top-ten-vauvakirjat

Top 10: Vauvavuoden kirjat

Kesällä suomalaisten syntyvyys on huipussaan. Tuoreille vanhemmille tai muille vauvoista kiinnostuneille löytyy paljon hyvää luettavaa sekä kirjakaupoista että kirjastoista. Lukulamppu vinkkaa kiinnostavimmista vauva-aiheisista kirjoista.

 

Anu Silfverberg: Äitikortti – kirjoituksia lisääntymisestä (Teos 2013)

 

Toimittaja Anu Silfverberg pohtii Äitikortissa analyyttisesti perheellistymisen ympärillä kuohuvia ajan ilmiöitä. Miksi äitiydestä tuntuu tulevan joillekin ammatti ja ainoa identiteetti – ja miksi äitiys ei kuitenkaan ole työ. Jos puhutaan ”kestovaippailuista”, miksei puhuta vaikka ”kenkäilystä”? Tehdäänkö lapsia vai saadaanko niitä? Jos vauvan vuoksi valvomisesta tulee väsymyksestä sekapäiseksi, voiko siitä selvitä?

Silfverbergin lyhyet ohjeet synnyttäneille naisille ovat: osta rintapumppu ja tuttipulloja, lähde ulos, hanki imetyspaitoja, ota aikaa, älä väheksy Vauva.fitä. Ja vältä ihmisiä, joilla on antaa vanhemmuudelleen jokin nimike, kuten kiintymysvanhemmuus tai ekovanhemmuus.

Internetistä löydän naisia, jotka ovat ladanneet keskustelusivuille lukuisia kuvia eri testeistä: yksi näyttää plussaa, toinen ei. Naiset pyytävät kommentteja testeistä: plussa vai miinus? Sitten he ostavat lisää testejä ja pissaavat niiden päälle, laittavat niidenkin kuvat nettiin. Kuvien lataajat vaikuttavat täysin kaistapäisiltä. Mutta ei aikaakaan, kun he ovat minusta itse asiassa melko normaaleja. Olen itse asiassa kiitollinen heidän toimeliaisuudestaan.

Äitikortista on tulossa revyy Kansallisteatteriin. Olka Horilan dramatisoima esitys saa ensi-iltansa marraskuussa 2015.

 

Satu Rämö – Katja Lahti: Vuoden mutsi (Avain 2012)

 

Salamatkustaja-blogia pitävän Satu Rämön ja Project Mama -blogia pitävän Katja Lahden vauvakirjassa on rempseä ote. Näkökulma on tavisäidin, joka ei ole intohimoisen hurahtanut vauvatarvikkeisiin eikä ole selvittänyt vauvanhoidon tieteellisiä perusteita. Rento ja suorasukainen opas luottaa maalaisjärkeen ja muistuttaa, että vanhempien on syytä yrittää pysyä täyspäisinä eikä tehdä vanhemmuudesta projektia.

Kaikissa vauvamanuaalien ja mainoslehtisten lapsenhoitokuvissa valkoisiin pukeutunut, mallimittainen äiti paijailee alastonta, nauravaa palleroa hoitopöydällä. Tällaisen harhaanjohtavan viestinnän pitäisi olla rikoslaissa kiellettyä. Vauvanhoitoon liittyy nimittäin muutakin kuin talkintuoksuista lepertelyä.

 

Anna Keski-Rahkonen – Minna Nalbantoglu: Unihiekkaa etsimässä (Duodecim 2011)

 

Jo raskaana olevat kuulevat kauhukertomuksia lapsiperheen valvotuista vuosista, mutta nukuttamis- ja univaikeuksia vastaan ei tarvitse kamppailla yksin. Lääketieteen tohtori Anna Keski-Rahkonen ja toimittaja Minna Nalbantoglu ovat koonneet hyvän tietopaketin nukkumisesta Unihiekkaa etsimässä -kirjaan. Tiiviistä mutta perusteellisesta kirjasta löytyy hyviä ja tutkimustietoon perustuvia oppeja niin vauvan kuin vanhempienkin nukkumisen parantamisesta.

Alussa vastasyntyneen rytmittömyys kannattaa vain hyväksyä. Vastasyntyneen unta ei voi muuttaa kovin voimaperäisesti, koska vuorokausirytmi on vasta kehittymässä ja pieni vatsa tarvitsee ruokaa tiheästi, yölläkin. Pian kuitenkin vanhemmat voivat nopeuttaa vuorokausirytmin syntymistä vaikuttamalla vauvan ympäristöstään saamiin virikkeisiin. Tutkimusten mukaan jo se, että vanhemmilla on lapsen nukkumiseen liittyvää tietoa, parantaa unen laatua myöhemmin.

 

Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus (Avain 2010)

 

Evoluutio- ja käyttäytymisekologiaan erikoistunut ekologi Tiina Kaitaniemi tarkastelee raskautta, synnytystä ja vauvavuotta evoluutiotutkimusten valossa. Kaitaniemi ei kaihda voimakkaiden kannanottojen esittämistä. Runsas viittaaminen tutkimuskirjallisuuteen ei onneksi vähennä tekstin sujuvalukuisuutta. Punaisena lankana on nykyisten länsimaisten vauvanhoitokäytäntöjen peilaaminen pleistoseenin aikaisten metsästäjä-keräilijäyhteisöjen tapoihin.

Kaikille kädellisille on yhteistä äidin ja lapsen tiivis yhteys. Ihmisapinoilla ensimmäisen puolen vuoden aikana emosta ei irrota hetkeksikään, ja sen jälkeen ensimmäisen vuoden aikana fyysisesti erossa ollaan vain pieniä hetkiä. Myös tiheät imetykset ja pitkä imetysaika yhdistävät kädellisiä. Miksi ihminen olisi poikkeus?

 

Ninni Myllyoja – Emilia Kullas: Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta (Talentum 2010)

 

Taloustoimittajat Ninni Myllyoja ja Emilia Kullas lähestyvät vauvavuotta tasa-arvon ja talouden näkökulmasta: mitä kuluja lapsen syntymä aiheuttaa ja miksi ja miten näihin menoihin pitää varautua. Oppaassa kannustetaan naisia sijoittamaan, jotta äkilliset perhe-elämästä johtuvat menoerät eivät heilauttaisi arkea sijoiltaan. Kirjassa käydään läpi naisen talouden sudenkuopat ja miten ne voi kiertää. Oppaan neuvoista vaarin ottamalla kotiäidit (ja muutkin naiset) voivat suunnitella itselleen taloudellisesti turvattua tulevaisuutta.

Onnea tuoreelle äidille! Olet juuri saanut elämääsi ihanan, ainutlaatuisen uuden ihmisen. Nuuhki pientä päätä, silitä pehmeää ihoa, nauti läheisyydestä. Te olette perhe. Tämän perheidyllin hinta sinulle, keskivertopalkansaajalle, on ensimmäisen vuoden aikana noin kymmenen tuhatta euroa.

 

Suomalainen vauvakirja. Toimittaneet Matilda Katajamäki ja Outi Gyldén. (Otava 2009)

 

Kaksplus-lehden aineistoa hyödyntävä Suomalainen vauvakirja on tuhti lukupaketti, jossa käsitellään raskaus, synnytys, vauvavuosi ja leikki-ikäiseksi kasvaminen perusteellisesti. Kirja on huolellisesti toimitettu, sujuvalukuinen ja rauhallisen informatiivinen. Hyvin jaksotetusta kirjasta on helppo selata esiin kiinnostavimmat luvut, mikäli lukee kirjaa mieluummin sieltä täältä kuin kannesta kanteen.

Mitään erityisiä ismejä Suomalainen vauvakirja ei tyrkytä, vaan kirjan ote on maalaisjärkinen. Nimettömien haastateltavien sitaatit elävöittävät esimerkkejä ja tuovat näkyviin vauvanhoidon koko kirjon. Paksulle paperille painettua tukevaa kirjaa on helppo selata vaikka yhdellä kädellä vauvanhoitamisen ohessa.

Paras tapa ehkäistä nännien rikkoutuminen on opetella alusta lähtien oikea imetysote. Vauvan nenä on imetystä aloitettaessa äidin nännin korkeudella, jolloin vauva voi nostaa leukaansa ja avata suunsa suurelle. Vauvan pää on kuin linnun pojalla, hieman takakenossa. Vauva käännetään sylissä täysin kyljelleen ja kiinni äidin vartaloon.

 

Äidin kielletyt tunteet. Toimittaneet Kristiina Janhunen ja Minna Oulasmaa (Väestöliitto 2008)

 

Väestöliiton tutkimus äidin kielletyistä tunteista alkoi avoimella haulla, jossa pyydettiin äitejä kirjoittamaan kokemuksistaan. Kirjassa puretaan ”täydellisen äidin myyttiä” ja peilataan todellisen elämän kokemuksia sitä vasten. Yksinäisyys, pelko, häpeä ja lapsen väkivaltainen vahingoittaminen koetaan kielletyiksi ja pahoiksi tunteiksi. Näitä kokemuksia on silti paljon.

Tiivis kirjanen on nopealukuinen. Sen lukeminen muistuttaa, ettei kukaan pysty olemaan ”täydellinen äiti” eikä sellaiseksi kannata itseään väkisin pakottaa.

Arkisessa yhdessäolossakin äiti vetää rajaa lapsen ja omien tarpeidensa välillä. Jälkeläinen toivoo kaiken huomion itselleen, kun taas äidin on ajateltava myös omaa jaksamistaan. Tällainen tasapainottelu sisältyy väistämättä äitiyteen eli äidit löytävät itsestään aina enemmän tai vähemmän itsekkyyttä. Jokainen äiti sijoittuu jonnekin nolla- ja sataprosenttisen hoivaamisen väliin, joista molemmat ääripäät ovat hyvin harvinaisia.

 

Louis ja Joe Borgenicht: Vauva – omistajan opas (Karisto 2004)

 

Kun vauvaoppaan alaotsikko on Käyttöohjeet, vianmääritys ja ensimmäisen vuoden huolto, on tyylilaji helppo arvata: insinöörihuumori. Vauva – omistajan opas lienee täsmälahja erityisesti tuoreille isille. Humoristinen opas sisältää runsaasti teknisiä kaavioita ja opaskuvia. Selkokielisyyttä kaipaava lukija tosin saattaa hieman turhautua oppaan tapaan esittää asiat teknisellä kielellä.

Siirry torkkutilaan itkun kanssa (versio B)

Versio B opettaa vauvan siirtymään torkkutilaan itse. Aloita prosessi vasta vauvan täytettyä kolme kuukautta. Tarkista, että vauvalla on kuiva vaippa, että se ei ole nälkäinen ja että se on terve.

 

Ritva Kuusisto: Imetän ja hoivaan (WSOY 1989)

 

Ajan patina näkyy joissakin pienissä yksityiskohdissa Imetän ja hoivaan –kirjassa, mutta perussanomaltaan teos on edelleen käypää luettavaa. Ritva Kuusisto hyödyntää laajalti lähdekirjallisuutta, siteeraa tutkimuksia ja lähestyy imettämistä ja hoivaamista psykologian ja kulttuurihistorian kautta. Kirjan tunnelma on lämmin ja rakastava: Kuusisto toivoo lasten saavan mahdollisimman paljon ihokontaktia, hellimistä ja äidinmaitoa. Vauvaa ei voi ”hemmotella piloille” liialla sylittelyllä.

Kuusisto opastaa imetyksen käytännön vinkkien avulla, mutta käsittelee laajalti myös sitä, miten imettämiseen on eri aikoina suhtauduttu.

Pikkulapsen perusturvallisuus on aluksi täysin iho- ja liikeaistimusten varassa. Ilman ihokosketusta vauva on kuin selälleen joutunut kovakuoriainen. Iho on vauvan tärkein rakkauden kanava. Sen kautta lapsi saa myös kuvan omasta itsestään. Tapamme kosketella ja pidellä lasta muovaa hänen minäkuvaansa. Se kertoo lapselle, onko ympäristö luotettava.

 

Penelope Leach: Lapsi – hoito ja kehitys (WSOY 1980)

 

Penelope Leachin tiiliskivioppaasta on Suomessakin otettu iseita uusintapainoksia. Suomenkielisen laitoksen toimituskuntaa on kuulunut terveydenhoitoalan ammattilaisia. Monen äitisukupolven kehuma opas on perusasioiden osalta edelleen hyödyllistä luettavaa, joissakin yksityiskohdissa näkyy hoitosuositusten muuttuminen – esimerkiksi vatsallaan nukuttamista ei enää suositella. Runsaasti kuvitetussa oppaassa neuvotaan kaikki vauvanhoidon arkiasiat ja seurataan lapsen kasvua viisivuotiaaksi asti.

Hiljattain omin neuvoin liikkumaan oppinut lapsi ei ole vaivaton elinkumppani. Kyky hakeutua milloin mihinkin loukkoon saattaa lapsen tuon tuosta vaaratilanteisiin, ja vaaraan joutuvat myös kodin esineet. Liikkumiskykynsä mukana lapsi ei nimittäin saa pienintäkään annosta järkeä. Lasta on nyt pidettävä silmällä jokaisena hetkenä, jonka hän on valveilla.

 

Bonuskirja:

 

Guy Delisle: A User’s Guide to Neglectful Parenting (Drawn & Quarterly 2013)

 

Sarjakuva-albumi A User’s Guide to Neglectful Parenting ei välttämättä ole vauvaiässä vielä ajankohtainen, mutta se kertoo tragikoomisesti mitä tuleman pitää siinä vaiheessa, kun oma lapsi ei enää ole vanhemmalle ihmeellinen, uusi kokemus. Sarjakuvastripeissä lapset saavat touhuta omiaan ja kohdata syviä pettymyksiä, kun vanhemmat ovat uppoutuneena omiin tekemisiinsä tai muuten vain unohtavat lastensa tarpeet.

 

Users-08

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Tutustu kirjoihin

 

Anu Silfverbergin Äitikortti Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Satu Rämö – Katja Lahti: Vuoden mutsi Elisa Kirjassa
Anna Keski-Rahkonen – Minna Nalbantoglu: Unihiekkaa etsimässä Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Tiina Kaitaniemen Luonnollinen lapsuus HelMet-kirjastossa
Ninni Myllyoja – Emilia Kullas: Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Suomalainen vauvakirja Lukulampun kaupassa
Äidin kielletyt tunteet Lukulampun kaupassa
Louis ja Joe Borgenicht: Vauva – omistajan opas Lukulampun kaupassa
Ritva Kuusiston Imetän ja hoivaan HelMet-kirjastossa
Penelope Leachin Lapsi – hoito ja kehitys HelMet-kirjastossa
Guy Delislen A User’s Guide to Neglectful Parenting HelMet-kirjastossa

 

Teksti: Salla Brunou / Lukulamppu.fi. Kuvat: kustantamoilta.
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons 1.0 -lisenssillä.

 

Lue myös muut Top 10 -kirjalistauksemme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.