Kuvapohja_turun_kirjamessut

Tunnelmia Turun kirjamessuilta

Turun kansainväliset kirjamessut järjestettiin tänä vuonna 23. kerran. Lukulamppu piipahti aistimassa messutunnelmaa 3.-4.10.2014.

 

Yhteinen innoittaja

pulkkinen

Riikka Pulkkinen.

Suomen Kirjailijaliiton messuohjelmassa kirjailija Helena Sinervo haastatteli kahta hyvin erilaista kirjailijaa, joiden pintaa raaputtamalla löytyi yllättäviäkin yhtymäkohtia. Nuoren polven tähtikirjailijaksi luonnehditulta Riikka Pulkkiselta on tänä vuonna ilmestynyt alkuaan aikakauslehden jatkokertomuksena julkaistu romaani Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Konkarikirjailija Hannu Raittilan uusin teos on esseekokoelma Nollapiste.

Haastattelutuokion aikana kävi ilmi, että kirjailijoilla on yhteinen kirjallinen esikuva tai innoittaja. Molemmat paljastivat Ian McEwanin tuotannon ja erityisesti hänen teoksensa Sovitus olevan itselleen tärkeä. Teoksen rakenne ja siinä käytetty metafiktio kiehtovat kirjailijoita.

 

Leikittelyä ja feminiiniä tyyliä

raittila

Hannu Raittila.

– Kirjoitin jatkokertomusta samaan aikaan kun romaanini Totta oli hankalassa vaiheessa. Kaipasin leikillisyyttä ja kepeyttä, ja halusin kokeilla erilaista kieltä sekä leikitellä genreillä, kuvailee Pulkkinen Iiris Lempivaaran syntyä. – Mottoni oli: ”Keveyttä kaihtamatta, syvyyttä pelkäämättä.”

Hannu Raittila taas painottaa pariinkin kertaan, että on tarkoituksellisesti tavoitellut esseissään feminiiniseksi nimittämäänsä tyyliä, jossa ainakin näennäisesti eksytään harhapoluille. Nämä eksymiset kuitenkin pitävät lopulta kokonaisuuden yhtenäisenä. Myös painavat lauseet ovat kirjailijan mukaan tarkoituksellisia.

– Esseissäni on erilainen kirjoitustapa kuin romaaneissa, joissa pyrin moniäänisyyteen. Essee on hyvin tunnustuksellinen kirjallisuuden laji, ja halusin kirjoittaa assosiatiivisesti käyttäen yllättäviä siirtymiä.

 

Upeita esikoiskirjailijoita

WSOY:n kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson haastatteli kahta vuoden esikoiskirjailijaa, jotka kummatkin ovat saaneet hyvän vastaanoton. Henni Kitin Elävän näköiset ja Mikko Kalajoen Kolme tärkeintä asiaa ovat keskenään hyvin erilaisia kirjoja. Kitti etäännyttää ja eksyttää lukijaansa, kun taas Kalajoella on psykologista realismia edustavassa teoksessaan selkeä juoni.

Henni Kitti on ammatiltaan kuvataitelija. Yksityiskohtien tarkka piirtäminen heijastuu myös hänen kirjoitustapaansa. Eläimet ovat teoksessa keskeisessä osassa.

– Olen kiinnostunut eläimistä ja halusin kuvata niitä kokevina olentoina, häivyttää ihmisen ja eläimen erilaisuutta. Eläinten täyttäminen tuli mukaan oikeastaan siksi, että halusin tietää, miksi ihmiset tekevät sellaista. Olen myös piirtänyt itse eläimiä hyvin tarkasti, ja mielestäni se lähenee jotenkin samaa asiaa.

 

kitti_kalajoki

Anna-Riikka Carlson, Henni Kitti ja Mikko Kalajoki.

 

Vaikeista asioista voi selviytyä

Aiemmin nuortenkirjoja ja sarjakuvia julkaissut Mikko Kalajoki tunnustaa, ettei tiedä jalkapallosta oikeastaan mitään.

– Zlatan on varmaan ainoa tietämäni jalkapalloilija, Kalajoki naurahtaa.

Silti jalkapallolla ja Zlatanillakin on Kalajoen romaanissa keskeinen osuutensa.

– Yksi kirjan kolmesta päähenkilöstä, pikkupoika Saku, ilmaisee itseään ainoastaan jalkapallon kautta. Ei siis lopulta haittaa, vaikka ei ole sosiaalisesti lahjakas. Voi silti olla hyvä jossakin. Vaikeista asioista voi selviytyä. Jos kirjassa on jokin sanoma, se on tämä.

 

kytomaki

Matti Kuusela ja Anni Kytömäki.

 

Polku keventää matkantekoa

– Ajattelin osallistua satukilpailuun tarinalla tytöstä ja karhusta. Sitten tytön isäkin alkoi tunkea mukaan, eikä tarina enää mahtunut kilpailun seitsemän sivun ylärajan sisälle, hymähtää Anni Kytömäki, kun haastattelija Matti Kuusela kysyy, oliko Kultarinnasta alun perin tulossa kuusisataasivuinen järkäle.

Esikoiskirjailija tunnustaa kysyttäessä, ettei hänellä tosiaankaan ole mitään Turkua vastaan, vaikkei Kultarinnassa käydä Turussa päinkään. Ruissalossa on kuulemma myös ihan hienoja polkuja. Entä tietääkö kirjailija, kuinka monta puuta on pitänyt kaataa Kultarinnan painamiseksi?

– Kyllä. Toimittaja Seppo Puttosen mukaan siihen on tarvittu joko neljä isoa honkaa tai sitten kolmetoista räkämäntyä.

Uusi romaani on myös jo työn alla.

– Olen kirjoittanut raakatekstiä nyt noin 150 sivua. Parhaillaan käyn neuvottelua päähenkilöiden kanssa siitä, mihin he kirjassa suostuvat, kertoo Anni Kytömäki.

 

Vilkas lauantai

Kolmipäiväisten Turun kansainvälisten kirjamessujen meno ei ainakaan hiljentynyt lauantaina eli toisena messupäivänä. Väkeä oli kuin meren mutaa, ja esiintymislavojen tuntumassa eteneminen on mahdotonta, kun puhumassa ja haastateltavina oli suomalaisia tai kansainvälisiä kirjallisuusmaailman tähtiä.

 

Anna-Riikka ja Tommi-001

Anna-Riikka Carlson ja Tommi Kinnunen.

 

Karismaattinen Tommi Kinnunen

Turkulaiset ovat tainneet omia esikoiskirjailija Tommi Kinnusen omakseen, sillä tungos Agricola-lavan edustalla ei ainakaan harventunut, vaikka Mauri Kunnas lähtikin jatkamaan messukierrostaan ennen Kinnusen vuoroa. Kinnusta haastatteli WSOY:n kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson ja aiheena oli tietysti upea esikoisromaani Neljäntienristeys.

– Varoin tarkasti mainitsemasta Kuusamoa nimeltä kirjassani, vaikka käytänkin oikeita tien- ja kadunnimiä. Kyseessähän on kuitenkin fiktio. Siitä huolimatta Kuusamossa teosta on luettu kuin omasta suvustani kertovaa historiankirjoitusta, naurahtaa Kinnunen.

– Ideat kirjan henkilöihin lähtivät liikkeelle vanhoista valokuvista, joita sukuni on säilyttänyt. Yhdessä vanhassa ja aika huonolaatuisessa kuvassa näkyy valokuvaamon sisustusta sotia edeltävältä ajalta, Kinnunen kertoo.

Haastattelutuokion lopussa Carlson heitti jokerikysymyksen, jonka Harri István Mäki oli käskenyt kysyä:

– Mikä on ollut viime aikojen paras ja pahin asia, joka on kohdannut kotimaista kirjallisuutta?

Hetken mietittyään Kinnunen vastasi, että pahinta on varmasti ollut yhä tiukemmaksi käyvä kilpailu ihmisten vapaa-ajasta. Parasta sen sijaan on ollut nuortenkirjallisuuden taso.

– On todella hienoa lukea kotimaista nuortenkirjallisuutta. Se houkuttelee nuoria lukemaan.

 

Lapsuuden Vammala Kunnaksen kirjoissa

Mauri Kunnas

Mauri Kunnas.

Mauri Kunnas veti Sastamalan osaston esiintymislavan edustan täyteen väkeä. Kunnasta haastatteli Marko Vesterbacka, joka on tehnyt kirjankin Kunnaxen kiäli Kunnaksen käyttämästä kielestä. Kaikkia sanoja ei Vesterbacka kuitenkaan ollut saanut kirjaansa mukaan. Mitä tarkoittaa esimerkiksi ’toisaikainen’?

– En minä sitä osaa selittää, sehän on selvää suomea! protestoi Kunnas naureskellen.

Vammalalaiset tunnistavat Kunnaksen kirjoista myös tuttuja rakennuksia ja paikkoja.

– Olen tarkoituksella kuvannut lapsuuteni Vammalaa kirjoissani. Kun suunnittelin omaa kirjaa Herra Hakkaraisesta, mietin, mihin miljööseen laittaisin hänet kuljeskelemaan. Ensin ajattelin, että San Francisco olisi hieno, mutta sitten päädyin kuitenkin Vammalaan. Ihan yksi yhteen kaupunki ei tietenkään ole kirjojen sivuille siirtynyt, vaan kirjan vaatimukset on otettu huomioon. Mutta kyllä monet paikat ovat tunnistettavissa, Kunnas kertoo teostensa miljöön taustoista.

 

Tutustu artikkelissa mainittuihin kirjoihin

Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Hannu Raittilan Nollapiste Lukulampun kaupassa
Ian McEwanin Sovitus Lukulampun kaupassa
Henni Kitin Elävän näköiset Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Mikko Kalajoen Kolme tärkeintä asiaa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Anni Kytömäen Kultarinta Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Tommi Kinnusen Neljäntienristeys Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Marko Vesterbackan Kunnaxen kiäli Lukulampun kaupassa

 

Teksti ja kuvat: Kirsi Hietanen / Lukulamppu.fi.
Artikkeli on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: kirja-ala, kirjailijat, menovinkit ja nähtävyydet, uutuudet.

 

Kävitkö Turun kirjamessuilla? Aiotko mennä ensi vuonna?

2 comments

  1. En tänä vuonna ehtinyt Turun messuille, mutta sitä mukavampi oli haistella tunnelmia tämän jutun kautta! Jutussa mainituista uutuuskirjoista Neljäntienristeys ja Kultarinta veivät sydämeni, ja Kitin ja Kalajoen esikoiset haluan myös ehtiä lukea jossain välissä, kiinnostavat kovasti.

    Käymme Vammalassa lähes joka kesä ja siellä on hauska bongailla Kunnaksen Tassulan tarinoiden sivuilta tuttuja paikkoja yhdessä lasten kanssa 🙂

  2. Lukulamppu
    Author

    Kesäretki Vammalaan Tassulan tarinoiden maisemia katselemaan kuulostaa mainiolta!

    Salla / Lukulamppu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.