Helsinki university library_Kallu_Flickr_CC

Tutkijakollegiumin Kympin sarja: Monika Fagerholm, Turo-Kimmo Lehtonen ja kulutusyhteiskunta, esineet

Kirjailija Monika Fagerholm ja sosiologi, tutkija Turo-Kimmo Lehtonen luennoivat viime viikolla aiheesta ”Kulutusyhteiskunta, esineet” Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin Kympin sarja -yleisöluentosarjassa. Artikkelin lopusta löydät linkin, jonka kautta tämäniltaista luentoa voi seurata suorata lähetyksenä, sekä sarjan ensimmäisestä luennosta kertovan artikkelilinkin.

 

Monika Fagerholm keskittyi esityksessään romaaniinsa Ihanat naiset rannalla (Underbara kvinnor vid vatten, 1994.).

Romaani kertoo kahden naisen, Bellan ja Rosan, ystävyydestä ja perhe-elämästä sekä 60-luvun alun huvilaelämästä kesäparatiisissa – paratiisissa, johon tulee särö. Rosa ja Bella ovat tottuneet ilmaisemaan itseään meikin ja pukeutumisen, äänilevyjen ja tupakanpolton, kepeän elämän kautta.

– Halusin tarkoituksella sijoittaa Ihanat naiset rannalla tuohon aikaan ja paikkaan, vuoteen 1962, kirjailija kertoi. – Kesähuvila mielletään ajattomaksi ja luokattomaksi paikaksi, mutta 1960-luvun alussa maailma muuttui, kaikki muuttui. Syntyi kulutusyhteiskunta, muttei vielä informaatioyhteiskunta.

Rosa ja Bella eivät vielä elää aikaa, jolloin televisio toi maailman jokaiseen kotiin. He eivät vielä elä ison naisliikkeenkään aikaa. Sen sijaan he tavaroiden maailmassa.

– Rosa ja Bella elävät esineiden keskellä, eikä heillä ole omaa kieltä. Heillä ei ole analyyttisia välineitä oman asemansa arviointiin, vaan he yrittävät esimerkiksi toisiaan meikkaamalla saada ikään kuin oman itsensä esiin toisessa naisessa, toisen ihmisen kautta.

1960-luvun alussa koko maailma on rauhaton. Up in the air -ilmapiiri kertoo, että kaikki on mahdollista. Toisaalta viattomuuden aika hajoaa. Yltäkylläisyyden mahdollisuus  ja aavistus ”oikeasta”, vapaammasta tai itsenäisemmästä elämästä, herättää Bellassa ja Rosassa unelmia ja kaipauksen tunnetta.

– Kaipaus saa kulutuksen muodon juuri tässä aikakaudessa. Ihmiset unelmoivat esineistä, mutta eivät vielä kuluta, Fagerholm sanoi.

Hän halusi kertoa nimenomaan epäitsenäisistä ja pinnallisistakin naisista.

– Tämänkaltaisia hahmoja ei ollut aiemmin ollut vakavassa romaanissa päähenkilöinä.

Fagerholm tutki Rosan ja Bellan aikakauden aikakauslehtiä ja mainoksia luodakseen uskottavan kirjallisen maailman. Aikakauden julkaisuja tutkiessaan hän sanoi tehneensä havainnon, jonka halusi tuoda romaaninsakin.

– Rosan ja Bellan maailma on sininen. Onni on sitä, että tässä sinessä mennään mahonkiveneellä kohti saarta, kirjailija kiteytti. – Ja sivumennen sanoen, onni on myös aika paljon tupakanpolttoa tuohon aikaan.

Fagerholmia kiinnostivat aikakauden värit ja äänet.

– Myöhemmin värit muuttuivat ja unelmat kuolivat, jo ennen kuin ihminen pääsi kuuhun.

 

Muutos on välttämätön

 

Turo-Kimmo Lehtonen oli valinnut omaan esitykseensä esimerkiksi niin ikään 1960-luvun maailmaa kuvaavan kaunokirjallisen teoksen, Georges Perecin Tavarat (Les choses: Une histoire des années soixante, 1965). Myös siinä esineet ovat keskeisessä osassa ja kuvaavat maailman murrosvaihetta.

Romaani kertoo nuorista markkinatutkijoista ja heidän haaveistaan, ja nimenomaan tavaroihin ja kuluttamiseen liittyvistä haaveista. Päähenkilöiden lisäksi teoksessa ei mainita muiden hahmojen nimiä, vaan kuvataan sitä, millaisia tavaroita, asioita ja elämänmuotoja tutkimushaastattelijat kohtavaat ja mitä he itsekin kaipaavat.

– Romaani kertoo intensiivisesti esineistä, mutta oikestaan myös onni on teoksessa tärkeä teema. Kulutussosiologiassa ajatellaan, etteivät tavarat ole koskaan vain hyödyllisiä, vaan ne kuvastavat esimerkiksi onnea tai vapautta. Tavarat-romaanin nuoria puhuttelee materiassa mahdollisuus puutteesta vapautumiseen sekä rikkaiden ihmisten vapaus. Vapautuneisuus voi olla sitä, että on kotonaan luksuksessa.

Kuten Ihanat naiset rannalla -romaanissa, tässäkin teoksessa yltäkylläisestä maailmasta haaveillaan, mutta ei vielä eletä itse siinä. Turo-Kimmo Lehtonen totesi, ettei elämäntapaamme voi hahmottaa ilman esineitä.

– Olemme toistemme kanssa tavaroiden kanssa.

Molempien teosten hahmot elävät muutoksista huolimatta, ja niiden takia, optimista aikaa.

– Muutos ei ole hyvä tai paha, se on välttämätön, Monika Fagerholm arvioi.

Hän sai vastata kirjansa teemaan liittyvien kysymysten lisäksi myös siihen, mistä hänen omaleimainen kirjoitustyylinsä kumpuaa.

– Oikeastaan en mieti lauseita tai syntaksia ollenkaan. Kirjoitan, kunnes kieli rupeaa valumaan minusta.

 

Tutkijakollegiumin yleisöluentosarja Kympin sarja, Kirjallisuus, yhteiskunta ja muutos jatkuu tänään 12.11.2014 Leevi Lehdon ja Markku Eskelisen luennolla ”Kirjallisuuden digitalisaatio”. Lisätietoja luentosarjan esittelysivulta, jonka kautta luentoja voi myös seurata suorina lähetyksinä.

Lue myös luentosarjan ensimmäisestä yleisöluennosta kertova artikkeli Jukka Laajarinne, Merja Polvinen ja todellisia, mahdollisia ja mahdottomia maailmoja.

 

Teksti: Jenni Saarilahti / Lukulamppu.fi
Kuvat: Artikkelin pääkuva Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastos / Kallu Flickr Creative Commons; kirjan kansikuva / kustantamo.
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

ihanatnaisetrannalla

 

 

Lisätietoa:

Monika Fagerholmin tuotantoa Lukulampun kaupassa
Turo-Kimmo Lehtosen teoksia Lukulampun kaupassa
Georges Perecin tuotantoa Lukulampun kaupassa

 

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: kirjailijatlukeminenmenovinkit ja nähtävyydet

 

Oletko lukenut artikkelissa mainittuja teoksia tai kirjailijoita? Kiinnitätkö lukiessasi huomiota fiktiivisen maailman miljöisiin ja esineisiin vai ensi sijassa hahmoihin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.