Lukulampun blogi

Lukulampun blogi: Millainen kirja myy?

Tällä kertaa Lukulampun blogissa on vieraileva kirjoittaja, Morren maailmasta tuttu Hanna Matilainen.

 

Kaikki me tiedämme sen, että hyvä kirja myy – näin kärjistetysti ja yleistetysti. Tapauskohtaisesti voimme ällistellä, että miten se tuokin opus keikkuu bestsellerlistoilla ja makuasiat ihmetyttävät toisinaan myös: miten jonkun tietyn genren tai aihepiirin kirjat myyvät jatkuvasti, kun maailma on pullollaan vaikka mitä muuta!

Pääsääntöisesti hyvän kirjan voi kuitenkin tunnistaa, vaikka se ei vastaisi omaa makua lainkaan. Mitkä niitä hyvän kirjan piirteitä sitten oikein ovat? Mistä hyvän kirjan tunnistaa?

 

Perusasiat kuntoon

 

Ensinnäkin perusasioiden pitää olla kunnossa. Kirjan täytyy olla oikoluettu ja kieliasioiden pitää olla kunnossa. On raivostuttavaa lukea tekstiä, joka on täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Olenpa törmännyt kirjoihin, joissa päähenkilön nimi on hetkeksi vaihtunut vailla selitystä toiseksi, tai joissa vaikkapa lemmikki on vaihtanut lajia kesken kaiken. Nämä ovat seikkoja, joita tekstinkäsittelyohjelmien automaattinen tarkistus ei huomaa. Niitä varten tarvitaan ihminen.

Tarkka kustannustoimittaja hoksaa myös kirjoittajan maneerit, ja osaa tilanteen mukaan karsia tai hyödyntää niitä. Ärsyttäviä maneereja ovat esimerkiksi kin- ja köhän-taudit; tämäköhän onkin oma bravuurinikinköhän, jonkun tietyn ominaisuuden jatkuva korostaminen; henkilöllä on aina jäänsiniset silmät tai hän jatkuvasti virnistelee veikeästi ja konjunktiohokemiset; toistetaan jatkuvasti jotakin tiettyä konjunktiota, vaikkapa ”jos kohta” -konjunktiota.

 

Kirjan ydin on myös makuasia

 

Hyvässä kirjassa täytyy olla hyvät henkilöhahmot ja hyvä juoni tai tarina. Jos jokin ontuu, niin jonkin muun täytyy olla erityisen hyvä. Joitakin ominaisuuksia lukija voi ”antaa anteeksi” sillä aikaa, kun jokin toinen ominaisuus hullaannuttaa täysin. Tämän varaan ei kuitenkaan lähtökohtaisesti kannata laskea.

Hyvä hahmo ja hyvä tarina ovat pitkälti juuri niitä makuasioita. Mielestäni tärkeää on kuitenkin se, että tekstistä täytyy näkyä kirjoittajan usko omaan juttuunsa ja sen kantavuuteen. Liian montaa tahoa ei kannata koettaa miellyttää yhtä aikaa. Jos haluaa kirjoittaa kauhua, on parempi olla kunnolla pelottava kuin yrittää saada tekstistä samaan aikaan vielä romanttinen sukupolviromaani, joka pohdiskelee elämän syviä kysymyksiä monelta filosofiselta näkökulmalta ja pyrkii olemaan samalla yhteiskuntakriittinen huumoripläjäys yhdenpäivänromaanin muodossa.

Tähän seikkaan liittyy myös tyyli. Koen, että hyvä kustannustoimittaja on tässä aarre. Hän ei voi keksiä kirjoittajalle tyyliä ja sitä kuuluisaa omaa ääntä tyhjästä, mutta hän voi auttaa kirjoittajaa löytämään sen ja tuomaan sitä paremmin esiin. Jos kirjoittaja rakastaa pitkiä ja koukeroisia lauseita, on kustannustoimittajan tehtävä katsoa, että ne pysyvät kasassa ja että ne istuvat tarinaan hyvin. Lyhyttä ja iskevää tyyliä on taas turha väen väkisin muuttaa koukeroisemmaksi. Väkisin muuttamiset suuntaan tai toiseen jäävät usein tekstiin näkyville epätasaisuuksina.

 

Klisee on vaaran paikka

 

Onnistunut henkilöhahmo on mielestäni persoonallinen tyyppi. Hän on johdonmukainen – tai jos ei ole, niin sen täytyy näyttää tietoiselta ratkaisulta eikä vahingolta. Jos hahmo on vaikkapa kovin huolimaton ja huono numeroiden kanssa, täytyy olla jokin selitys sille, miksi hän on päätynyt kirjanpitäjäksi. Tai jos sairaanhoitaja pyörtyy aina verta nähdessään, niin pitäisikö hänen työskennellä jossakin muualla kuin kirurgisella poliklinikalla? Stereotypioiden kanssa on syytä olla varovainen. Henkilökohtaisesti olen varsin kyllästynyt punatukkaisiin, vihreäsilmäisiin, tuittupäisiin sankarittariin.

Stereotypioista päästäänkin kliseisiin, jotka ovat vaaranpaikkoja. Ensinnäkin kirjoittajan on hyvä olla tietoinen kirjoittamansa lajityypin tavallisimmista kliseistä. Muun muassa tästä syystä kirjoittajan – ja kustannustoimittajankin – tärkein harrastus on lukeminen. Kliseitä ei tarvitse automaattisesti vältellä, mutta niitä pitää osata käyttää. Voi olla virkistävääkin, jos ovelalla tavalla hovimestari paljastuukin syylliseksi. Toisaalta esimerkiksi viihdekirjallisuuden parissa lukija saattaa jopa odottaa tietynlaisia kliseitä. Jos historiallisessa romanssissa rakastavaiset eivät saakaan toisiaan, voi se olla pettymys.

Tässä kohdin on kustantamon oltava hereillä. Jos lajityypistä ei löydy osaamista omasta takaa, on parempi hakea apua kuin julkaista stereotyyppinen kliseesoppa. Asiavirheiden kanssa on sama juttu. Koen, että vastuu esimerkiksi historiallisten seikkojen paikkansapitävyydestä on pääasiassa kirjailijalla, mutta ei ole kustantamollekaan hyvää mainosta, jos julkaisuohjelmaan pääsee näiltä osin hatara teos.

 

Koukutetaan lukija!

 

Tarinan kaaren täytyy olla jatkuvasti lukijaa ruokkiva. Tällä en tarkoita pelkästään juonivetoisuutta tai jatkuvia ”mutta sitten…” -tyyppisiä ratkaisuja (kts. maneerit), mutta tekstin täytyy antaa lukijalle jotakin, jotta hän haluaa kääntää seuraavan ja seuraavan sivun. Se voi olla askelia kohti murhamysteerin ratkaisua tai henkilöhahmon kasvua tai muuttumista. Joskus tarina alkaakin lopusta, mutta lukija tahtoo tietää kuinka siihen päädyttiin.

Aloitus ja lopetus ovat tärkeitä paikkoja. Alun täytyy napata lukija mukaansa, lopetuksen jättää hyvä jälkimaku, jonka lukija muistaa vielä seuraavan teoksenkin ilmestyttyä. Kukin kirjoittaja voi miettiä itse lukemiaan teoksia. Mikä niissä viehätti? Pitkä romaani antaa tilaa enemmän suvantokohdille, joissa rakennetaan tunnelmaa ja valmistellaan seuraavia käänteitä. Novelli tai pienoisromaani on näiden kanssa nuukempi.

Kirjan myyntiin vaikuttavat tietysti lukuisat muutkin asiat, joista vähäisin ei ole markkinointi. Jotta se voi onnistua, täytyy markkinoijan tietää mitä teos todella pitää sisällään. Se edellyttää kustantamolta jälleen lajityyppituntemusta, jotta oikea kohderyhmä löytyy.

Tänä päivänä usein myös kirjoittajalta itseltään odotetaan panostusta markkinoinnissa. Koen lukijana, että siinä kannattaa olla reilusti vain oma itsensä. Pääsääntöisesti kiinnostun ensisijaisesti kirjasta, en kirjailijasta.

Kuten sanottua, on mahdotonta antaa yhtä ainoaa oikeaa kaavaa sille, miten saada hyvin myyvä kirja. Näistä lähtökohdista on kuitenkin hyvä ponnistaa. On silti hyvä muistaa yksi asia. Taiteilijanvapaus sallii myös tietynlaisen sääntöjen rikkomisen – pitää vain olla tietoinen siitä, mitä ja miksi rikkoo. Silloin se näyttää siltä, että kyse ei ole vahingosta vaan tietoisesta ratkaisusta. On tärkeää, että tietää mitä tekee. Joskus se tosin selviää vasta matkan varrella…

 

Hanna ”Morre” Matilainen / Morren maailma
hanna(at)morrenmaailma.fi

Lue lisää Hanna Matilaisesta:
Kuumia kummia Jyväskylässä
Esikoiskirjat, osa 1: Kunnianhimoinen kirjoittaja haluaa käsikirjoituksestaan lausunnon

 

 

Lukulampun blogi

Lukulampun blogissa kirjoittavat toimituksen jäsenet sekä Lukulampun avustajat. Kerromme juttujen teosta, jaamme Lukulampun kuulumisia, pohdimme kirjakokemuksia ja lukemiseen liittyviä asioita, fiilistelemme… Myös lukijoiden kirjakokemukset ja -kysymykset sekä kaikenlaiset lukemiseen liittyvät kirjoitukset ovat tervetulleita. Ota yhteyttä: toimitus(at)lukulamppu.fi

Lukulampun blogin kirjoitukset löytävät Lukulampun etusivun Kirjablogit-välilehdeltä sekä täältä.

 

Mitä mieltä olet – ovatko kaikki myyvät kirjat hyviä kirjoja tai myyvätkö kaikki hyvät kirjat paljon?

2 comments

  1. Marion Forman

    Välttämättä myynti ja laatu eivät korreloi, vaikka usein laadun pohjalta kohutut kirjat ovat hyviä. Mutta kyllä varsin keskinkertaisia myydään paljon, jos tekijä on teeveestä tuttu tai muuten julkkis. Niistä kohutaan mdiassa joka tapauksessa laadusta riippumatta.

    Tekijällä kirjat myydään, ikävä kyllä. Mutta kaikki hyvätkään tekijät eivät nouse tai edes halua julkisuuteen, ja myös erinomaisia kirjoja on jäänyt marginaaliin. Esimerkiksi Sofi Oksasen Kyyhkyset ei ollut kovinkaan kummoinen teos, ja sitä taidettiin myydä kuusinumeroinen määrä. Samaan aikaan markkinoilla taisi olla kymmeniä parempia, joista yksikään ei myynyt lähellekään niin paljon tai käytännöllisesti katsoen ei ollenkaan.

  2. Hei Marion!

    Ihan totta tuo kommenttisi (tosin Oksasen Kyyhkysiä en ole lukenut). Tekijä vaikuttaa kyllä myyntiin, jos hän on julkkis.

    Mutta jostain ne kirjamaailman julkkiksetkin alun alkaen ponnistavat. Esimerkiksi Kristiina Vuoren historialliset romaanit ovat kaiketi myyneet varsin mukavasti, vaikkei tekijä julkkis olekaan.

    Sitten on nämä markkinoinnin ihmeet, kuten Fifty Shades of Gray, joka ei laadullaan loista, mutta myyntiluvut ovat huikeat… Seksi myy!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.