Top10 Kirjalliset äitihahmot

Top 10: Kirjalliset äitihahmot

Hyvää äitienpäivää! Lukulamppu listasi kymmenen kirjallisuuden äitiä. Oletko tutustunut näihin äitihahmoihin? 

Muumimamma

Suomen kirjallisuuden tunnetuimpia fiktiivisiä äitihahmoja lienee Tove Janssonin Muumimamma. Häntä luonnehditaan usein liian kiltiksi, mutta tarkemmin muuminsa lukenut huomaa, että Muumimammasta on moneksi. Hän ottaa oman tilansa vaikkapa piirtämällä puutarhan seinään, ja kun lapset ovat levottomia, hän ehdottaa, että he menisivät hetkeksi luolaan. Muumimammalla on avara ja ymmärtäväinen sydän.

 

Isoäiti

Tove Janssonin aikuisten tuotannosta mainittakoon Kesäkirjan (Sommarboken, 1972) isoäiti. Hänellä on luonteva suhde Sofiaan, 6-vuotiaaseen pojantyttäreensä: isoäiti huolehtii kyllä Sofiasta, mutta kohtelee lasta kunnioittaen kuin aikuista. Isoäiti on myös hieman omapäinen ja ilkikurinen. Hän ymmärtää, että joskus lapsen on saatava uida syvässä vedessä, vaikka tämän vanhempi olisi sen kieltänyt.

 

Loviisa

Lempeyttä ja kärsivällisyyttä löytyy monista Astrid Lindgrenin luomista äideistä. Ronja, ryövärintyttären (Ronja rövardotter, 1981) Loviisa on säilyttänyt mielenrauhansa ja avarakatseisuutensa remuavan ryövärijoukon keskellä eristyksissä olevassa linnassa. Loviisa on vakaa ja viisas hahmo, joka osaa sekä tukea tytärtään että antaa tälle mahdollisuuden kokeilla rajojaan.

 

Rouva Bennet

Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin rouva Bennetillä on niin ikään ainakin omasta mielestään ymmärrystä, mitä hänen viisi tytärtään tarvitsevat: hyvät, rikkaat ja kaikin tavoin säädylliset aviomiehet.

 

Rouva March

Myös Louisa M. Alcottin rouva March on suuren tyttökatraan äiti teoksessa Pikku naisia (Little Women, 1868). Kun puoliso on rintamalla, rouva March kantaa vastuun perheestä sydämellisesti ja rennosti, omaan aikaansa nähden osin modernistikin. Rouva Marchilla on kyky luottaa tulevaisuuteen myös kurjina ja surullisina aikoina. Hän osaa myös asettua kaikkien, keskenään hyvinkin erilaisten, tyttäriensä osaan ja kannustaa heitä elämään omilla tavoillaan.

 

Mari Holpainen

Minna Canthin Köyhää kansaa -teoksen (1886) äitihahmo Mari Holpainen saa kantaa vastuuta vielä huomattavasti hurjemmissa olosuhteissa. Canth kirjoitti Marin osoittaakseen yhteiskunnan sekä etenkin Kuopion Harjun sairaalaan epäkohtia. Mari Holpainen on perheenäiti, jonka elämää määrittävät miehen työttömyys, yhden lapsen sairaus ja muista lapsista huolehtiminen äärimmäisessä köyhyydessä. Lopulta Marin mieli murtuu. Canth sai teoksensa myötä parannettua kunnallisen sairaalan olosuhteita tosielämässä.

 

Harriet Lovatt

Doris Lessingin perhekuvaus Viides lapsi (The Fifth Child, 1988) kertoo nuorista Harriet ja David Lovattista, jotka haluavat kaiken: suuren perheen ja ison, kauniin talon. Heidän viides lapsensa, Ben, tuntuu Harrietista erilaiselta jo odotusaikana. Benin synnyttyä kaikki muuttuu: jopa lukija tuntee epämääräistä kammoa Beniä, merkillisellä tavalla poikkeavaa lasta kohtaan. Harriet jaksaa kantaa huolta poikkeuksellisesta lapsestaan – mutta sekä Harriet että lukija joutuvat miettimään, mikä on tervettä äidinrakkautta ja mikä läheisriippuvuutta. Entä kuinka paljon saa uhrautua yhdelle perheenjäsenelle, jos muut kärsivät?

 

Eva Khatchadourian

Lionel Shriverin Poikani Kevin -romaanissa (We Need to Talk about Kevin, 2003) äiti Eva Khatchadourian kirjoittaa kirjeitä pojalleen Kevinille. Kirja liikkuu synkeissä ja ahdistavissa, kammottavissakin tunnelmissa, sillä Kevin on koulusurmaaja. Evan kirjeet pojalleen saavat lukijan pohtimaan äidinrakkautta, perhesuhteita, yhteiskunnan väkivaltaisuutta ja nuorten mielenterveysongelmia sekä pahuutta. Voiko ihminen syntyä pahaksi? Entä onko Eva itse hyvä vai paha – ja voiko ihmisiä arvottaa?

 

Mabel

Eowyn Iveynin teoksessa Lumilapsi (The Snow Child, 2012) taas liikutaan unenomaisissa, satumaisissa tunnelmissa. Alaskaan miehensä kanssa muuttanut Mabel suree lapsettomuuttaan, kunnes pariskunta tutustuu merkilliseen lumilapseen, Fainaan. Fainasta tulee parille kuin oma tytär – mutta onko hän totta, sitä tarina ei kerro. Melankolinen romaani ammentaa lumilapsesta kertovasta sadusta ja pohtii unelmien ja niihin uskomisen tärkeyttä äitiyden ohella.

 

Minä-kertoja teoksessa Heikosti positiivinen

Anna-Leena Härkösen minämuotoinen ja kirjailijan omiakin kokemuksia ja tuntemuksia peilaava teos Heikosti positiivinen (2001) kertoo raskauspeloista ja -toiveista, keskenmenoista, raskaudesta ja lapsen saamisesta sekä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Härkösmäisen tarkalla, nopealukuisella ja mustanpuhuvaa huumoria sisältävällä tyylillä kirjoitettu teos antaa ajattelemisen aihetta niin vapaaehtoisesti kuin tahtomattaan lapsettomille kuin raskaana oleville ja tuoreille äideille.

 

Teksti ja kuvat: Lukulampun toimitus / Lukulamppu.fi

Artikkeli on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

aitihahmolista_topten

Osta kirja – tai lataa ilmainen sähkökirja

 

 

 Mikä kirjallinen äitihahmo on jäänyt sinun mieleesi?

 

Muita kirjalistoja löydät hakusanan top ten alta.

 

2 comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.