Lukulampun blogi

Lukumuistot ovat myös lukupaikkamuistoja

Näin juhannuksen aikaan kuvittelen kirjanystävien lukevan kesäisiä, kiehtovia kirjoja mukavissa paikoissa: laiturin nokassa tai veneen kokassa, puutarhassa tai parvekkeella, mökin rauhassa.

 

Vaikka ainakin oma  lukemiseni rajoittuu pitkälti lähijunan penkille ja omaan sänkyyn, lukupaikalla on väliä. Monet lukukokemukset ovat jääneet myös lukupaikkojen suhteen.

Muistan parin vuoden helteisen sunnuntain, loman lopun jolloin ahmin ja ahmin Mia Kankimäen teosta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Makasin kotiterassilla, ja aina kun ajattelen tuota kirjaa, minulle tulee lämmin ja tunnen terassilautojen tuoksun nenässäni.

Muistan – tai tunnen – myös hälyn, joka ympäröi minua mutta jonka onnistuin täysin sulkemaan pois mielestäni, kun luin Doris Lessingin Viidettä lasta Helsingin rautatieaseman kovalla penkillä. Kirja oli niin kauhea ja niin koukuttava, etten voinut nousta ja kävellä junaan! Junassa taas olen kerran matkustanut Taru Sormusten Herrasta -hypnoosin vallassa Vaasasta Helsinkiin. Muistan siitäkin, miltä junassa tuoksui ja miltä tuntui lukea, olla omassa kirjakuplassa monta tuntia. Se junamatka meni nopeasti.

Parasta on lukea ulkona.

Olen muutaman kerran viettänyt yön ulkona lukien, välillä luontoa katsellen ja nauttien – ja välillä hyttysiä huitoen, myönnän. Olin lukenut Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi ennen tuollaista ulkonalukemisyötäkin, mutta nyt kirjaan yhdistyy aina mielessäni hämyisä ja melko viileä, hieman jo loppukesänraskaalta tuoksuva yö ja uhkaava, tai ainakin juuri tuota kirjaa lukiessani uhkaavalta tuntunut, rapina lähimetsästä.

Olen kantanut saariretkille mukanani Tove Janssonin teoksia, koska olen halunnut lukea niitä oikeassa paikassa. Myös ajatus siitä, että Muumipappa ja meri on majakkasaarella, on lämmittänyt mieltäni.

Olen paikkalukija myös  siinä, että etenkin pidemmälle suuntautuvilla reissuilla minulla on pakko olla mukana jotain sopivaa lukemista: mielellään retkikohteeseen sijoittuvaa, mielellään myös siellä kirjoitettua.

Olen lukenut Timo K. Mukkaa pohjoisessa ja Ulla-Lena Lundbergin Jään saaristossa, jäiseen vuodenaikaan (en myöskään voi lukea talvikirjoja kesällä, minulla piisaa outoja lukemistottumuksia!).

Joskus reissukirja on yllättänyt iloisesti, kun se onkin sijoittunut tismalleen sinne, missä olen sitä lukenut. Kerran Pohjois-Norjassa tajusin illalla lukiessani nähneeni päivällä risteyksen, jonne matkakirja sijoittui. Virginia Woolfin Majakka sykähdytti jo siksi, että luin sitä Skyen saarella, ja vasta lukiessani ymmärsin, että kirja sijoittuu juuri Skyelle. Ajattelin sen sopivan matkan tunnelmaan, en olevan paikalliskirjallisuutta. Nyt siitä tulee mieleen sekä Skyen upea Neist Pointin majakka että majapaikan korkea, upottava vuode, lukupaikkani.

 

Mikä lukukokemus on jäänyt mieleesi myös lukupaikan suhteen?

 

Jenni / Lukulamppu.fi
jenni@lukulamppu.fi
***

Lukulampun blogi

Lukulampun blogissa kirjoittavat toimituksen jäsenet sekä Lukulampun avustajat. Kerromme juttujen teosta, jaamme Lukulampun kuulumisia, pohdimme kirjakokemuksia ja lukemiseen liittyviä asioita, fiilistelemme… Myös lukijoiden kirjakokemukset ja -kysymykset sekä kaikenlaiset lukemiseen liittyvät kirjoitukset ovat tervetulleita. Ota yhteyttä: toimitus(at)lukulamppu.fi

Lukulampun blogin kirjoitukset löytävät Lukulampun etusivun Kirjablogit-välilehdeltä sekä täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.