oikokuuntelu

Oikokuuntelija tarkistaa äänikirjan

Moni tietää, että painetut kirjat oikoluetaan, mutta harva on ajatellut, että äänikirjat oikokuunnellaan. Hanna Pudas on kirja-alan freelancer, jonka töihin kuuluu myös oikokuuntelemista. Hän kertoi Lukulampulle, miten ja miksi oikokuunteleminen tapahtuu.

 

Hanna Pudas kuuntelee äänikirjoja BTJ:lle, joka tuottaa niitä kirjastokäyttöön. Hän sanoo, ettei ole kysellyt muiden kustantamoiden oikokuuntelukäytänteistä; lisäksi äänikirjoja ilmestyy muidenkin kuin kustantamoiden tekeminä. BTJ:n kaikki äänikirjat oikokuunnellaan.

 

Miten oikokuuntelu tapahtuu käytännössä?

 

Äänikirjaa kuunnellaan mielellään hyvistä kaiuttimista – minulla on kotona studiokaiuttimet jo valmiina – , jotta virheet erottuvat.  Tekstiä seurataan samalla kirjasta, jotta pystytään erottamaan, jääkö jotain lukematta tai luetaanko joku kohta väärin. Merkitsen kohdan korjattavaksi, jos merkitys liiaksi muuttuu. Kaikkia pieniä virheitä ei ole tarpeen korjata, jos ne eivät häiritse äänikirjan kuuntelijaa ja tarinan sujuvuutta. Välillä nostan katseen tekstistä ja vain kuuntelen, varsinkin jos virheitä ei juurikaan ole. Kuuntelen, miltä luenta kuulostaa, sillä harvoin varsinainen äänikirjan kuuntelijakaan seuraa tekstiä samalla.

Äänikirjaa kuunnellaan palveluntuottajan verkkosivuilta löytyvän soittimen kautta. Soitin on todella järkevästi tehty ja helppokäyttöinen, joten siihen on kätevä merkitä aina oikeaan kohtaan virhe. Kirjaan lisäksi sivunumeron, jos kyseessä on luentavirhe.

 

Mitkä ovat tyypillisimpiä oikokuuntelussa löytyviä huomioita tai korjausta vaativia asioita?

 

Äänikirjan lukijat ovat ammattilaisia, joten virheitä löytyy harvoin tuhottomasti. Ihailen usein, miten vahvoja äänenkäyttäjiä lukijat ovat, sillä vaikka 10-14 tunnin äänikirjojen lukeminen jaettaisiin monille päiville, niin silti pitkään ääneen lukeminen on varmasti työlästä. Taso  ja lukemisen tapa pysyy lukijoilla kuitenkin aina samana läpi äänikirjan, eikä ääni muutu, saati heikkene urakan aikana.

Lukuvirheitä sattuu kuitenkin aina silloin tällöin, ja ne kohdat, joissa tekstin merkitys muuttuu liiaksi, luetaan sitten oikokuuntelukierroksen jälkeen uudestaan. Muutaman kerran on käynyt niin, että äänikirjan lukija lukee täysin oikein, mutta tekstiin on jäänyt kirjoitusvirhe, joka kuulostaa luettuna erittäin kummalliselta. Pyydän lukemaan nämä uudelleen samalla, jos lukuvirheitä on löytynyt muitakin.

Toisinaan lukija myös korjaa itse itseään lukemisen aikana, aloittaa lauseen alusta tai toistaa väärin luetun sanan. Silloin merkitsen tietysti väärän kohdan poistoon.

Lukuvirheitä yleisemmät ovat kuitenkin häiriöäänet. Aivastukset, niiskaukset ja turhan kovaääninen hönkiminen sekä mitkä tahansa äkilliset, häiritsevät napsahdukset siivotaan mahdollisuuksien mukaan äänikirjasta pois. Tai jos ääniraidalla on turhan pitkiä tyhjiä taukoja, niin näitäkin voidaan leikata.

Olen oikokuunnellut melko paljon viime aikoina, esimerkiksi Katja Kettua. Muita oikokuuntelemiani teoksia ovat  muun muassa Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta, Leena Lehtolaisen Väärän jäljillä, Seija Vilénin Mangopuun alla sekä Roope Lipastin Rajanaapuri.

 

Tuleeko äänikirjojen lukemistavasta palautetta?

 

Minulle ei kantaudu ainakaan korviin kauheasti palautetta, mutta joskus joku on voinut sanoa siitä, että vieraskieliset sanat on lausuttu äänikirjassa turhan kankeasti.

Ja joskus voi herätä ajatus, että lukijan tyyli ei välttämättä ole kirjan tyyliin paras mahdollinen, mutta ei tämmöistä tietenkään korjata tai lukijaa vaihdeta oikokuunteluvaiheessa.

 

Miten oikokuuntelu vaikuttaa omaan kokemukseesi tarinasta?

 

Oikokuunnellessani seuraan pääasiassa teknistä sujuvuutta, ja tarina jää usein harmillisesti kakkoseksi, kun sitä keskittyy vain virheiden etsimiseen. Äänikirjoja on ihana kuunnella vaikka lenkkeillessä ja kaikenlaista muuta puuhatessa, mutta oikokuunnellessa ei voi keskittyä muuhun kuin seuraamiseen. Kuuntelen äänikirjoja kuitenkin mielelläni vapaa-ajallani.

 

Teksti: Jenni Saarilahti / Lukulamppu.fi, kuvat: kustantajilta ja Openclipart.org

Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

Oletko kuunnellut äänikirjoja? Kuunteletko vain tarinaa vai myös lukemisen tapaa?

 

Tutustu Lukulampun yhteistyökumppanin Elisa Kirjan äänikirjavalikoimaan.

Lukulamppu kurkistaa artikkeleissaan myös kirja-alan ammatteihin ja kirjanteon eri vaiheisiin. Jos mielessäsi on aihealue, josta haluaisit erityisesti lukea, kerro se kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia: toimitus @ lukulamppu.fi

8 comments

  1. En ole tullut ajatelleksikaan äänikirjojen oikokuuntelua. Luen näkövammaisten tilauskirjoja ääneen vapaaehtoistyönä, ja niissä vaatimukset eivät ole niin suuret kuin kaupallisella puolella. Vähän ovat liiankin kilttejä, saisi enemmänkin tulla kriittistä palautetta. Miten meni, saiko lukemisen tilaaja mitä halusi? Äänikirjojen lukijat ovat ammattilaisia, ja itselläni on vain myönteisiä kokemuksia. Ei köhimisiä, vatsan kurnimisia (joista meitä on varoiteltu ja ohjeistettu syömään vaikka banaani ennen lukemista), ei tankkausta, jota väkisin puheeseen tahtoo tulla. Joku on ne siis editoinut pois! Mutta oikolukuun myös silmillä pätee tuo, että haetaan ”teknistä sujuvuutta, ja tarina jää usein harmillisesti kakkoseksi, kun sitä keskittyy vain virheiden etsimiseen. ” Jos oikoluet, et silloin voi seurata tarinaa, Jotkut mieltävät oikoluvun sisällön oikeellisuuden tarkistamiseen etenkin työasioissa, mutta se on taas ihan eri juttu. itse ajattelen oikoluvun vain kielen tarkistuksena, ei sisällön eikä tekstin hyvyyden ylipäänsä. Multitasking on on minusta myytti; oikeasti ei voi tehdä monta asiaa yhtäaikaa ajatuksella ja hyvin. Lukeminen erikseen, oikoluku erikseen, sisällön tarkistus erikseen. Hienoa, että äänikirjatkin oikokuunnellaan!

  2. Lukulamppu
    Author

    Eikö olekin! Vapaaehtoisluentasi on arvokasta työtä.

    Salla / Lukulamppu

  3. Jani Himanen

    ”Luen näkövammaisten tilauskirjoja ääneen vapaaehtoistyönä, ja niissä vaatimukset eivät ole niin suuret kuin kaupallisella puolella.”

    Moi!
    Miten tuollaiseen hienoon työhön pääsee osallistumaan?

  4. Kiitos Salla! Lisätietona vielä se, että tällä hetkellä NKL:n lukupalvelun lukijakiintiö ja lukuohjelman lisenssikiintiö (ei ole ihan halpa, ei siis maksa lukijalle mutta liitolle) ovat täynnä, eivätkö resurssit anna myöten ottaa uusia lukijoita juuri nyt. Mutta tilanne elää koko ajan ja vaihtuvuutta on, joten kysellä kannattaa.

  5. Laura

    En tiedä kuuluuko tämä aiheeseen, mutta kirjoitanpa silti:
    Yritän kuunnella Härkösen uusinta Kaikki oikein-äänikirjaa, mutta jäi kesken. Minua alkoi ärsyttää suunnattomasti tarinan edetessä lukijan (Sari Mällinen) äänen muuntaminen kähiseväksi, muka möreäksi, aina kun oli kyseesä miespuolisen vuorosanat. Miksi? Siis miksi pitää ääntä muutta, kun kyse on kuitenkin aikuisten romaanista, ei lasten kirjasta missä on ihan luonnollista, että tarinaa elävöitetään omaa ääntä muuttamalla? Ajan mittään se kähinä ja mölinä alkoi oikeasti käydä niin pahasti korvaan, etten pystynyt kuuntelemaan eteenpäin. Kaikki kunnioitus Mälliselle lukemisesta, muuten hän hoitaa hommansa loistavasti, mutta kuka on neuvonut muuttamaan ääntä???

  6. Lukulamppu
    Author

    Keskusteluun osallistuminen on aina tervetullutta ja minusta kommenttisi kyllä kuuluu aiheeseen!

    Äänikirjoissa on tosiaan eroja – jotkut lukijat eläytyvät voimakkaasti, toiset lukevat melko pidättyväiseen tyyliin. Kovin voimakas tulkitseminen saattaa lyödä yli, jos lukija kovin kärjistetysti tulkitsee hahmoja.

    Salla / Lukulamppu

  7. Hanna

    Vastaan vähän myöhässä Lauralle, mutta vaikka minulla ei ole tuon kyseisen äänikirjan kanssa mitään tekemistä, niin oikokuuntelija ei koskaan ohjaa lukijaa. Eikä välttämättä kukaan käske tai neuvo muuttamaan ääntä, se voi olla lukijan oma tulkinta ja halu näytellä vuorosanoja. Joillekin se voi toimia ja helpottaa äänikirjan seuraamista, joillekin sitten ei.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.