AnniKytomaki

Mitä luet, Anni Kytömäki?

Kirjailija ja luontokartoittaja Anni Kytömäki kertoo, mitä hän lukee parhaillaan, mitä toivoo muidenkin lukevan ja minkä teoksen hän olisi halunnut kirjoittaa itse. Mitä luet -avainsanan alta löydät muidenkin vastauksia samoihin kysymyksiin. Kytömäen esikoisromaani Kultarinta (Gummerus, 2014) on mukana Lukulampun metsiin liittyvien kirjojen listalla.

Mitä kirjaa luet parhaillasi?

Luen tällä hetkellä noin viittä eri kirjaa, mutta viime päivinä aktiivisimmin Elias Lönnrotin Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäriä, josta haeskelen taustatietoja seuraavaan romaaniini. Kirja on painettu fraktuuralla ja osa käytetyistä sanoista on jo unohdettu – esimerkiksi sairauksien vanhat nimet, kuten reväisin ja savipuoli.  Lukeminen ja luetun ymmärtäminen sujuu siis normaalia hitaammin. Olen kuitenkin jo pitkään halunnut harjaantua lukemaan fraktuuraa, ja tämän kirjan avulla saa hyvää harjoitusta.

Mikä on lempikirjasi ja miksi muidenkin kannattaisi lukea se?

 

Yksittäistä lempikirjaa on vaikea nimetä, mutta kirja, jolle toivoisin paljon lukijoita, on Jean Heglandin Suojaan metsän siimekseen. Se pudottaa nykyihmisen maan pinnalle määrätietoisesti mutta lempeästi. Luin sitä aikoinani Sääksmäellä Vanajaveden rannalla ja kapusin sitten jotenkin pakahtuneena tuntikausiksi Rapolan linnavuorelle. Kuuntelin harjun tuulta ja ihmettelin, missä vaiheessa menneisyys on kadonnut, onko se vielä kokonaan kadonnut ja miten käy, jos kadotettua äkkiä taas tarvitaan.

Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?

En oikeastaan olisi halunnut kirjoittaa kenenkään muun kirjaa – minusta on ihanaa lukea kanssasisarten ja -veljien kirjoja ja tunnistaa heistä heimolaisiani. Oma romaanini Kultarinta on kirja, jollaisen olen nuoresta asti halunnut lukea. En löytänyt täsmälleen sopivaa tarinaa kirjastosta, joten lähdin tuskan ja ilon monivuotiselle taipaleelle ja kirjoitin sen itse.

Erään runon olisin tahtonut osata kirjoittaa. Se on Eeva Tikan runo kokoelmasta Kalliomaalaus (1987):

 

Kun myrsky yltyi
puut alkoivat puhua keskenään:
tämä on vainojen maailma,
emmekö lähtisi etsimään uutta maata?
Niin metsä irtautui juuriltaan
vaeltaakseen kuin vanhassa näytelmässä
jonka on aika tulla todeksi.
Unen lumous on siinä vaelluksessa
yöperhosten ja keijujen aikaan,
mutta puiden juuret vuotavat verta:
tämä ei ole unta
tämä on totta
totisinta totta.

Väsyneenä, vaiti metsä kulkee meren rantaan
kahlaa veteen, katoaa
hyvästijättöä humisten.
Sen ääni yhtyy meren ääneen
sen latvat loittonevat maininkeina
sen sydän, sydämemme
vierii merivirran syliin.

Yöllä kuuntelen itseäni:
meren metsä, puiden pakolaisleiri
puhuu.
Se kuiskaa: totta minä olen,
totta, se huutaa ja laivat vavahtavat
minä pakolaismetsä, vaeltajametsä,
kuule minua,
muista.

Muistan, muistan ja kuuntelen.
Havuntuoksuinen merivirta vie sydäntäni.
Kuin musta käpy avaa suomunsa yö.

 

Tutustu kirjailijaan

 

Anni Kytömäen esikoiskirjan esittely Lukulampussa  sekä kustantajan sivustolla
Kirjailija Ylen haastateltavana
Poplaari-blogissa on linkkejä Anni Kytömäen esikoisteoksen Kultarinnan arvioihin

 

 

Tutustu artikkelissa mainittuihin teoksiin

Elias Lönnrotin Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri Lukulampun verkkokaupassa sekä ilmaiseksi ladattavana sähkökirjana Elisa Kirjalla
Jean Heglandin Suojaan metsän siimekseen HelMet-tietokannassa
Eeva Tikan Kalliomaalaus Kirjasampo-sivustolla

 

Teksti: Lukulampun toimitus / Lukulamppu.fi, kuva: kirjailijalta

 

Oletko tutustunut haastattelussa mainittuihin teoksiin? Miten sinä vastaisit näihin kysymyksiin?

2 comments

  1. Päivi K.

    Suojaan metsän siimekseen on kirja, jonka luin kauan sitten, ja sen jälkeen se on aina välillä palannut mieleeni, että pitäisi etsiä uudelleen käsiin. Olen miettinyt, että tätä kirjaa ei tunne kukaan, ja silti se on minulle yksi niistä harvoista mieleenjääneistä kirjoista satojen luettujen kirjojen joukossa. Siinä on myös hieno, kutsuva kansi.

  2. Lukulamppu
    Author

    Päivi, kiitos kommentista! Minä tutustuin teokseen oikeastaan vasta nyt tämän Anni Kytömäen suosituksen luettuani, mutta vakuutuin niin, että tilasin kirjan itselleni nettiantikvariaatista.

    t. Jenni / Lukulamppu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.