Lukulampun blogi

Muistoja lukemisen tylsyydestä

Kirjaväen sydäntä lähellä on kampanjoida lukemisen mielekkyyden puolesta. Olen itsekin kantanut korteni kekoon monin tavoin yrityksissä innostaa kanssaihmiset lukemaan. Tänäkin vuonna on käynnistynyt useita lukemiseen innostavia tempauksia. Niinpä ei ehkä ole kovin muodikasta muistella kaikkia niitä kertoja, jolloin lukeminen on tuntunut tylsältä. Tylsyys ei kuitenkaan ole aina mennyt hukkaan, sillä tylsät lukukokemukset ovat jääneet melko yllättävillä tavoilla mieleen!

 

Tylsistymistä 9-vuotiaana: Odysseia

Lapsena lempikirjoihini kuului Kreikkalaisia satuja. Erityisesti jännittävä satu Odysseuksesta innosti. Niinpä ilahduin, kun löysin vanhempieni kirjahyllystä Odysseuksesta ihan kokonaisen kirjan. Valitettavasti Pentti Saarikosken suomentama Homeroksen Odysseia ei ollutkaan ala-asteikäiselle yhtä jännä kuin satukokoelma. Koska olin tuolloin lukijana sitkeä sissi, tahkosin kirjan kuitenkin loppuun.

Muistikuva kirjasta: hidas, vaikeaselkoinen, juoni eteni hyvin verkkaisesti, paljon vaikeita sanoja.

Tylsistymisen hyödyt: voin kehua lukeneeni Homeroksen Odysseian ja voin kehua lukeneeni sen vieläpä varsin nuorena.

 

Tylsistymistä 15-vuotiaana: Taru Sormusten herrasta

Olin yläasteella, kun kiinnostuin fantasiakirjallisuudesta. Genren klassikkoon, Taruun Sormusten herrasta, olikin luonteva tarttua. Mutta voi hyvänen aika, miten tylsä se oli. Olin edelleen melko periksiantamaton lukija ja niinpä luin tämänkin väkisin loppuun.

Muistikuva kirjasta: määränpäänä oleva vuori on kauhean kaukana, koko ajan ratsastetaan, vähän väliä tarina pysähtyy selostukseen sukutaulukoista tai käsittämättömään haltiakieleen.

Tylsistymisen hyödyt: kerrankin elokuvasovitus tuntui paremmalta kuin alkuperäisteos. Oli mukava katsoa Peter Jacksonin ohjaamaa TSH-elokuvatrilogiaa, kun tarina eteni paljon vauhdikkaammin ja elokuvan visuaalisuus piti virkeänä.

 

Tylsistymistä 20-vuotiaana: Anna Karenina

Parikymppisenä etenin venäläisklassikoiden pariin. Anna Karenina oli enimmäkseen viihdyttävä, mutta jossain kohdassa tuntui, että maanviljelyskuvaukset uuvuttivat totaalisesti.

Muistikuva kirjasta: joku seisoo suolla heinien keskellä metsästämässä lehtokurppia ja pohtii syvällisesti lehtokurppien metsästämistä. Suolta ei päästä koskaan pois ja vaikka sieltä siirrytään toisiin kohtauksiin, jossain vaiheessa suolle palataan aina uudestaan.

Tylsistymisen hyödyt: kun luin Anna Kareninan toiseen kertaan, tylsät kohdat tuntuivat paljon kiinnostavammilta, kun kiinnitin toisella lukukerralla huomiota eri asioihin kuin ensimmäisellä lukukerralla.

 

Mikä kirja sinulle on jäänyt erityisen tylsänä mieleen ja miksi?

 

Salla / Lukulamppu
salla@lukulamppu.fi

 

***

Lukulampun blogi

Lukulampun blogissa kirjoittavat toimituksen jäsenet sekä Lukulampun avustajat. Kerromme juttujen teosta, jaamme Lukulampun kuulumisia, pohdimme kirjakokemuksia ja lukemiseen liittyviä asioita, fiilistelemme… Myös lukijoiden kirjakokemukset ja -kysymykset sekä kaikenlaiset lukemiseen liittyvät kirjoitukset ovat tervetulleita. Ota yhteyttä: toimitus(at)lukulamppu.fi

Lukulampun blogin kirjoitukset löytävät Lukulampun etusivun Kirjablogit-välilehdeltä sekä täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.