Outi-IlluusiaLilja

Mitä luet, Outi-Illuusia Lilja?

Runoilija Outi-Illuusia Lilja kertoo, mitä lukee parhaillaan, mitä toivoo muidenkin lukevan ja minkä kirjan hän olisi halunnut kirjoittaa. Mitä luet -avainsanan alta löydät muidenkin vastauksia samoihin kysymyksiin. 

 

Mitä kirjaa luet parhaillasi?

Luen samanaikaisesti useita erilaisia teoksia. Sain ystävältäni lahjaksi Orhan Pamukin kirjan Snow (suom. Lumi); kun ystävältä saa kirjan, se on paras lukea, eikö niin? Snow vilisee raskastekoista, poliittista ja uskonnollista sanastoa, jota luin hiekkaisesti ensimmäiset 50 sivua, mutta sen jälkeen jäin tarinaan vahvasti koukkuun voimatta lopettaa, sillä kerronnan mystissävytteinen tyyli ja henkilökohtaloiden haavoittuvuus kuvataan sangen runollisesti. Sigmund Lenzin Hetken hiljaisuus on kaunis teos surusta, ja yllätyin postiivisesti sekä kerronnan rytmistä että kirjan ilmavasta taitosta. Lenz on niin taitava kirjoittaja, että kykenee toistuvasti vaihtamaan kesken virkkeen sinä-puhuttelumuodosta kolmanteen persoonaan ilman, että lukija hämmentyy. Markku Paasosen Pienet kalat syövät suuria kaloja on melkein pakko lukea ääneen, miksiköhän? Ehkä tekstin veivaava, pesukoneen ohjelman lailla toistuvaa liikettä tekevä rytmi vaatii minulta sitä.

Runoteoksista luin juuri Jarkko Tontin Jacasserin, jossa kieli välittää hienosti vahvaa tunnetta samaan aikaan, kun runojen puhujan ääni on myös älykäs. Tavallaan niissä tuntuu puhuvan joku, joka haluaa samaan aikaan avautua ja sulkeutua. Joihinkin Jacasserin runoista en löytänyt kaikupohjaa itsestäni, mutta se ei vaikuttanut tunnelmaan, joka teoksesta jäi väreilemään, ja se taisi hiipiä vähän omaankin kirjoittamiseeni. Juha Raution Istu laulu on seuraavana jonossa, ja Saila Susiluodon Antikytheraan pitää vielä tutustua, se kiinnostaa kovasti. Listalla on myös Gunnar Björlingin Auringonvihreä, upea suomennos suomenruotsalaista modernismia, jota onnekseni kuulin livenä Runokuun tapahtumassa tänä syksynä.

 

Mikä on lempikirjasi ja miksi muidenkin kannattaisi lukea se?

On lähes mahdotonta mainita vain yksi lempikirja, sillä maailmahan on täynnänsä upeaa kirjallisuutta. Sadan vuoden yksinäisyys on niin hieno teos ja vaikuttanut minuun niin iloisella tavalla, että se lienee kuitenkin pakko mainita, vaikka jännittävämmältähän saattaisi kuulostaa, jos mainitsisin ensimmäiseksi jonkin vähemmän ilmeisen teoksen! Gabriel Garçia Marquezin muutkin teokset, kuten kertomuskokoelma Oudot vaeltajat kuuluvat suosikkeihini.

Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?

En ole katujatyyppiä, katseeni on kohti uusia haasteita. Siitäkin huolimatta on tullut hetki, jolloin vilkaisin omaa runokokoelmaani ja mietin, miksi ihmeessä paninkaan rivijaon tuohon paikkaan. Niinpä voisin vastata, että omani!

 

Tutustu runoilijaan

Lue haastattelu Outi-Illuusia Lilja: Visuaalisuus tuo uuden kulman runon lähestymiseen.
Värillisiä ihmisiä -teoksen Facebook-sivu.
Värillisiä ihmisiä -teos Lukulampun kaupassa.

 

Teksti: Lukulampun toimitus / Lukulamppu.fi, kuva: Outi-Illuusia Lilja
Artikkeli on lisensoitu Creative Commons 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: mitä luet, haastattelut

 

Oletko tutustunut haastattelussa mainittuihin teoksiin tai kirjailijoihin? Miten sinä vastaisit näihin kysymyksiin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.