Kuvapohja_Pieni_esikoiskirjakerho

Pienen esikoiskirjakerhon toiminta päättyi

Jussi Keinonen ja Mervi Haavisto perustivat Pienen esikoiskirjakerhon eli PEKKin talvella 2011.  Kerhon jäsenet saivat luettavakseen laadukkaita kotimaisia esikoisromaaneja neljän vuoden ajan, mutta tammikuussa 2015 kerho lopetti toimintansa.

 

Pienen esikoiskirjakerhon toimintaperiaatteena oli valita kustantamojen listoilta kiinnostavia esikoiskirjoja ja toimittaa kerhokirja jäsenille samaan aikaan, kun kirja ilmestyi kauppoihin myyntiin. Kirjan mukana tuli esikoiskirjailijan tervehdys. Kerhokirjoiksi pääsivät muun muassa Antti Heikkisen, Venla Hiidensalon ja Mooses Mentulan esikoisteokset. Kirja-alalla pitkän uran tehnyt Jussi Keinonen kertoi Lukulampulle kokemuksistaan kirjakerhon vetäjänä.

 

Keinonen

 

Miksi kerho lopetettiin?

 

– Tuntui sopivalta ajalta lopettaa. Toimimme nelisen vuotta ja ohjelmaamme kuului näiden vuosien aikana 25 esikoiskirjaa 15 eri kustantajalta. Juhlat ovat parhaimmillaan silloin, kun haluaisi vielä jatkaa, mutta aloimme miettiä tulevaisuutta ja totesimme, että palkkatyöllekin pitää varata aikaa. Saimme Pienestä esikoiskirjakerhosta sivutyötuloja, mutta kokopäiväinen tulonlähde kerho ei ollut.

 

Millainen kokemus PEKKin pyörittäminen oli?

 

– Ilahduttava ja innostava. Oli hauska aloittaa jotain ihan uutta ja erilaista, sellaista, mitä tuskin on missään päin maailmaakaan kokeiltu. Oli hienoa nähdä, että aihe pääsi mediassa kivasti läpi ja pääsimme heti alusta hyvin liikkeelle. Lisäksi pysyväisjäsenemme olivat upeita, uskollisia, uudesta suomalaisesta kirjallisuudesta kiinnostuneita lukijoita.

 

Millaisia esikoiskirjoja julkaistaan Suomessa, entä miten kirja-alan murros vaikuttaa?

 

– Suomessa julkaistaan hyviä esikoiskirjoja hyvin perustein ja uusien tekijöiden taso on korkea. Mutta kirjailijanuran ammattimainen jatkuminen on monen esikoiskirjailijan kohdalla epätodennäköistä. En tiedä, onko se toisaalta huonokaan asia. Luulen, että osa esikoiskirjailijoista vain haluaa kokea oman kirjan julkaisun: kirjoittamisen, valmiiksi saattamisen ja julkaisemisen. Tämän jälkeen iskee realismi, kun tajuaa, kuinka työlästä ja aikaa vievää ammatikseen kirjoittaminen olisi.

– Esikoiskirjojen julkaiseminen ei ole vähentynyt, mutta kirjojen kokonaismyynti pieneni taas viime vuonna, kuten alkuvuodesta julkaistut myyntitilastot osoittivat. Yhtälö näyttää hankalalta.

 

Opitko jotain uutta PEKKin ansiosta?

 

– Olen tämän kokemuksen jälkeen varma siitä, että osa ihmiskunnasta tulee aina samaan kicksejä kirjallisesta ilmaisusta. Se on heille – meille – pysyvästi keskeisen tärkeä osa elämää. Opin myös, että vaikka kirjallisuus koetaan ensimmäkseen yksin, ovat ihmiset silti mielellään omalla tavallaan mukana heille sopivissa kirjallisissa yhteisössä.

 

Tutustu Jussi Keinosen kirjamakuun ja lue Lukulampun esikoiskirjoja käsittelevä artikkelisarja

 

Mitä luet, Jussi Keinonen?
Esikoiskirjat, osa 1: Kunnianhimoinen kirjoittaja haluaa käsikirjoituksestaan lausunnon
Esikoiskirjat, osa 2: Taru Kumara-Moision esikoisromaani päätyi pieneen kustantamoon
Esikoiskirjat, osa 3: 10 kiinnostavaa esikoiskirjaa
Esikoiskirjat, osa 4: Englanniksi julkaissut Heikki Hietala oppi kustannustoimittamisen tärkeyden

 

Teksti: Salla Brunou / Lukulamppu.fi. Kuvat: Jussi Keinonen / Jussi Keinonen, kansikuvat kustantajilta.
Artikkeli on lisensoitu Creative Commons 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: haastattelut, kirja-ala.

 

Seuraatko esikoiskirjoja? Millaisiin kirjakerhoihin kuulut tai olet kuulunut?

2 comments

  1. Kevyet mullat PEKKille! Oli ilo ja etuoikeus kuulua kerhoon koko sen olemassa olon ajan. Kiitos siitä!

    Oma kirjakerhoiluni oli tullut jo tiensä päähän (kuuluin mm. Suureen suomalaiseen kirjakerhoon yli 20 vuotta), kun tieto PEKKistä alkoi levitä. Olin kyllästynyt kerhojen ’politiikkaan’. Uutuudet olivat yleensä puoli vuotta vanhoja, ja kirja-alalla se alkoi olla jo kymmenisen vuotta sitten todella vanhaa, valitettavasti. Uskollisten ja ostavien jäsenten palkitseminen alkoi olla yhä nihkeämpää ja postikulut söivät etuja rutkasti. Lisäksi kerhoissa alettiin myydä yhä enemmän kaikenlaista tingeltangelia kirjojen lisäksi. Halusin kirjakerholta kirjoja, mielellään uutuuksia, ja hintakin olisi saanut olla kohtuullinen.

    PEKK tarjosi kahta ensimmäistä, mutta kolmannen kohdalla oli puute. Se ei tosin haitannut, oikeastaan päin vastoin. Oli mukava tietää, että mahdollisesti aika vähälevikkiseksikin jäävä teos saa kerhon kautta edes vähän sille kuuluvaa taloudellista tukea. Kerhoon kuuluminen tuntui kulttuuriteolta! Olin mukana tukemassa kotimaisia esikoiskirjailijoita! Sain monia kiinnostavia kirjoja luettavakseni, ja osa odottaa edelleen hyllyssä omaa aikaansa.

    • Lukulamppu
      Author

      Kiitos kommentista! Kirjakerhot ovat tosiaan olleet melkoisessa murroksessa viime vuosina.

      Salla / Lukulamppu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.