Korjaamo1

Tyttökirjoista chick litiin − ei pelkkää skumppaa ja kimalletta

Mitä eroa ja yhtäläisyyksiä on perinteisellä tyttökirjallisuudella ja chick lit -kirjallisuudella? Mitä rajoja nämä genret rikkovat? Muun muassa Riikka Pulkkinen kertoi Korjaamon kirjamarkkinoilla suhteestaan tyttökirjojen lukemiseen ja chick litin kirjoittamiseen.

 

Rasavillejä, romantikkoja, kimalletta, korkokenkiä ja suklaata: tyttökirjallisuudesta chick litiin -paneelikeskustelun muut osallistujat olivat kirjailija Laura Paloheimo, kirjailija ja käsikirjoittaja Sari Luhtanen sekä kasvatustieteilijä, tyttökirjatutkija Sara Kokkonen. Keskustelua johti Maria Petterson.

− Se sopii minulle, Luhtanen ilmoitti mutkattomasti kysymykseen, miksi hän kirjoittaa chick litiä.

Laura Paloheimo taas kertoi ryhtyneensä chick litin kirjoittajaksi tarkoittamattaan.

− Tykkään toiminnasta, huumorista, itseironiasta ja juonivetoisista stooreista. Aloin kirjoittaa hauskoja juttuja arjesta ja sain kuulla kirjoittavani chick litiä. Olen kirjoittanut aiemmin runoutta, mutta nyt mottoni on kikkamainen haluan viihdyttää.

Riikka Pulkkinen vaihtoi pohdiskelevasta, hiotusta kaunokirjallisuudesta rempseämmän chick litin pariin, kun naisten aikakauslehti pyysi häneltä jatkokertomuksen. Tuosta kertomuksesta syntyi edelleen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän -teos. Pulkkisen suhde chick litiin ei ole yhtä suoraviivainen kuin muilla kirjailijoilla.

− Minulle huomautettiin juuri, että vähättelen uusinta teostani. Nyt aion myöntää: olen chick lit -kirjailija, Pulkkinen sanoi.

Hän myös myönsi, ettei itse juuri tunne genreä, mutta pyrki silti itse rikkomaan sen rajoja Iiriksen kanssa.

− Halusin luoda kipuilevan sankarittaren, joka tuntee ristiriitaa muinaisen ja myöhäismodernin naisenroolin kanssa. Iiris haluaa olla pelastettava ja riutuva mutta ilman mieheen väliintuloa. Halusin hänen tarinaansa konfliktia ja komediaa.

 

Sankarittaret rajoja rikkomassa

 

Miehen väliintulo onkin yksi chick litin peruskuvioista: ensin miestä ei ole tai hänet menetetään, sitten seuraa sähellystä ja väärinkäsityksiä, lopulta mies löytyy tai sankaritar on ainakin valmiina rakkaussuhteeseen. Petterson kysyi panelisteilta, vahvistaako chick lit perinteisiä roolimalleja. Löytyykö chick litistä ja tyttökirjoista feminismiä?

Laura Paloheimo ei allekirjoita ajatusta, että chick litissä olisi kyse vain sen oikean löytämisestä.

− Päähenkilöt eivät odota pelastajaa, vaan ovat oman elämänsä sankarittaria. Mies löytyy – jos on löytyäkseen – vasta sitten, kun nainen on päässyt sinuiksi itsensä kanssa.

Paloheimon mielestä chick lit onkin voimaannuttava genre.

− On hienoa, miten tarina kerrotaan pirskahdellen ja huumorin kautta, vaikka puhutaan elämän hankalista kohdista. Chick lit on hienoa realismia, hän sanoi. Myös Sari Luhtasesta chick litin hieno ja kiinnostava piirre on rohkeus −  se, ettei mitään aiheita rajata pois.

Tyttökirjoja pidetään usein kesyinä.

− Tyttökirjat ovat vakavampia kuin chick lit -teokset eikä niissä ole juuri ironiaa, Sara Kokkonen pohti. Mutta:  − Tytöt ovat niissä usein itsenäisiä rajojen rikkojia ja tyttötyyppejä on monenlaisia. Osa tyttökirjallisuudesta on hyvinkin feminististä tästä näkökulmasta. Uusissa tyttökirjoissa on käsitelty rohkeasti myös tyttöjen välistä rakkautta.

− Totta! Ehkä tyttökirjallisuus on chick litiä emansipatorisempaa, Riikka Pulkkinen kommentoi.

Osin samankaltaisten, osin erilaisten kirjallisuuslajien määrittelyjä ei tehdä yhden paneelikeskustelun aikana. Vertailua vaikeuttaa sekin, että kyse on eri ikäisistä ja eri ikäisille lukijoille suunnatuista genreistä.

− Tyttökirjallisuus on nuortenkirjallisuuden osa-alue, joka syntyi jo 1800-luvulla. Chick lit on nuori ilmiö, vasta 1990-luvulla syntynyt, Kokkonen määrittelee. Hän on koonnut suomalaisten lukijoiden kokemuksia suomalaisista tyttökirjaklassikoista teokseensa Rasavillejä ja romantikkoja, rakkaat suomalaiset tyttökirjat  ja kerää parhaillaan materiaalia kartoittaakseen myös ulkomaisten tyttökirjojen merkitystä suomalaislukijoille. – Tyttökirjoja luetaan lapsuudesta ja nuoruudesta aikuisuuteen, ja lukemisen perinne siirtyy edelleen äidiltä tyttärille.

Riikka Pulkkisen perhe on poikkeuksellinen.

− Isäni on innokas tyttökirjojen lukija, hän kertoi.

Tyttökirjat ovat läheisiä myös Pulkkiselle itselleen. – Montgomeryn Annat ovat minulle äärettömän tärkeitä. Minusta tuli kirjailija ehkä siksi, että lapsena luin taukoamatta Annoja.

 

Korjaamo2

 

Kirjailijoiden lukusuositukset

 

Kultakin paneelikeskustelun osallistujalta pyydettiin lopuksi chick lit -lukusuosituksia.

Laura Paloheimo mainitsi Pia Heikkilän Operaatio Lipstickin, koska teos on toiminnallinen, seksipitoinen ja hauska.

Sari Luhtasen suositus oli Sophie Kinsellan Soitellaan, soitellaan!

Riikka Pulkkinen kertoi, että osaa vinkata vain Helen Fieldingin ensimmäisen Bridget Jones -kirjan eli teoksen Bridget Jones: elämäni sinkkuna.

Sara Kokkonen suositteli juuri lukemaansa Riikka Pulkkisen teosta Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän sekä kotimaisten tyttökirjojen lukemista. Sen voi aloittaa vaikkapa Anni Swanin tuotannosta ja Iris rukasta.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Pihlaja ja Jenni Saarilahti / Lukulamppu

Korjaamon kirjamarkkinat järjestettiin Helsingissä maaliskuun 2014 lopussa.

Artikkeli on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

Mitä chick litiä tai tyttökirjoja suosittelet? Miksi luet tai et lue näitä genrejä?

 

2 comments

  1. Olen lukenut erittäin vähän chick-lit-kirjallisuutta, joten sitä en osaa suositella.

    Tyttökirjoista Frances Hodgson Burnettin Pikku prinsessa ja Erich Kästnerin Lisen ja Lotten salaisuus ovat suosikkejani. Vanhoista tyttökirjoista myös Ethel S. Turnerin Seitsemän sisarusta ja Sisarusten varttuessa ovat suositeltavia.

    Uusia tyttökirjoja en tunne.

    Mielestäni suurin ero tyttökirjojen ja chick-litin välillä on henkilöiden ikä. Tyttökirjoissa ollaan tyttöjä, lapsia. Chick-litin henkilöt ovat aikuisia.

  2. Lukulamppu
    Author

    Hei Tuulevi!

    Kiitos tyttökirjavinkeistä. Luulen, että Pikku prinsessa ja Lisen ja Lotten salaisuus ovat monien muidenkin suosikkeja; Turnerin kirjat taas voivat toimia nyt monille kirjavinkkeinä.

    Ikä on tosiaan merkittävä ero sekä kirjojen henkilöiden että (oletetun) kohderyhmän suhteen. Minäkään en ole chick lit -asiantuntija, mutta havaintojeni mukaan chick lit -teoksissa ei ole paljon lapsia edes sivuosassa (uusinta Bridget Jonesia en ole lukenut).

    Jenni / Lukulamppu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.