Outi Illuusia Lilja

Runoilija Outi-Illuusia Lilja: Visuaalisuus tuo uuden kulman runon lähestymiseen

Outi-Illuusia Liljan runoteos Värillisiä ihmisiä ilmestyi syyskuussa. Teoksen myötä Lilja siirtyi omakustannerunoilijasta kustantamon kautta julkaisevaksi. Myös Liljan runouden tyyli on muuttunut Värillisten ihmisten myötä. Haastattelussa hän pohtii, millainen runo puhuttelee monenlaisia lukijoita, ja mitä uutta kustantamo tuo kirjoittamiseen.

 

− Värillisten ihmisten runot ovat pitkiä ja tarinamaisia sekä visuaalisia, kuvantekijän runoja, Outi-Illuusia Lilja kuvailee. Hän on paitsi runoilija myös esitystaiteilija ja graafinen suunnittelija.

 

Musta ihminen seisoo penkillä
yllään ihonvärinen paita.
Tulen hautajaisista, joissa valutin
kuivia kyyneleitä ihojuonteisiini
ja hautajaisasuni on ihonvärinen.
Odotan penkillä,
jossa näkyy pari kuraisia kengänjälkiä
keskikaupungin mustan ilman
nokeamaa likaa.
(runon Musta ihminen alku)

 

Lilja sanoo, että hänen uudet runonsa on kirjoitettu kenelle tahansa lukijalle, myös sellaiselle, jolla ei ole runsaasti taustatietoutta tai kokemusta runoudesta.

− Olen pohtinut, millainen olisi runo, josta mahdollisimman moni voisi sanoa ’Hei, mä sain tästä jotain’. Tietenkään lähestyttävyys ei saa syödä runon laatua, eikä kevytmodernismi sinänsä kiinnosta minua. Mutta ajatus on, että runous ei saa olla itsetarkoituksellisesti korkealentoista – mutta riittävän korkealentoista sen pitää olla.

Ajatus lähestyttävyydestä runojen visuaalisuuden kautta heräsi, kun autossa kuunneltiin Outi-Illuusia Liljan veljen Pessi Parviaisen radiofoniaa Liljan runosta Musta ihminen.

−  Sekä eskari-ikäinen että teini pyysivät kuulla sen uudelleen.

Visuaalisuus ei ilmene Liljan teoksessa erikoisina taittoratkaisuina vaan tekstin kuvailevuudessa. Kustantaja Leevi Lehto on myös kiinnittänyt huomiota runojen faabelimaisuuteen.

− Vaikka runot eivät ole eläintarinoita, niissä esiintyy faabelimaisia piirteitä, ja monia asioita personoidaan. Lisäksi joissakin runoissa on jonkinlainen moraalinen ulottuvuus, opetus tai ajatus, kuten faabeleissa.

 

Runo tulee ihmisten luokse

 

Ensin se on männyn oksat,
muiden puiden kaarna,
eläimen vuota ja nahka
tai ihmisen hipiä.
Se ympäröi surijansa kuin iho
tai auringonvalo
varjoon piiloutujan,
joka luulee,
ettei varjossa ole valoa.
(runon Surun paketointi alku)

 

Outi-Illuusia Liljan omia suosikkirunoja Värillisiä ihmisiä -teoksessa ovat Musta ihminen sekä Surun paketointi.

−  Puhutaan aina, että surusta on vaikea kirjoittaa. Kirjoittaessani Surun paketointia en kuitenkaan ajatellut niin, ja kun viilauksen jälkeen runo oli valmis, se toimi.

Lilja esittää runojaan erilaisissa runotapahtumissa, kuten runoklubeilla. Yleisön reaktioista voi joskus tulkita, miten runous vaikuttaa, ja usein palautetta saa myös kysymällä joltakulta kuulijalta, usein toiselta kirjoittajalta. Lilja on vetänyt myös työpajoja, joissa lähestytään runojen kirjoittamista nykytanssipohjaisen liikeimprovisaation kautta, sekä tehnyt kuvittajien ja runoilijoiden välisiä yhteistyöprojekteja.

− Sanataiteen laajentaminen muiden taiteiden yhteyteen kiinnostaa minua, hän kertoo. − Runon lisäksi kiehtoo sen esittäminen ja keinot, joilla runoutta voi tehdä ja tulkita.

Lilja uskoo, että erilaiset esitykset ja työpajat myös madaltavat kynnystä tulla runon lähelle. Niitä, joita edelleen arveluttaa, hän neuvoo lukemaan ja kokeilemaan monenlaista: omanlainen runous saattaa löytyä ja puhutella.

Hän kokee itse saavansa paljon kolmen ammatin yhdistelmästä, monialaisuudesta.

−  Kun yhdestä loppuu hetkellisesti yty, voi siirtyä toiseen. Työkalujen runsauden ansiosta voi aina tuoda jotain maailmaan.

 

 

 

värillisiä ihmisiä outi illuusia lilja

 

Kustantamosta varmuutta

 

Outi-Illuusia Lilja on julkaissut aiemmin yhden runoteoksen, omakustanteen Memo (2007). Värillisiä ihmisiä -kokoelma syntyi hiljalleen, ja prosessin aikana hän ehti tarjota sitä joillekin kustantajille. Palaute auttoi kehittämään runoja edelleen, ja lopulta teos ilmestyi Ntamon julkaisemana.

− Loppupuolella Leevi (Lehto) ehdotti vähän korjauksia tai muutoksia, mutta ei mitään erityisen isoa tai kontrastista. Kustantajan tuki oli kullan kallista, Lilja kertoo kirjantekoprosessista. − On erilaista kirjoittaa, kun tukena on muutakin kuin oma mielipide.

Kustantamon kautta julkaiseminen eroaa omakustanteesta myös tunteen tasolla.

− Tuntuu hyvältä, kun asiantuntija sanoo, että kirjan on hyvä tulla maailmaan. Jos kirjoittaminen on ensimmäinen porras, seuraava on julkaiseminen ja sitä seuraa sitten kritiikki, Lilja pohtii.

Hän myöntää toivovansa teokselleen kritiikkejä, vaikka kritisoiviakin.

− Kaikki haluavat tietyllä tavalla näkymistä.

 

Seuraavan kerran Liljan voi nähdä esiintymässä Sanakuvia-illassa 15.10.2015 Kansallisteatterin Lavaklubilla. Goethe-instituutin järjestämä ilta on kaksikielinen, ja pääesiintyjänä on saksalainen Sabine Scho. Lilja on mukana myös Sana-klubilla Lahdessa 20.10. sekä Helsingin Kirjamessuilla. Lisätietoa runoilijasta ja esiintymisistä Liljan kotisivuilta.

 

Teksti: Jenni Saarilahti / Lukulamppu.fi, kuva: Mika Lilja
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: haastattelut, kirjailijat

 

Millaiset runot puhuttelevat sinua? Onko runoutta sinusta helppo lähestyä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.