Helsinki university library_Kallu_Flickr_CC

Tutkijakollegiumin Kympin sarja: Jukka Laajarinne, Merja Polvinen ja todellisia, mahdollisia ja mahdottomia maailmoja

Helsingin yliopiston tutkijakollegium aloitti tällä viikolla avoimen luentosarjan Kirjallisuus, yhteiskunta ja muutos. Yleisöluennot jatkuvat aina kevääseen saaakka. Niiden aiheet vaihtuvat, mutta jokaisella luennolla on mukana yksi tutkija ja yksi kirjailija. Ensimmäiset luennoitsijat olivat kirjailija, filosofi Jukka Laajarinne ja englantilaisen filologian yliopistonlehtori Merja Polvinen. He lähestyivät aihetta ”Todellisia, mahdollisia ja mahdottomia maailmoja” omista näkökulmistaan.

 

Jukka Laajarinne: 72

Kirjailija on shamaani

 

Luennoitsijoita yhdisti se, että kumpikaan ei halunnut puhua kirjoittamisesta tai lukemisesta, kirjallisten maailmojen hahmottamisesta, vain ”henkisenä” toimintana.

– Tunne-elämä ja maailman hahmottaminen ovat kehollisia toimintoja. Mieli on avaruudellis-kehollinen vuorovaikutussuhde, sanoi Jukka Laajarinne.

Hänestä mielikuvitusta voidaan käyttää esimerkiksi luovaan toimintaan, kuten kaunokirjallisuuden kirjoittamiseen, mutta asioiden hahmottamisessa tarvitaan myös kehollista, fyysistä, tietoa maailmasta.

Hän kertoo havahtuneensa asiaan erityisesti romaania 72 kirjoittaessaan. Käsikirjoitukseen tuli kaksi peräkkäistä elottomalta ja tylsältä tuntuvaa lukua. Ne olivat liian tavallisia.

– Tuttuudessa on ansa: kun asia toistuu liian monta kertaa, se lakkaa olemasta minkäänlainen tapahtuma.

Tekstiin piti lisätä yksityiskohtia ja yllätyksiä. Laajarinne kertoi tekevänsä runsaasti taustatyötä teoksiaan varten, vaikka kaikki tiedot ja yksityiskohdat eivät päädy lopputekstiin asti. Hän sanoi myös eläytyvänsä teoksiensa aiheisiin, tarinoihin ja hahmoihin syvästi.

– Kirjoittaminen on ekstaattinen tila ja matkaamista toisiin todellisuuksiin. Kirjoittamisen aikana pitää hyväksyä toinen maailma itseensä ja näppäimistölleen, Laajarinne pohti. Hän vertasi kirjoittajaa myös shamaaniin. – Shamaani tekee henkimatkan toiseen maailmaan ja tuo sieltä jotain arvokasta takaisin palatessaan.

Entäpä sitten ”tavallinen” kaunokirjallisuus, joka ei yllätä lukijaansa?

– Merkittävä kaunokirjallisuus ei ole tarinankertomista tai sisällöntuotantoa, Jukka Laajarinne arvioi.

 

 

China Miéville: Toiset

 

Kirja on kuntosalikone

 

Merja Polvinen lähestyi omassa osuudessaan fiktiviisiä maailmoja erityisesti kognitiotieteen sekä tekstien lukemisen näkökulmasta. Hän korosti, että mieli toimii kuviteltujen tilojen suhteen samoin kuin todellisuuden: erityisesti visuaalinen havainnointikyky tuntuu oleelliselta visuaalisen kuvittelun ja fiktiivisten tekstien hahmottamisen suhteen, vaikka kaikki lukijat eivät ”näe” tarinoita lukiessaan.

– Kaunokirjallisuuden kielen pitää auttaa lukijaa kuvittelemaan mieleensä kuvat, joissa tarina tapahtuu, Polvinen pohti. – Mitä helpommin teksti imaisee meidät maailmaansa, sitä ”eläväisempi” ja todentuntuisempi se meistä on.

Polvinen esitteli China Miévillen romaanin Toiset (The City & the City, suom. Pekka Mäkelä). Teosta voi pitää samaan aikaan uuskummana, dekkarina ja poliittisena trillerinä. Se kertoo kahdesta ikään kuin päällekkäisestä kaupungista, jonka asukkaat elävät rinnakkain, mutta eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa, itse asiassa he eivät saisi edes havaita toisiaan. Teos alkaa ”tavallisesti”, mutta pian asiat kääntyvät toisin päin.

– Lukija joutuu järjestämään tilan uudelleen.

Polvinen puhui muun muassa tämän teoksen herättämästä  ”väärin ajattelemisen lumosta”: siitä, miten meitä voi sekä kiehtoa että ärsyttää, kun kaunokirjallisessa maailmassa asiat eivät olekaan niin kuin olemme sekä mielemme että kehomme kautta tottuneet ne käsittämään. Juuri nuo yllätykset ovat hänestä lukemisessa oleellisia.

– Aivoille on treeniä, kun lukija tutustuu epätosiin fiktiivisiin maailmoihin. Kirja on kuin punttisalikone, joka antaa ajatuksille liikettä.

Polvinen näkee lukemisessa hyviä puolia sekä lukemisen itsensä kannalta että laajemminkin.

– Fiktiiviset teokset harjoittavat lukijaa näkemään, miten asiat ovat – tai eivät ole. Havainnoinnin ja tulkitsemisen taidosta on hyötyä myös yhteiskunnan erilaisuuksien keskellä.

 

Fiktion kirjoittamisella ja lukemisella on siis paikkansa. Mutta voiko kirjallisuudesta löytyä mahdottomia maailmoja? Siihen luennolla ei saatu täsmällistä vastausta. Meidän todellisen maailmamme kannalta kyllä – mutta onko kirjallisuuden maailmassa mikään mahdotonta? Luultavasti ei.

 

Kympin sarjan seuraava luento on keskiviikkona 5.11.2014.  Silloin Monika Fagerholm ja Turo-Kimmo Lehtonen keskustelevat aiheesta Kulutusyhteiskunta, esineet. Lisätietoja luentosarjan esittelysivulta, jonka kautta luentoja voi myös seurata suorina lähetyksinä.

 

Teksti: Jenni Saarilahti / Lukulamppu.fi
Kuvat: Artikkelin pääkuva Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastost / Kallu / Flickr Creative Commons; kirjojen kansikuvat / kustantamot.
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

Lisätietoa:

Jukka Laajarinteen tuotantoa Lukulampun kaupassa
China Miévillen Toiset Lukulampun kaupassa
Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: kirjailijat, lukeminen, menovinkit ja nähtävyydet

 

”Näetkö” tarinat lukiessasi? Miltä luennon ajatukset kirjoittamisesta ja lukemisesta sinusta kuulostavat?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.