Lukulampun blogi

Rakkaudesta koiratietokirjoihin

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen syyskuun teemana ovat lemmikit ja luonto.*

Taisin olla 11-vuotias, kun oivalsin että kirjastosta löytyy mahtavaa luettavaa muualtakin kuin lasten- ja nuortenosastolta. Löysin tietokirjahyllyistä koira-aiheiset tietokirjat ja luin ja lainasin erilaisia koirarotuja esitteleviä tietoteoksia intohimoisesti. Jossakin vaiheessa päätin opetella ulkoa koirarotuja aakkosittain ja pystyinkin sujuvasti luettelemaan rotuja aakkosittain – x:llä alkavaksi roduksi sopii muuten loistavasti meksikonkarvatonkoira eli xoloitzuintli.

Koiraintoiluni herätti joissakin hämmästystä, joissakin pilkkaa, mutta minusta koirarodut olivat todella kiehtovia. En osannut vielä kyseenalaistaa lemmikkieläinten ylijalostusta ja sen seurauksena esiintyviä perinnöllisiä sairauksia, vaan rotujen moninaisuus tuntui eksoottiselta ja kiehtovalta. Suosikkirotuni vaihtelivat: pilkulliset dalmatialaiskaunottaret olivat pitkään suosikkejani, sitten tuli jyhkeä mutta lempeä irlanninsusikoira. Lopulta sain oman koiran, jollaiseksi valikoitui lapsiperheeseen paremmin sopiva, ei ehkä kovin eksoottinen mutta turvallinen kultainen noutaja.

img_2581

Seisoskelu kirjaston tietokirjahyllyllä koirakirjoja ahnaasti selaten muistui mieleen, kun tutkailin Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkokaupan syyskuun tarjontaa. Koirarotujen ensyklopedia (5 eur), Suuri koirakirja (8 eur) tai Koirat – rodut ja hoito (10 eur) lupaavat juuri sitä, joka 11-vuotiasta Sallaa viehätti: sadoittain koirarotuja, runsaasti kuvia, tiiviitä tietopätkiä.

img_9399_3

Ehkä näin aikuisena ymmärtäisin panostaa myös Pennun kasvatuksen (6 eur) tai Suuren koiranhoito-oppaan (5 eur) lukemiseen. Olen jo pitkään miettinyt, että näin aikuisiällä valitsisin koirakseni mieluusti sekarotuisen – ainakaan sillä ei olisi liian kapeaa perimää rasitteena. Toisaalta haluaisin myös antaa koiralle kunnolla aikaa – kenties sitä on riittävästi vasta eläkeläisenä? Onneksi ulkoillessa voi ihailla vastaantulevia koiria kaukaa tai välillä lähempääkin ja Helsingin rantojen ja metsien lokit, varikset, oravat tai kauriit ovat varsin helppohoitoisia ”luomulemmikkejä”.

En ole varmaankaan ollut ainoa ahmimisikäinen, joka on uppoutunut tietokirjojen parissa johonkin aihepiiriin tavalla, joka aikuisessa herättää kateudensekaisia muistikuvia. Jos moisella intohimolla hankkisi näin nelikymppisenä tietoa mistä tahansa asiasta, pystyisi oppimaan uusia asioita melkoisia määriä varsin lyhyessä ajassa.

 

Teksti: Salla Brunou / Lukulamppu.fi, kirjakuvat: kustantamot / Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy

Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons 1.0 -lisenssillä.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

*Artikkeli ilmestyy osana Lukulampun ja Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy:n sisältöyhteistyötä. Lue lisää Lukulampun yritysyhteistyöstä.


Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy on sosiaalinen, voittoa jakamaton yhteiskunnallinen yritys. Toiminnan tavoitteena on elinympäristön parantaminen tavaroiden uudelleenkäyttöä edistämällä sekä tarjoamalla ympäristökasvatusta ja -koulutusta erilaisille ryhmille.

Tutustu Kierrätyskeskukseen.
Tutustu Kierrätyskeskuksen verkkokauppaan ja sen kirjatarjontaan.
Lue Lukulampun kaikki ilmestyneet Kierrätyskeskus-artikkelit.

 

Oletko sinä ahminut lapsena tai nuorena tietokirjoja?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.