Helsinki university library_Kallu_Flickr_CC

Tutkijakollegiumin Kympin sarja: Claes Andersson, Petteri Pietikäinen ja Hulluus ja kirjallisuus

Mitä on hulluus kirjallisuudessa? Kirjoja hulluudesta, hulluja kirjailijoita, kuvauksia hulluksi tekemisestä? Viime viikolla Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin yleisöluentosarjassa pohdittiin kaikkea tätä. Luennoimassa olivat psykiatri, kirjailija Claes Andersson sekä aate- ja oppihistorian professori Petteri Pietikäinen. Luentosarja jatkuu tänään kello 16-18 Mereta Mazzarellan ja Ebba Witt-Brattsrömin luennolla Feminism och litteratur. Katso artikkelin lopusta linkki, jonka kautta voit seurata illan luentoa verkon kautta suorana lähetyksenä.

 

Claes Andersson lähestyi hulluutta psykiatrisena, lääketieteellisenä terminä.

-Hulluudessa egon minäfunktiot ovat epäkunnossa. Ihmisen ulkoiset ja sisäiset impulssit vääristyvät.

Andersson otti esiin monia tavalla tai toisella hulluuden näkökulmasta kiinnostavia teoksia. Esimerkiksi:*

  • Maurice Blanchot: Päivän hulluus. Ranskalaisen filosofin ja kirjailijan onnistunut hulluuskuvaus.
  • Antiikin Medeia-mytologia. Kuvaa psykoottista masennusta, joka saa äidin surmaamaan lapsensa.
  • Franz Kafka: Muodonmuutos. Teoksen alussa kuvataan ruumiin harhaa tai hyvin psykoottisesti vääristynyttä ruumiintilaa. Kafka kuvaa taitavasti vieraantumista, jossa ihminen muuttuu itselleenkin vieraaksi.
  • Maria Vaara: Likaiset legendat. Andersson mainitsi tunteneensa Vaaran henkilökohtaisesti ja pitävänsä Likaisia legendoja yhtenä vaikuttavimmista suomalaisista kirjoista.
  • August Strindberg: Isä, murhenäytelmä. Strindberg kuvaa teoksessaan osuvasti sitä, miten toisen ihmisen voi tehdä hulluksi kommunikoimalla tämän kanssa niin, että tässä syntyy syvä ambivalenssi. Ihmismieli ei kestä ristiriitaa, vaan alkaa hajota vähitellen. Näytelmässä ratsumestari tehdään hulluksi esineellistämällä. Hahmosta esimerkiksi puhutaan kolmannessa persoonassa, ikään kuin hän ei olisi ollenkaan itse läsnä.

 

hulluudenhistoria

 

Jumalallisesta hulluudesta Seitsemän veljeksen diagnooseihin

 

Myös Petteri Pietikäinen perusti esityksenä kirjallisiin esimerkkeihin. Pietikäinen on aate- ja oppihistorian professori Oulun yliopistosta. Hän on tutkinut hulluutta esimerkiksi teoksessaan Hulluuden historia, jossa hän kartoittaa, miten hulluutta on määritelty ja miten hulluja on kohdeltu länsimaisessa historissa. Pietikäinen esitti ”hulluusteosten” esimerkkejä historiasta nykypäivään edeten. Esimerkiksi:

 

  • Platonin ajatukset jumalallisesta hulluudesta ovat jääneet aikakirjoihin ja vaikuttaneet suuresti myöhempiin ajatuksiin ja teoksiin. Platonin mukaan eri jumalhahmot olivat erilaisten hulluuksien takana. Tunnetusti Muusat liittyvät runouteen.
  • Paavo Castrén (suom.), Liisa Steffa (toim.): Pakinoita antiikin Roomasta. Horatiuksen satiirit. Osuvia kuvauksia erilaisista ihmistyypeistä.
  • Miguel de Cervantes: Opettavaisia kertomuksia. Tarinoita 1600-luvun Espanjasta. Kertomuksia on luonnehdittu veijarimaiseksi, mutta Cervantes kuvaa myös aiemmin tunnettua melankolian muotoa, nk. lasiharhaa, jossa ihminen pelkää olevansa särkyvä kuin lasi.
  • Thomas Mann: Tohtori Faustus. Fiktiivinen taiteilijaelämäkerta, jossa päähenkilö tekee sopimuksen paholaisen kanssa.
  • Uuno Kailas: Partaalla-runo. Vieraantumisen teema vahvasti läsnä. Samoin L. Onervan runossa Kuolleiden laiva.
  • Pentti Haanpää: Päntän äijän vajoaminen -novelli. Päntän äijällä on ”jäähulluus”: hänen on pakko päästä heikoille jäille hengenlähdön uhallakin.

 

Luennolla mainittiin myös muun muassa Shakespearen Hamlet, Guy de Maupassantin tuotanto sekä Robert Burtonin teos The Anatomy of Melancholy, joka on luettavissa Project Gutenbergin sivuilla. Lisäksi viitattiin tutkimukseen, jossa pyritään toisinaan diagnosoimaan paitsi kirjailijoita myös heidän hahmojaan. Esimerkiksi Ilkka Malmbergin ja Pekka Vuoren teoksessa Seitsemän miestä Aleksis Kiven luomille veljeksille on haettu luonnehdintoja myös nykypäivän mielenterveyteen liittyvistä näkökulmista lähtien.

Hullu nero?

 

Claes Andersson sivusi esityksessään myös olettamusta, että hulluus ja nerous liittyisivät jotenkin toisiinsa. Useinhan oletetaan, ettei luova ihminen ole ”tavallinen”.

-Puhutaan hulluuden ja luovuuden sisaruudesta, mutta vakava sairaus on kaukana luovuudesta ja neroudesta. Psykoosissa ollut on harvoin hyvin lahjakas, Andersson arvioi ja painotti, että hulluutta saisi romantisoida pitämällä sitä luovana tilana. –Oikeastaan ainoa tietämäni poikkeus, ja hänenkin sairaudestaan kiistellään, on Lauri Viita. Hän kirjoitti loppuun saakka hyvin, vaikka oli hyvin sairas.

Entäpä hullu lukija? Tällä luennolla ei saatu vahvistusta siihen, että lukeminen pilaisi ihmisen, vaikka hän katoaisi tuon tuosta kuvitteelliseen kirjamaailmaan.

-Hyvä kirja on parasta mahdollista lääkettä, Petteri Pietikäinen totesi.

 

 

Tutkijakollegiumin yleisöluentosarja Kympin sarja, Kirjallisuus, yhteiskunta ja muutos jatkuu tänään 26.11.2014  Mereta Mazzarellan ja Ebba Witt-Brattströmin  luennolla Feminism och litteratur. Lisätietoja luentosarjan esittelysivulta, jonka kautta luentoja voi myös seurata suorina lähetyksinä. 

Lue myös sarjan aiemmista luennoista kertovat artikkelit:

Monika Fagerholm, Turo-Kimmo Lehtonen ja kulutusyhteiskunta, esineet
Jukka Laajarinne, Merja Polvinen ja todellisia, mahdollisia ja mahdottomia maailmoja
Leevi Lehto, Markku Eskelinen ja kirjallisuuden digitalisaatio

Tämänpäiväisestä luennosta ei tule koostetta Lukulamppuun, mutta jatkamme luentosarjan seuraamista taas keväällä 2015.

Teksti: Jenni Saarilahti / Lukulamppu.fi
Kuvat: Artikkelin pääkuva Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastos / Kallu Flickr Creative Commons; kirjan kansikuva / kustantamo.
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

*Teosten nimien yhteydessä olevat linkit vievät Lukulampun verkkokirjakauppaan ko. teoksen tai kirjaililijan sivulle.

 

 

Oletko tutustunut artikkelissa mainittuihin teoksiin tai tiedätkö muita kiinnostavia teoksia hulluudesta?

2 comments

Vastaa käyttäjälle Lukulamppu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.