paivi_heikkila_halttunen_kuva_tiina_lindfors

Mitä luet, Päivi Heikkilä-Halttunen?

Mitä lastenkirjallisuuden asiantuntija lukee? Päivi Heikkilä-Halttunen työskentelee vapaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkijana, kriitikkona ja kouluttajana. Hän avustaa tällä hetkellä Helsingin Sanomia, Onnimannia sekä Kuvittaja-lehteä ja kirjoittaa arvioita Lastenkirjahylly-blogiinsa. Heikkilä-Halttusen väitöskirja (2000) käsitteli lasten- ja nuortenkirjallisuuden kirjallisen aseman vakiintumista ja kanonisoitumista.

Päivi Heikkilä-Halttunen kertoo, mitä lukee parhaillaan, mitä toivoo muidenkin lukevan ja minkä kirjan hän olisi halunnut kirjoittaa. Mitä luet -avainsanan alta löydät muidenkin vastauksia samoihin kysymyksiin.

 

Mitä kirjaa luet parhaillasi?

Luen yleensä montaa kirjaa yhtä aikaa, lomittain ja osin myös kulloisenkin mielialan ja lukuolosuhteiden ehdoilla.

Osa kirjoista on työhuoneella ja osa kotona. Sanna Iston uusi aluevaltaus, Suomenlinnaan sijoittuva lasten fantasia Maan alaiset (WSOY 2016) on jo hyvässä vauhdissa. Sami Saramäen kuvitus ei paljasta liikaa yksityiskohtia ja ruokkii näin lukijan mielikuvitusta.

Vanhoja ja uusia lastenloruja olen lueskellut avoimin mielin liittyen Lukukeskuksen Lue lapselle -hankkeeseen. Kesällä etsin sopivia tarinoita tai katkelmia selkomukautettuun alakoululaisten kokoelmaan, jonka näkökulmissa otetaan huomioon erityislapset ja maahanmuuttajat.

Joitakin tiettyjä kirjoja yritän säästellä siskon lasten kanssa yhdessä luettaviksi. Viime viikolla tuli työkappaleeksi Jari Tammen Kakkikirja, paukkuvia lastenrunoja ja haisevia eläinloruja (Pikku-idis 2016), ja sen sanakieppien toimivuus täytyy testata lasten kanssa viimeistään ensi viikonloppuna.

 

Mikä on lempikirjasi ja miksi muidenkin kannattaisi lukea se?

Kun lukeminen on sekä ammatti ja elämäntapa, tämä on kauhean vaikea kysymys! Lempikirjat liittyvät minulla aina tiettyyn elämänvaiheeseen. En voi nimetä yhtä kirjaa, joka olisi ylitse muiden.

Minusta olisi tärkeää, että vanhemmat hankkisivat lapsilleen omia kirjoja, joiden pariin voi halutessaan palata aina uudelleen. Minulle tällainen voimakirja on ollut Björn Landströmin kuvittama Olipa kerran, Klassillisia satuja (Otava 1974), jonka sain vanhemmiltani joululahjaksi kun olin kahdeksanvuotias. Nautin Landströmin uhkeasta, tummasävyisestä kuvituksesta. Satukokoelman äärellä koin jo pikkutyttönä vahvasti, kuinka lastenkirja voi parhaimmillaan olla myös esteettinen taide-elämys.

 

Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?

Vastaan tähänkin vähän mutkan kautta kaartaen. Minulla ei koskaan ole ollut itselläni kaunokirjallisia ambitioita, mutta tietysti olisi huiman hienoa, jos osaisin kirjoittaa sellaisen kirjan, joka liikauttaisi yhtä kokonaista nuorten sukupolvea – sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla! – siinä määrin, että nykyisen huolipuheen liian vähän lukevista nuorista voisi tyyten unohtaa!

 

Tutustu haastateltavaan

Lastenkirjahylly-blogi
Päivi Heikkilä-Halttusen teoksia Lukulampun kaupassa 

 

Teksti: Lukulampun toimitus / Lukulamppu.fi, kuva: Tiina Lindfors
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: mitä luet, haastattelut, lastenkirjallisuus

Oletko tutustunut haastattelussa mainittuihin teoksiin tai kirjailijoihin? Miten sinä vastaisit näihin kysymyksiin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.