Joonas Konstig kuva Sanna Einola

Mitä luet, Joonas Konstig?

Kirjailija Joonas Konstig kertoo, mitä lukee parhaillaan, mitä toivoo muidenkin lukevan ja minkä kirjan hän olisi halunnut kirjoittaa. Mitä luet -avainsanan alta löydät muidenkin vastauksia samoihin kysymyksiin.

Mitä kirjaa luet parhaillasi?

 

Olen buffet-tyylin lukija, jolla on aina kesken useampi kirja, mielellään erilaisia. Luen rinnakkain melko tasan aina jotain vanhaa, jotain uutta, jotain faktaa ja jotain fiktiota.

Tällä hetkellä paikkaan modernin klassikon aukkoa lukemalla Harper Leen Kuin surmaisi satakieltä. Olen vielä melko alussa, mutta miljöön kuvaus kiinnostaa ja taitavasti Lee rakentaa jännitettä. Uusista romaaneista odottelen Michel Houllebecqin tuoretta suomennosta Alistuminen.

Asiapuolella olen pitkään ja verkkaisesti kahlannut Larry Siedentopin aatehistoriallista tutkielmaa Inventing the Individual: Origins of Western Liberalism.

Viime vuosina olen kaikista kirjailijoista varmaan eniten lukenut Carl Barksia – tyttäreni kun tykkäävät vanhoista Aku Ankoista. Tällä hetkellä heille uppoaa loputtomasti Risto Räppääjiä ja Tatua ja Patua, ja iltasaduksi meillä on parhaillaan kesken Eduard Uspenskin Fedja-setä ja kummitus.

 

Mikä on lempikirjasi ja miksi muidenkin kannattaisi lukea se?

 

Minulla on niin intiimi suhde kirjallisuuteen, että haluaisin muiden pikemminkin jättävän lukematta niitä itselleni tärkeimpiä kirjoja. Mutta silläkin riskillä mainitsen muutamia.

Don DeLillon Alamaailmaa pidän jonkinlaisena kärkenä romaanitaiteen historiassa. Se on masentavan hyvä, mutta toisaalta niin hyvä, ettei se enää edes masenna.

Yksi tärkeimpiä kirjoja minulle on ollut Ernest Hemingwayn kootut novellit, jotka on suomennettu nimellä Ensimmäiset 49 kertomusta. Hemingway kirjoittaa ajoittain niin kaunista lausetta, että tulee pala kurkkuun.

Suomalaisista kirjailijoista parasta lausetta kirjoittaa minusta Paavo Haavikko: hänen runoutensa on kehittänyt omaa kielen tajuani.

Runokirjoista minut on eniten sekaisin saanut aikoinaan Leonard Cohenin Energy of Slaves. Ne ovat raakoja runoja vaikealta kaudelta.

 

Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?

 

Kirjailijahan ei mitään niin tahdo kuin muuttua adjektiiviksi. Tällainen olisi mahdollista kirjoittamalla vaikka George Orwellin Vuonna 1984.

Toinen unelma on luoda sellainen hahmo, josta tulee kuolematon käsite, kuten vaikka Goethen Nuoresta Wertherista, Brontën Heathcliffista, Flaubertin Rouva Bovarysta tai Chandlerin Philip Marlowesta… Mutta tämä menee jo aikamoiseksi jossitteluksi.

On sellaisia kirjoja, jotka minun olisi ollut mahdotonta kirjoittaa. Näistä on mahdoton olla kateellinen. Sitten on kirjoja, joiden maailma ja maailmankuva ja kirjallinen käsittely on jotenkin lähellä itseäni, että tulee tunne, että olisin ehkä voinut kirjoittaa jotain tällaista, tämä olisi ollut ”periaatteessa mahdollinen”… Tällaisen kirjan onnistumisen tunnistaa kateuden pistosta.

Nuorena miehenä olin kateellinen mm. Chuck Palahniukille Fight Clubista. Myöhemmin olin Jonathan Franzenille mustasukkainen Muutoksista, mutta toisaalta se oli jo niin hyvä romaani, että otin siitä vain nöyrästi oppia. Jos amerikkalaisella linjalla jatketaan, viimeksi kadehdin Cormac McCarthya Tiestä.

 

Tutustu kirjailijaan

Joonas Konstigin blogi
Joonas Konstigin tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa

Teksti: Lukulampun toimitus / Lukulamppu.fi, kuva: Sanna Einola
Artikkeli on lisensoitu Creative Commons 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: mitä luet, haastattelut

 

Oletko tutustunut haastattelussa mainittuihin teoksiin tai kirjailijoihin? Miten sinä vastaisit näihin kysymyksiin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.