Helsinki university library_Kallu_Flickr_CC

Riikka Pulkkinen: Perhe on fiktio

Kirjailija Riikka Pulkkinen käsittelee romaaneissaan perheitä ja ihmissuhteita. Hän on pohtinut perheen käsitettä erityisesti lapsen, oman perheen, saatuaan. ”Perhe on aina fiktiota”, hän sanoo.

 

”Fiktiolla” Pulkkinen viittaa siihen, että jokaisella perheellä, sekä oikealla että kirjallisella, on monta tarinaa.

– Perheestä on yhtä monta kertomusta kuin siinä on jäseniä.

Oma tytär on palauttanut mieleen kertomuksia kirjailijan omasta lapsuudesta. Hänen omissa muistikuvissaan sisko heitti seinään oman Tuulia-nukkensa, mutta siskon mielestä heittäjä oli Riikka-sisko. Aikuisenakaan kumpikaan ei voi sanoa, mikä on totuus lapsuuden tapahtumasta.

– Lapsena perhe tuntuu itsestäänselvyydeltä ja pysyvältä, mutta kuten Totta-romaanin Elsa sanoo, ”maailma tulee aina väliin jokaisessa perheessä, niin tulee olla”.

Pulkkinen kertoi perhekäsityksistään Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin luentosarjassa Kirjallisuus, yhteiskunta ja muutos, jossa hän luennoi aiheesta Perheet muutoksessa. Kirjailija kertoi lukeneensa Totta-romaaniaan esitystään varten.

– Kukaan ei omista perhetarinaa. Ehkä siinä on vastaus myös Totta-romaanin tarinaan, kirjailija sanoo. – Kaikki tarinat ovat yhtä totta.

 

Perhesalaisuudet kiinnostavat

 

Riikka Pulkkinen kertoo viehättyneensä perhetarinoiden ohella erityisesti perhesalaisuuksista.

– Vaietut tarinat kiehtovat. Esimerkiksi Totta-romaanissa on hahmo, joka näkee tarinan keskiössä olevan perheen eri tavalla, rikkoo perhedynamiikan.

Pulkkinen kirjoittaa parhaillaan uutta romaania. Siinäkin on perhe: vanhemmat ja elossa oleva kaksonen. Toinen kaksonen on kuollut. Teos käsittelee selviytyjän traumaa.

Pulkkisesta on tärkeää, että kirjallisuus ja media tuovat esiin erilaisia perheitä.

– Ajatus perheestä kertomuksena ja fiktiona koskee myös sitä, miten perhe kuvataan mediassa. Media vaikuttaa perhekäsityksiimme, Pulkkinen sanoo. – Esimerkiksi naistenlehdet ovat tuoneet esiin erilaisia perheitä. Lukemalla asiat tulevat kuvittelukyvyn kautta mahdollisiksi ja oman käsittelymme piiriin.

Pulkkinen sanoo, ettei ole itse kuvannut erityisen ”erilaisia” tai poikkeuksellisia perheitä.

– Mutta: haluan antaa monta ääntä yhdelle perheelle, kertoa perheen tarinan eri näkökulmista.

Pulkkisesta ydinkysymys on, kenellä on valta kertoa perheen arkkikertomus.

– Jos arkkikertomusta edes on, ainakaan niin kutsulla tavallisella perheellä, se on vyyhti, kirjailija pohtii.

Hän kertoo lukevansa naistenlehtien lisäksi esimerkiksi blogeja ja keskustelufoorumeja.

– On kiinnostavaa seurata niiden kautta, millaisia valintoja ihmiset tekevät: miten saa toimia ja miten ei.

 

 

Tutkijakollegiumin yleisöluentosarja Kympin sarja, Kirjallisuus, yhteiskunta ja muutos jatkuu tänään 28.1.2015  Aki Ollikaisen ja Heikki Hiilamon  luennolla Köyhyys. Lisätietoja luentosarjan esittelysivulta, jonka kautta luentoja voi myös seurata suorina lähetyksinä. 

Lue myös sarjan aiemmista luennoista kertovat artikkelit:

Claes Andersson, Petteri Pietikäinen ja hulluus ja kirjallisuus
Monika Fagerholm, Turo-Kimmo Lehtonen ja kulutusyhteiskunta, esineet
Jukka Laajarinne, Merja Polvinen ja todellisia, mahdollisia ja mahdottomia maailmoja
Leevi Lehto, Markku Eskelinen ja kirjallisuuden digitalisaatio

 

Teksti: Jenni Saarilahti / Lukulamppu.fi
Kuvat: Artikkelin pääkuva Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastos / Kallu Flickr Creative Commons; kirjan kansikuva / kustantamo.
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

Kiinnostavatko perhetarinat? Mikä fiktiivinen perhekuvaus on jäänyt mieleesi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.