Vera_Vala_800x415

Mitä luet, Vera Vala?

Dekkarikirjailija Vera Vala kertoo, mitä hän lukee parhaillaan, mitä toivoo muidenkin lukevan ja minkä teoksen hän olisi halunnut kirjoittaa itse. Mitä luet -avainsanan alta löydät muidenkin vastauksia samoihin kysymyksiin.

 

Mitä kirjaa luet juuri nyt?

Minulla on kesken Heidi Köngäksen Dora Dora, Ulla-Lena Lundbergin Jää ja P.D. Jamesin Pahuuden palkka. Dora Dorassa on kiehtovia henkilöitä ja kiinnostava tarina; Jään henkilöihin minulla on vaikeuksia samastua, mutta kieli on kaunista; Pahuuden palkka on taattua P.D. Jamesia, jossa rikas kieli ja oivaltava kuvailu korvaavat varsinaiset jännityselementit.

 

Mikä on lempikirjasi ja miksi muidenkin kannattaisi lukea se?

Kari Hotakaisen Ihmisen osa on aika lailla täydellinen kirja. Yhdellä sivulla se saa nauramaan ja seuraavalla itkemään: voiko kirjalta enempää pyytääkään?

 

Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?

Totta puhuen minulla on lista kirjanaiheita, joista aion vielä kirjoittaa, joten ensimmäiseksi tulevat mieleen omat ideat. Varsinaista kateutta toisten kirjoittamiin teoksiin en tunne. Mutta ehkä Umberto Econ Ruusun nimi on sellainen kirja, jonka olisin mieluusti itse kirjoittanut, koska siinä yhdistyy niin monia arvostamiani elementtejä: tarkka historiallinen kuvaus, mainio murhamysteeri, ihmisluonteen kartoittaminen kaunokirjallisin keinoin.

 

Tutustu kirjailijaan

Vera Valaan ja hänen teoksiinsa voi tutustua Vera(n) Italia -blogin sekä kirjailijan Facebook-sivun kautta.

 

 Teksti: Lukulampun toimitus, kuva: Alessandra Tinozzi

 

 

Oletko tutustunut haastattelussa mainittuihin teoksiin? Miten sinä vastaisit näihin kysymyksiin?

 

 

 

5 comments

  1. Pahuuden palkan olen lukenut (kuten kaikki muutkin P. D. Jamesin Dalgliesh-dekkarit), samoin iki-ihanan Jään; Dora Dora on tukevasti lukulistalla ja odottaa jo hyllyssä.

    Juuri Jää on yksi sellaisista kirjoista, jollaisia haluaisin itse kirjoittaa, jos olisin kirjailija. Rikas niin kieleltään kuin henkilögallerialtaan, lämminhenkinen, koskettava ja merkityksiä täynnä.

    Onnea uudelle kirjallisuussivustolle!

  2. Lukulamppu
    Author

    Hei Maria ja kiitos kommentista ja onnitteluista!

    Hauska kuulla, että sinulla on noin erilainen Jää-kokemus kuin Vera Valalla. Mitä mieltä muut Jään lukeneet ovat?

  3. Hanna

    Minusta Jää on aivan mahtava kirja, joka jäi mieleen pyörimään pitkäksi aikaa! Saariston kuvaukset saivat kaipaamaan kesää ja veneilyä, ja juonikuvio oli mukaansatempaava. Ilman muuta yksi lempikirjoistani!

  4. Minustakin Jää oli mahtava kirja, yksi parhaita viime vuonna lukemistani. Nautin sen kielestä ja luonnon kuvauksesta, ja ihmiset ovat elävästi mielessä vieläkin. En itke kovin usein lukiessani, mutta Jää toi kyyneleet silmiin. Muita Vera Valan lukulistalla olevia en olekaan vielä lukenut.

  5. Nimetön

    Lundbergin Jää on rakenteeltaan tosi hieno romaani – ”jää” todella yhdisti tekstin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kuvauksen kohteena sodanjälkeinen saaristolaismiljöö – siitä ehkä hieman vanhoillinen tunnelma ympäristön kuvauksessa – toisaalta saaristo on yhteisönä ja elinympäristönä hyvin staattinen, voisin kuvitella. Joitakin hienoja tapahtuma- ja henkilökuvauksia jäi mieleen. Arkinen ja melonkolisen todentuntuinen. Viimeinen lause jäi mieleeni myös: ”Oli hyvä, että he lähtivät”. Suosittelen kirjavinkiksi kerronnan rakenteen loistavuuden vuoksi. Parisuhde elää myös kauniisti tässä kirjassa. Kuolema – jäihin hukkuminen – on pakollinen viileä tuttavuus. – Luin Ulla-Lena Lundbergin elämänhistoriasta. Hän on syntynyt Kökarissa, mutta Lundbergit muuttivat mantereelle Ulla-Lenan ollessa kaksivuotias. Hän pappi-isänsä hukkui tuolloin. Jää perustuu siis Lundbergin omaan elämänhistoriaan! 5-vuotiaasta saakka hän on viettänyt kesät Kökarissa mökillä. Ulla-Leena Lundbergin Jää -romaanista muistui mieleeni keväällä vanhalta kamultani saama yksityinen käsikirjoitus. Tuo käsikirjoitus oli hänen isänsä sotavuosina 1939-1945 sodassa kirjoittama tarinakäsikirjoitus Laatokan Karjalan saaristosta. Tytär oli kirjoittanut puhtaaksi ja julkaissut lähes alkuperäisasussa isänsä kirjoitukset. Isä oli syntyjään kalastajan poika Laatokan saaresta ja hän kertoi sotatarinoissaan saariston oikeista olemassaolleista ihmisistä, mutta fiktiotarinana. Luonnon ja ihmisten kuvauksessa oli paljon tuttua, mutta näissä Waltterin kirjoituksissa saariston elämän yksityiskohdat paljastivat ”paljasjalkaisuuden”, mikä taas Lundbergin romaanista puuttuu. Esimerkiksi: ”Siika oli kauppatavarana erinomainen kala, mutta kalastajan ravinnoksi liian kallis”. Piti siis tyytyä vähempiarvoiseen kalaan ravinnossa.
    Jos kirjoittaisin – olisin varmasti halunnut kirjoittaa tästä. Waltteri aikanaan tarjosi näitä tarinoitaan kustantajille – turhaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.