Kuvapohja_800_415_orianafallaci

Oriana Fallaci – Nainen ristitulessa on kuohuva journalistielämäkerta

Oriana Fallaci (1929-2006) oli italialainen toimittaja ja kirjailija, joka muistetaan erityisesti toimimisestaan sotakirjeenvaihtajana Vietnamissa ja Libanonissa sekä musliminaisten huivipakon vastustamisesta itsensä ajatollah Khomeinin edessä. Fallaci syntyi ja kuoli Firenzessä, mutta asui vuosia New Yorkissa. Cristina De Stefano kertoo populaarissa elämäkerrassaan Oriana Fallaci – Nainen ristitulessa Fallacin perhetaustasta, lapsuudesta, työstä ja matkoista, mutta koettaa jäljittää myös ”aukkoja suojamuurissa”, päästä Fallacin henkilökohtaisten tunteiden ja kipupisteiden jäljille.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Cristina De Stefano – itsekin italialainen toimittaja ja kirjailija – ei ehtinyt koskaan tavata elämäkertansa kohdetta, mutta hän on saanut Fallacin perillisiltä käyttöönsä julkaisemattomia asiakirjoja – kirjeenvaihtoa, muistiinpanoja ja runoja. Näitä lähteitä ei ole merkitty Nainen ristitulessa -kirjaan näkyviin, mutta elämäkerran lopusta löytyy lista Fallacin teoksista sekä toimittajaa käsittelevistä tutkimuksista. Fallacin kirjoja on suomennettu kolme: Kirje lapselle joka ei koskaan syntynyt (1975), Mies (1981) ja Inshallah (1992). Lisäksi de Stefano haastatteli useita henkilöitä, jättäen kuitenkin tietoisesti haastattelujen ulkopuolelle kaikki italialaistoimittajat vedoten siihen, että Fallacin ja hänen italialaiskollegojensa suhteet ansaitsisivat monisäikeisyydessään kokonaan oman kirjansa.

 

Erikoisesta taustasta kasvaa erikoislaatuinen nainen

On aina kiinnostavaa lukea tunnettujen henkilöiden lapsuudesta, saada vihiä siitä, mitkä seikat perhetaustassa ja aikakauden tapahtumissa ovat vaikuttaneet henkilön tulevaan uraan ja toimintaan. Oriana Fallacin lapsuus tarjoaa erityisen kiinnostavaa materiaalia elämänkerturille, sillä Oriana toimi jo neljätoistavuotiaana, toisen maailmansodan aikana, Italian fasisteja vastustavien partisaanien juoksutyttönä.

Kuten arvata saattaa, hänen lapsuudenperheensä ei ollut aivan tavanomainen: Orianan äiti oli älykäs ja sosiaalinen Tosca Cantini, joka olisi itse halunnut opiskella, mutta koki jääneensä kodin arkiaskareiden vangiksi ja kannusti tytärtään lähtemään maailmale ja opiskelemaan. Äidinisä oli ollut anarkisti, joka karkasi nuorena armeijasta, ja Orianan oma isä Eduardo Fallaci puolestaan oli huonekaluseppä, sosialistisen puolueen jäsen ja tyttärensä silmissä vastarintaliikkeen sankari. Isän veli Bruno Fallaci oli menestynyt journalisti ja nuoren Orianan ammatillinen esikuva. Myös Orianan kaksi nuorempaa sisarta suuntautuivat aikanaan toimittajan uralle.

 

Fallaci 14-vuotiaana partisaanien lähettinä. Hän kuljetti  polkupyörällä lento­lehtisiä ja aseita vastarintaliikkeen  taistelijoille.

Fallaci partisaanien juoksutyttönä. Hän kuljetti polkupyörällä lento­lehtisiä ja aseita.

 

Lähipiiristä löytyvien, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja kirjoittamiseen suuntautuvien ihmisten lisäksi Orianan uravalintaan vaikuttivat kodin kirjahyllyjä täyttävät kirjat, joita köyhät vanhemmat ostivat osamaksulla. Tarinat lumosivat pienen tytön, joka alkoi haaveilla kirjailijanurasta. Perhe toppuutteli innostusta kirjailijoiden vaikeaan toimeentuloon vedoten, ja kirjoittamisesta kiinnostuneelle tytölle ehdotettiin kompromissina toimittajan uraa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Fallaci opiskeli ensin lääketiedettä ja myöhemmin humanistisia aineita ja rahoitti opintojaan reportterina firenzeläisessä päivälehdessä.

 

Seurapiireistä sotatantereille

Fallaci menestyi toimittajana alusta lähtien, ja kehittyi vuosien myötä yhä taitavammaksi haastattelijaksi, eloisammaksi sanankäyttäjäksi ja huolellisemmaksi editoijaksi. Oriana teki työtä koko persoonallaan ja osasi punoa haastattelut ja reportaasit tarinoiksi, jotka veivät lukijat mukanaan ja vaikuttivat asioihin ja asenteisiin.

Seurapiirijuttujen ja paikallisuutisten kirjoittaminen ei alunpitäenkään riittänyt Fallacille vaan hän tarttui jo journalistinuransa alussa aina tilaisuuden tullen haastaviin, joskus myös poliittisesti arkaluontoisiin aiheisiin. Eräs Fallacin uran käännekohdista oli Unkarin kansannousu vuonna 1956, joka rinnastui Orianan mielessä hänen nuoruudenkokemuksiinsa Italian vastarintaliikkeessä ja vahvisti halua lähteä sotakirjeenvaihtajaksi.

 

Fallaci haastattelemassa Muammar Gaddafia vuonna 1979.

Fallaci haastattelemassa Muammar Gaddafia vuonna 1979.

 

Matkat ympäri maailmaa avasivat Fallacin silmät epäkohdille ja ristiriidoille ja synnyttivät halun vaikuttaa erityisesti naisten ja lasten asemaan. Työ esimerkiksi Vietnamin sotatantereilla oli rankkaa fyysisesti ja henkisesti, mutta Fallaci koki sen palkitsevana tuodessaan kärsivien ihmisten äänen kuuluviin.

 

Ristiriitainen nainen ristitulessa

Fallacin rohkeutta ja määrätietoisuutta ei voi olla ihailematta, vaikka ei kaikkia hänen näkemyksiään allekirjoittaisikaan. Elämäkerran nimen mukaisesti italialaisjournalisti on todellakin ollut usein erilaisten poliittisten päämäärien, eturistiriitojen ja keskenään vastakkaisten arvojen ”ristitulessa”, mutta Fallaci oli myös itse ristiriitainen henkilö. Hän halusi kirjoittamisellaan taistella oikeana pitämiensä asioiden puolesta ja kertoa lukijoille totuuden, mutta tuomitsi toisaalta esimerkiksi islamin hyvin yksioikoisesti ja jyrkin sanankääntein.

Haastatteluissaan Fallaci esiintyi tinkimättömänä ja jopa hyökkäävänä, mutta saattoi yksityiselämässään, syvästi rakastuneena, olla hyvinkin sovitteleva ja mukautuvainen. Oriana Fallaci ei antanut sukupuolensa tai köyhän syntyperänsä rajoittaa itseään vaan eli rohkeasti, opiskeli ja matkusteli paljon – mutta koki toisaalta eläneensä hektistä työelämää osittain henkilökohtaisen elämänsä kustannuksella.

Cristina De Stefano on kirjoittanut sujuvan, kohdettaan kunnioittavan, jopa ihannoivan elämäkerran. Nainen ristitulessa on suuren yleisön kirja eikä yritäkään pureutua aiheeseensa kovin syvällisesti tai kriittisesti. De Stefano kirjoittaa elävästi, ja Elina Suolahden käännös välittää vivahteikkaan kielen myös suomalaisille lukijoille. Elämäkerran viehätys syntyy ennen muuta arkisista anekdooteista, ystävien ja työtovereiden muisteluista ja tuokiokuvista, jotka tuovat Oriana Fallacin lähelle lukijaa.

Fallacin mukana lukija pääsee 1900-luvun murrosten ja kuohujen keskelle, paikkoihin, seurueisiin ja tilanteisiin, joissa harva onnistuisi pitämään päänsä kylmänä.

 

Lue lisää aiheesta

Cristina De Stefanon Oriana Fallaci – Nainen ristitulessa Lukulampun kaupassa
Lue haastattelu: Cristina De Stefano: Sananvapaustaistelija Oriana Fallaci ei antanut koskaan periksi
Lue artikkeli: Lounaalla Cristina De Stefanon kanssa
Lue artikkeli: ”Lohikäärmemäinen Oriana Fallaci olikin hellä” – Cristina De Stefano videohaastattelussa
Oriana Fallacin Kirje lapselle joka ei koskaan syntynyt HelMet-kirjastossa
Oriana Fallacin Mies HelMet-kirjastossa
Oriana Fallacin Inshallah HelMet-kirjastossa

 

Cristina De Stefano.

Cristina De Stefano.

 

 

Teksti: Maria Leidenius / Lukulamppu.fi. Kuvat: Oriana Fallacin kuvat: kirjan kuvitusta. Cristina De Stefano: Francesco Castaldo / Gummerus. Kansi: Gummerus.
Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Artikkeli on sponsoroitua sisältöä ja se on julkaistu osana Lukulampun ja Gummeruksen sisältömarkkinointikampanjaa. Lue lisää Lukulampun yritysyhteistyöstä.

 

Tunnetko Fallacin elämäntyötä? Entä luetko paljon elämäkertoja?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.