman rajoja, vaan avoimesti puhua näistä ja niiden eroavaisuuksista, jolloin kirjasto- ja tietopalvelun leikkaukset tai kulujen siirrot tulisivat konkreettisemmin esille asiakkaillemme.

 

Ketkä mielestäsi ovat vapaaehtoistyön lisäämisen takana?

− Se, mitä kunnissa tapahtuu, on kuntalaisten tahto. Periaatteessa siis tahto vapaaehtoistyön käyttämiseen täytyy löytyä kuntapäättäjiltä. Yllättäen olen huomannut myös useiden kirjastotoimenjohtajien kannattavan kirjaston auki pitämistä vapaaehtoistyönä, mutta en ole kertaakaan kenenkään heistä kuullut perustelevan sitä kirjastolakiin vetoamalla. Sen sijaan on iloittu ”kirjastopalvelun” laajentamisesta sellaisissa tilanteissa, joissa perinteistä kirjasto- ja tietopalvelua on supistettu. Mielestäni tällaisissa tilanteissa palveluntarjoajan tulisi rehellisesti kertoa asiakkaille, että nyt ei tarjolla ole sitä lakisääteistä kirjastopalvelua, vaan jotain aivan muuta. Kyllähän se voi kieltämättä olla mukavaa, että kirjahyllyjä pääsee selaamaan, vaikkei kirjastonhoitaja olekaan paikalla. Tenkkapoo voi tulla silloin, kun kirjaston maallikolle kieltämättä monimutkainen luokitusjärjestelmä ei aukene eikä kirja löydy siitä huolimatta, vaikka se on hyllyssä, tai asiakkaalla on tietopalveluongelma mikä ei ratkea maallikkovoimin.

− Yksilötasolla tällaisilla tapahtumilla voi olla suuriakin vaikutuksia ihmisten elämään ja kirjastonkäyttöön, mikä mielestäni tulisi ottaa palvelun tarjonnassa useammin huomioon.

 

Teksti: Salla Brunou / Lukulamppu.fi
Kuvat: Tytöt lukemassa lehtiä Tapiolan kirjastossa: Marjukka Peltonen / Espoon kaupunki
Börje ja kirja: Espoon kaupunki
Tapiolan kirjaston kuvat: Lena Malm / Espoon kaupunki
Sarri Nykänen: Lempäälän kunta
Lempäälän kirjaston kuvat: Sarri Nykänen / Lempäälän kunta

Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

Haluatko kirjastoon töihin tai vapaaehtoistöihin? Mitä mieltä olet kirjastojen resursseista ja vapaaehtoistyön hyödyntämisestä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.