Lukulampun blogi

Näkökulmia lukemiseen ja kirjojen hankkimiseen

Yksi kirjavuosi on taas lopuillaan, ja mieli kääntyy summaamaan vuoden lukukokemuksia. En ole listannut tai laskenut lukemiani kirjoja – vielä, koetan kyllä tehdä sen alkuvuodesta jälkijunassa mm. Helmet-lainaushistorian avulla – mutta nämä lukumuistot tulevat spontaanisti mieleen, kun ajattelen henkilökohtaista kirjavuottani:

  • Luin tavallista enemmän tietokirjoja. Keväällä oli ajanjakso, jolloin kaunokirjallisuus ei vain kiinnostanut minua. Luin silloin muun muassa Yuval Noah Hararia, Michelle Obaman Minun tarinani ja Lisa Brennan-Jobsin Pikkusintin. Niitä yhdisti se, että ne olivat tietokirjoiksi varsin helppolukuisia. Kesällä löysin taas kaunokirjallisuuden, mutta jouluksi toivoin ja sain tietoa, Jaakko Tahkokallion teoksen Pimeä aika, Kersti Juvan Löytöretki Suomeen sekä Aura Koiviston kirjan Mies ja merilehmä (olen selaillut kaikkia ja innostunut kaikista!). Loppuvuodesta luin myös Märta Tikkasen mielenkiintoisen kirjeteoksen Pakko yrittää kir-; kesän mielenkiintoinen kirjekirjakokemus oli Astrid Lindgrenin ja Sara Schwardtin kirjeenvaihdosta koottu Kätken kirjeesi patjani alle.
  • Tiedän lukeneeni myös hyviä romaaneja, mutta nyt muistan etenkin novellit. Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia tarjosi hienoa kielenkäyttöä ja yllättäviä, vinksahtaneita tarinoita. Ajattelin, etten halua enää lukea helppoja välipalakirjoja, vaan haluan keskittyä kirjallisuuteen, joka jää mieleen ja tuntuu tärkeältä nimenomaan kirjallisuutena: näinkin voi ajatella, näinkin voi kirjoittaa. No, niin ei arvatenkaan käynyt, mutta loppuvuodesta hankin hyllyyni lisää Berliniä. Luin myös mm. Eeva Kilven vanhaa novellikokoelmaa. Ensi vuoden antikvariaattihaasteenani on löytää se omaksi.
  • En käynyt Helsingin Kirjamessuilla! Se oli ensimmäinen kerta vuosiin, ja aluksi tuntui oudolta olla mökillä, kun ”kaikki” olivat messuilla. Mutta selvisin, hyvinkin. Tärkeintä on lukeminen, vaikka olenkin iloinen, että kirjatapahtumat kiinnostavat ihmisiä.
  • Aloitin pari lukuhaastetta ja jätin ne kesken. Niin käy aina.
  • En kuunnellut yhtä paljon äänikirjoja kuin aiemmin. Kuljin tässä siis trendejä vastaan, ja se johtui siitä, että löysin myöhäisheränneenä podcastit. Lisäksi kuuntelin musiikkia enemmän kuin tavallisesti – ja aika usein haluan kuunnella vain hiljaisuutta tai lukea perinteisesti kirjaa.
  • En lukenut runoutta juurikaan, en myöskään erityisemmin klassikkoja. Se on puute, minulla on molempia ikävä. Aion antaa runoille ja vanhoille kirjoille enemmän aikaa ensi vuonna.

Muutoin ensi vuoden lukuajatukseni liittyvät lähinnä kirjojen hankkimiseen. On tietenkin mahtavaa, että lukemista saa niin monesta paikasta ja monessa formaatissa: kaupoista, antikoista ja kierrätyskeskuksista, kirjastosta, painettuna, e-kirjana, äänikirjana… Mutta joskus tuntuu, että lukeminen riistäytyy käsistä! Kun annoin tänä vuonna itselleni luvan ostaa vuosien tauon jälkeen kirjoja ”vapaasti mutta maltillisesti”, huomasin, että minun on yhtä vaikea säilyttää maltti kirjaostoksilla kuin ennenkin. Ja vaikka rakastan sitä, että kotikulmillani on melkein aina auki oleva kirjasto, joskus tuntuu, että hukun kirjastovarauspinoihin. Tai ylipäätään kirjapinoihin, uutta lukemista vain kertyy minulle sieltä ja täältä…

Olenkin miettinyt, voisinko ensi vuonna keskittyä pelkkiin oman hyllyn kirjoihin. Tai pelkkiin kirjastonkirjoihin? Ostaa vain käytettyjä kirjoja? Lukea joka viikko runoja?

Tuskinpa vain, sillä en ole kovin suunnitelmallinen. Lukemista on kuitenkin mielestäni hyvä ja kiinnostava pohtia aika ajoin, vaikkapa näin vuoden vaihtuessa. Ja kunhan saan joulukirjat luettua, niin aion lukea runoutta ja klassikkoja omasta hyllystäni.

Mitä sinä luit vuonna 2019 ja millaisin kirjasuunnitelmin suuntaat ensi vuoteen?

Jenni / Lukulamppu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.