Suuri hesalainen kirjakerho Taru Torikka ja Erkki Tuomioja

Suuri hesalainen kirjakerho haluaa puhua kirjoista helposti lähestyttävästi mutta älykkäästi

Radio Helsingissä keskustellaan tiistaisin kirjallisuudesta. Suuren hesalaisen kirjakerhon toimittaja Taru Torikka kertoo, millaista on tehdä kirjallisuusohjelmaa pienelle paikallisradiolle ja mitä hän ajattelee suomalaisesta kirjallisuuskeskustelusta. Haastattelusta löytyy myös useita linkkejä, joiden kautta pääset kuuntelemaan Suuren hesalaisen kirjakerhon vanhoja ohjelmia.

 

Kerrotko hieman ohjelman taustoista? Mistä lähti ajatus Suuresta hesalaisesta kirjakerhosta?

Olin alkusyksystä 2013 seuraamassa Radio Helsingin lehdistötilaisuutta, jossa kerrottiin uudesta omistajasta, lupahakemuksesta ja päätoimittajasta. Meilasin samana päivänä päätoimittaja Maria Veitolalle kolme ohjelmaideaa. Kirjallisuusideaan hän tarttui heti, ja aloimme pohtia ohjelman muotoa.

Ideanani oli alusta lähtien puhua kirjoista helposti lähestyttävällä mutta älykkäällä tavalla. En ole kiinnostunut “tarinoista kirjojen takana” tai kirjailijoista ihmisinä vaan heidän kirjoissaan esittelemistään ajatuksista. Kunnianhimoisena ajatuksena oli löytää jonkinlainen uusi tila ja puhetapa kulttuurijournalismin kentältä.

Ohjelman valmistelutyöt kestivät kauan, sillä Radio Helsinki pyrkii löytämään kaikille ohjelmille yhteistyökumppanin. Kirjakerholle löytyi luontevia kumppaneita kustantamoista.

 

Teit aluksi ohjelmaa yhdessä Johannes Ekholmin kanssa ja tällä hetkellä yksin, Ekholmin vetäydyttyä ohjelmasta omien kirjoitusprojektiensa takia. Onko ohjelman tekeminen muuten muuttunut matkan varrella?

Johannes on minulle tärkeä ystävä ja ajattelun sparraaja, oli mahtavaa saada tehdä hänen kanssaan viikoittain töitä. Jatkoimme radiossa paljon keskusteluja, jotka olivat alkaneet jo aikaisemmin.  Esimerkiksi työelämän nykytila on meillä ikuisuusaihe, joka ilmeni myös yhtenä radiokeskusteluna.

Johanneksen kanssa tekemäni ohjelmat kuulostavat totta kai erilaiselta kuin yksin toimittamani. Hän on perusasenteeltaan enemmän itse kirjoittaja ja filtteröi lukemansa sen kautta. Kuitenkaan ohjelman perusluonne ei ole mielestäni erilainen. Haluan, että jonkinlainen kerhomaisuus toteutuu jokaisen vieraan ja teeman kanssa, eikä ohjelman nimi jää vain läpäksi.

Radio Helsingin kaltaisessa pienessä mediaorganisaatiossa ohjelmanteossa on valtavasti ihan käytännön oheispuuhastelua varsinaisen ohjelman toimittamisen lisäksi − sponsoreiden kanssa keskustelemisesta vieraiden hankkimiseen. Tavallaan on helpompaa toimittaa ohjelmaa yksin, koska teemat ja vieraat pystyy sujuvammin päättämään ja hoitamaan ennalta.

Eniten ohjelma varmaan on muuttunut matkan varrella siksi, että radiotyö on tullut tutuksi. Muistan jo soittaa mainokset ja biisit ajallaan, eikä äänikään enää tärise niin paljoa.

 

Suuri hesalainen kirjakerho, Ville Virtanen ja keskustelua hevosista ja elämäntaidoista.

Suuri hesalainen kirjakerho, Ville Virtanen ja keskustelua hevosista ja elämäntaidoista.

Kirjakerhon tunnin mittaisissa lähetyksissä sukelletaan aina yhteen kirjallisuuteen liittyvään alueeseen. On puhuttu niin jalkapallokirjallisuudesta kuin runoudestakin. Miten aiheet valikoituvat?

Kirjakerhon lähetyksissä ei tehdä yhtään mitään “aina”! Suurin osa lähetyksistä on käsitellyt jotain teemaa, mutta onpa sellaisiakin, joissa keskustelemme yhden kirjailijan kanssa tämän yhdestä kirjasta. Aiheet valikoituivat varsinkin aluksi Nämä on pakko toteuttaa -aivoriihilistalta, jolta löytyi aiheita kuolemasta ja seksistä Tytti Parras -renessanssiin.

Itseäni on alkanut entistä enemmän kiinnostaa essee ja runo, se näkyy ohjelmien painotuksessa. Mielestäni meillä (ja kaikkialla) mennään liikaa romaani edellä kirjallisuuskeskusteluun.

Haluan korostaa, että SHK on ehdottoman itsenäinen journalistisen sisältönsä suhteen. Kustantamot tukevat ohjelman tekoa ja heidän mainoksiaan kuuluu ja näkyy radion kanavilla, mutta haastateltavat ja aiheet valitsen minä. Suuri hesalainen kirjakerho on ennen kaikkea intohimoprojekti, johon käytän todella paljon aikaa ja persoonaani.

 

Kulttuurijournalismi keskittyy usein uutuuksien esittelyyn. Suuri hesalainen kirjakerhokin esittelee toki uutuuksia, mutta kirjallisuutta lähestytään kuitenkin enemmän teemojen kuin uutuuksien kautta. Allekirjoitatko tämän?

Itse en koskaan ole lukenut kirjoja sen perusteella, että ne ovat nyt uusia. Kirja on hidas väline ja se on hienoa. Jokainen voi löytää itselleen tärkeän kirjan milloin vain huolimatta sen julkaisuvuodesta.

Mielestäni kirjamarkkinat sahaavat omaa oksaansa keskittymällä uutuusarvoon. Ihan kaupallisestakin näkökulmasta: luulisi. että nykyisillä nettimarkkinoilla hyvää kirjaa voisi myydä muulloinkin kuin kaksi kuukautta syksyllä.

Joskus teeman kautta lähestyminen on vähän hankalaakin. Esimerkiksi dekkarijaksoa pyörittelin kauan, koska en halunnut lähestyä aihetta esim. eniten myyvien superstarojen jännäreiden kautta. Lopputuloksen voi kukin arvioida itse!

 

Millaisena näet suomalaisen kirjallisuusjournalismin ja -keskustelun? Mikä on Hesalaisen kirjakerhon paikka kirjallisuuskeskustelun kentällä?

Olen vähän hämilläni nykyisen kirjallisuuskeskustelun äärellä. Kaipaan “vanhanaikaista” kriittistä kirjoittamista ja lennokkaita esseitä. Meillä oli kirjallisuuskeskustelua ja kritiikin tilaa käsittelevä jakso, keskustelemassa Tommi Melender ja Aleksis Salusjärvi.

Toivoisin, että suomalaisesta lehdistöstä löytyisi vielä jatkossakin tilaa pitkille kritiikeille ja esseille. Yksi kaikkien aikojen suurimmista kirjoittajasuosikeistani on amerikkalainen kriitikkoklassikko Dorothy Parker, jonka arvostelujen lukemisesta pitäisi tehdä pakollista kaikille aiheesta jotakin kirjoitteleville. Hän osasi sekä ilkeillä mehevästi että haltioitua.

SHK on hahmoaan jatkuvasti hakeva juttu kirjallisuudesta ja maailman katsomisesta kirjojen läpi. Se pyrkii keskustelemaan aktiivisesti muutenkin kuin kerran viikossa radiossa. Olemme järjestäneet esimerkiksi klubeja, joissa radion ystävät ovat päässeet kokemaan vaikka Mikael Bryggerin Talviatlas-runoja ennen kirjan julkaisua.

 

Jalkapalloa ja romantiikkaa. Studiossa Joel Aaltonen.

Jalkapalloa ja romantiikkaa. Studiossa Joel Aaltonen.

Onko joku lähetys jäänyt erityisesti mieleesi, hyvässä tai pahassa?

Omasta mielestä onnistuneita ja ikimuistoisia olisi vaikka kuinka, muutamana suosikkina kansaa villinnyt huumekirjajakso Perttu Häkkisen kanssa, hevosten kautta elämäntaitoja hahmotellut keskustelu Ville Virtasen kanssa, Antti Nylénin vierailu sekä jalkapallon romantiikkaa kirjojen kautta hahmotellut jakso. 

Erkki Tuomiojan kanssa kirjallisuudesta keskusteleminen oli itselleni pitkäaikainen haave ja tykkäsin siitä, miten se toteutui.

 

Ovatko kuuntelijat löytäneet ohjelman? Millaista palautetta olet saanut?

Saamani palaute on ollut alusta asti todella positiivista, alkaen iloisesta hämmästyksestä, että jollain kaupallisella radiolla on sellainen ylellisyys kuin kirjallisuutta käsittelevä ohjelma.

Keskusteluohjelmat keskellä päivää eivät ole mikään yleisömagneetti paikallisradiolle. Tuntuu kuitenkin, että SHK on löytänyt oman – ehkä pienen, mutta uskollisen – yleisönsä. Se näkyy twitterkommentoinnissa, kilpailuihin osallistumisessa ja kivoissa viesteissä, joita kuulijoilta tulee.

Kaikki palaute, myös negatiivinen, on kullanarvoista kun tekee ohjelmaa melkoisen yksin. Jos tätä lukee joku kuuntelija, kuulisin mielelläni risut ja ruusut!

 

Millainen lukija itse olet? Millainen on kirjallinen historiasi?

Opin lukemaan viisivuotiaana ja sen jälkeen olen kulkenut kaikkialla nenä kirjassa. En kuitenkaan ole maailman monipuolisin lukija, esimerkiksi scifi, fantasia ja sarjakuva ovat minulle vieraahkoja alueita. Luen tosi monentasoista tekstiä, en jaksa aina hyvää, mutten kyllä huonoakaan.

Olen fetisistinen lukija, eli palaan itselleni tärkeisiin teoksiin yhtenään niiden kielen ja/tai rakenteen takia. Kun en pysty mihinkään muuhun, aloitan aina Umberto Econ Foucaultin heilurin alusta.

 

Miksi kannattaa kuunnella Suurta hesalaista kirjakerhoa?

Suuren hesalaisen kirjakerhon vierailta kuullaan hiottuja lauseita ja raikkaita ajatuksia, harvinaista herkkua mediahötössä. Lisäksi luemme kirjoja, tekstejä ja runoja ääneen!

Suuri hesalainen kirjakerho tiistaisin klo 14-15 Radio Helsingin taajuudella 98,5 MHz ja verkossa: https://www.radiohelsinki.fi/

 

Keskustelua päihdekirjallisuudesta.

Keskustelua päihdekirjallisuudesta.

 

Teksti: Liisa Pihlaja / Lukulamppu.fi, kuvat: Suuri hesalainen kirjakerho
Artikkeli on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: kirja-ala

 

Oletko seurannut Suurta hesalaista kirjakerhoa? Millaisesta kirjakeskustelusta olet kiinnostunut?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.