Lukulampun blogi

Lukulampun blogi: Miksi kirja kannattaa lukea uudelleen?

Pari vuotta sitten intoilin kaikin tavoin Emmi Itärannan esikoisromaanista Teemestarin kirja. ”Hienoa, viisasta, tärkeää”, intoilin. Vaikkei kirja ollut mielestäni aivan täydellinen, se oli merkittävä ja innostava. Sellaisena on se on säilynyt mielessäni.

Jokin aika sitten lainasin kotikirjastoni Teemestarin kirjaa ja kun sain sen takaisin, ryhdyin miettimään, mitä muistan teoksesta. Kaikesta tohkeilustani huolimatta mielikuvani olivat jo haalistuneet. Muistin kirjan aiheen ja tunnelman, mutta en enää yksityiskohtia kovin tarkasti. Päätin lukea kirjan uudelleen. Se oli minusta edelleen hieno ja kiehtova; ehkä luen sen joskus kolmannenkin kerran.

Runsas kotikirjahylly, johon lasken nykyisin myös äänikirjat, on minulle tärkeä asia jo siksi, että saatan aivan äkkiä saada pakottavan tarpeen jonkun aivan tietyn kirjan lukemisesta tai kuuntelemisesta.

Osa kirjoistani on vuodenaikakirjoja. En usko, että kevät tulee, ellen vähintään kurkista Ronja, Ryövärintyttären keväthuutoa tai vilkaise, miten kasvit elpyvät Salaisessa puutarhassa. Kevään tuloon liittyy myös Thoreaun Elämää metsässä. Sitä oikein vihasin ensimmäisellä lukukerralla, toisella kerralla se lumosi minut.

Niin: uudelleen lukeminen kannattaa jo siksi, että usein hyljeksityt kirjat ansaitsevat toisen mahdollisuuden. Myönnän olleeni monille kirjoille liian keskittymiskyvytön, yksioikoinen ja tietämätön lukija, liian tyhmäkin. Mutta en ole uppiniskainen, enkä toivoton, jos huomaan, että vika on minussa eikä kirjassa. (Epäilen kyllä, saanko koskaan luettua Umberto Econ Ruusun nimeä.)

Uudelleen lukeminen kannattaa myös siksi, että tutun kirjan lukeminen tuo lohtua, olipa kyseessä oikea surukirja joka mieltyy tiettyyn murheeseen tavalla tai toisella, tai kirja, jonka pariin on vain turvallista ja lohdullista käpertyä.

Parhaita ovat tietenkin teokset, joita voi lukea pelkästään lukemisen ja jälleennäkemisen riemusta. Minulle tällaisia luottokirjoja ovat tietyt runot ja muun muassa L. M. Montgomeryn teokset. Myönnän käyttäväni niitä myös niin kutsutun lukujumituksen poistoon.

Kaikkein useimmin taidan palata tiettyihin jo visuaalisesti houkutteleviin luonto-, keitto- ja puutarhakirjoihin, mutta taide- ja tietokirjatkin onkin tehty sitä varten, että niihin palataan moneen kertaan.

Miksei muihin, lähinnä aikuistenromaaneihin, aina palata?

Olen usein kuullut, että maailmassa on niin paljon kirjoja, ettei kannata haaskata aikaa siihen, että lukee yhtä kirjaa yhä uudelleen ja uudelleen. Minun ajatuksissani asia on päinvastoin: koska en kuitenkaan saa luettua kuin häviävän pienen osan maailman kirjoista, voin yhtä hyvin lukea uudelleen ne kirjat, jotka puhuttelevat eniten, tai ne, joista haluan saada yhä enemmän irti.

Entä jos kotona on kirjoja, joita kukaan kodin asukas ei varmasti lue uudelleen? Anna kirja eteenpäin: kirja ansaitsee lukijansa.

Lopuksi rohkaisun sana niille, joita vanhan suosikkikirjan ääreen palaaminen pelottaa: pettymyksen kestää kyllä, vaikkei kaikkien aikojen paras teos enää kiinnostaisikaan. Lukijat muuttuvat, ja tarinat muuttuvat tuttuudestaan huolimatta joka lukukerralla. Ehkä on vain hyvä, ettei Vuorilinnan Lotta ole minulle edelleen se kaikkein merkittävin kirja.

 

Luetko kirjoja uudelleen ja miksi luet tai et lue? Minkä kirjan luit viimeksi uudelleen ja miksi?

 

Jenni / Lukulamppu.fi
jenni(at)lukulamppu.fi

 

***

Lukulampun blogi

Lukulampun blogissa kirjoittavat toimituksen jäsenet sekä Lukulampun avustajat. Kerromme juttujen teosta, jaamme Lukulampun kuulumisia, pohdimme kirjakokemuksia ja lukemiseen liittyviä asioita, fiilistelemme… Myös lukijoiden kirjakokemukset ja -kysymykset sekä kaikenlaiset lukemiseen liittyvät kirjoitukset ovat tervetulleita. Ota yhteyttä: toimitus(at)lukulamppu.fi

Lukulampun blogin kirjoitukset löytävät Lukulampun etusivun Kirjablogit-välilehdeltä sekä täältä.

7 comments

  1. Jos joku kirja osoittautuu huikeaksi tai jollain tavalla minulle merkitykselliseksi minun on saatava se kirjahyllyyni. Näihin kirjoihin tulee melko harvoin palattua, mutta on ihanaa kun kirja kuitenkin on siellä hyllyssä valmiina, odottamassa uudelleen lukua. Suosikkikirjailijani Stephen Kingin kirjat ovat kuitenkin jatkuvasti lukulistallani, ison osan niistä olen lukenut vähintään kahdesti. Niihin vain on niin mukava (ja jännittävä) palata 🙂 Hänen tuotantonsa on niin laaja, että kirjat eivät kuitenkaan käy liian tutuiksi 😉 Myös esimerkiksi lapsuuden suosikit kuten Enid Blytonin Viisikot ovat päässeet uusintakierrokselle puhtaasti nostalgiamatkailun merkeissä. Viimeisin uudelleen lukemani kirja oli nimenomaan Viisikko, olikohan Viisikko ja lapsenryöstäjät.

    • Lukulamppu
      Author

      Villis, kiitos kommentista!

      Hauska kuulla luottokirjoistasi. Tunnistan tuon tuttuuden hyvän ja huonon puolen: useinhan sitä palaa jonkun teoksen tai kirjailijan äären juuri tuttuden vuoksi, mutta toisinaan kirja tuntuu liiankin tutulta. Silloin sen voi onneksi laittaa hetkeksi ”unohtumaan” ja palata sitten taas sopivalla hetkellä.

      Jenni / Lukulamppu

  2. Täällä ilmoittautuu Ruusun nimen ainakin kahdesti lukenut 😀 Teemestarin kirjan voisin lukea myös ainakin kertaalleen uudelleen, ja siksi se on hyllyyn hankittukin. Kuten Ruusun nimikin.

    Olen juonivetoinen lukija, ja usein ensimmäisellä lukukerralla keskityn yrityksistä huolimatta siihen, mitä kirjassa tapahtuu. Kun on saanut tämän jo selville, on aikaa keskittyä siihen, miten kirjassa tapahtuu. Aistit ovat avoimempina, kun tärkein on jo selvillä. Viihteen parissa tapahtumat ovatkin yleensä tärkein anti, ja esimerkiksi siksi dekkareita tulee harvoin luettua uudelleen. Poikkeuksena on äänikirjamuoto. Olen kuunnellut lukuisia dekkareita jo luettuani ne.

    Tärkeitä uudelleen luettuja on minulla paljon, ja listaa miettiessäni huomaan, että ne ovat myös muuten itselleni rakkaimpia ja tärkeimpiä: Seitsemän veljestä (voi lukea vaikka 20 kertaa, ei haittaa!), Sinuhe, TPA, Tuntematon, TSH… Lastenkirjojen uudelleenlukeminen on tuttua minullekin, ja vielä ekstrakierrokset sain, kun luin omia lapsuudensuosikkejani omille lapsilleni. Ehkä vielä joskus lastenlapsille?

    • Lukulamppu
      Author

      Kirsi, kiitos kommentista sinullekin!

      Hyvä täydennys tuo, että ensimmäisellä lukukerralla tulee keskityttyä usein tapahtumiin, toisella sitten luettua usein vähän tarkemmin. Minun pitikin mainita siitä, tai itse asiassa olen aikeissa joskus pohtia ihan omana aiheenaan sitä ongelmaa, että mitä parempi kirjan, sen vähemmän muistikuvia. Minun tulee nimittäin joskus ahmittua ”superkirja” sellaisella vauhdilla, että jälkikäteen osaan kuvailla elämystä, en niinkään konkreettisesti itse teosta.

      Äänikirjat ovat hyvä esimerkki siinä, että tarinan tuttuus ei haittaa. Päinvastoin melkeinpä! Olen opetellut kuuntelemaan äänikirjoja nimenomaan tuttujen teosten kautta, koska silloin ei ole niin ”vaarallista” jos jotain menee kuunnellessa ohi. Toisaalta kuunnellessa ainakin minä kiinnitän huomiota eri asioihin kuin lukiessa, joten kuunteleminen avaa teoksia uudella tavalla.

      Minulla on osin samoja suosikkeja kuin sinulla, myös moneen keraan luettuina… Mutta Ruusun nimi… No, sen alun olen kyllä lukenut moneen kertaan!

      Jenni / Lukulamppu

  3. Hilkka Sutinen

    Luin artikkelin Kotiliesi n:ro 2. 2002. Ilmestynyt 18.1.2002 -lehdestä äidinkielen opettaja Kaija Parkon haastattelun Lukemisen taito. Artikkelista poimin itselleni talteen seuraavan lauseen: ”Hyvän kirjan kriteerihän on, että siinä on monta tasoa. Ensimmäisellä kerralla voi ahmia pelkän juonen, toisella lukukerralla nauttia osuvasta ilmauksesta ja kolmannella kerralla vaikka jäsennellä rakennetta.” Opin lukemaan nelivuotiaana. Olen syntynyt 1947, pienessä syrjäkylässä, joten kirjallisuutta ei ollut tuolloin saatavilla. Luin lesdatiolaisen, vanhan naapurin papan kanssa fraktuurakirjaimin kirjoitettua Raamattua. Kolmesti viikossa jaettava posti; sanomalehdet ja naapurien tilaamat aikakauslehdet tuli luettua kannesta kanteen. Kansakouluun mentyäni syrjäkylän koulun kirjasto tuli luettua laidasta laitaan. Keskikouluun menon äiti eväsi minulta, vaikka opettajani kannustivat opin tielle. Äitini ei katsonut suopein silmin lukemistani, moitti laiskaksi, kun olin aina kirja kädessä. Aikuistuttuani liityin kirjakerhoihin ja kirjoja on tullut hankittua ja luettua. Hirtorialliset romaanit, elämänkerrat, muistelut, tiedekirjat, runous ovat innoittaneet, jopa niin, että nyt eläkepäivilläni olen alkanut kirjoittaa omasta elämästäni fiktiivistä romaania. Ystävieni innoittamana hakeuduin Päätalo-instituutin Luovan kirjoittamisen kurssille ja iki-ihanan opettajan, Taija Tuomisen ohjauksessa olen saanut oivallista opetusta kirjoittamiselleni.

  4. Marja Kalliala

    Minäkin luen kovin mielelläni kirjoja uudelleen. Muutoissa olen supistanut kirjahyllytilaa ja antanut kirjoja pois. Sitten vuosien kuluttua olen ostanut niitä anttikka.netissä takaisin. Useimmin olen lukenut Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän. Yli 30 vuoden aikana 14 kertaa. Ja olen taas päättänyt aloittaa sen, kunhan saan muutaman lukemista odottavan teoksen pois käsistä. Miksi juuri sen? No on muitakin, paljon, mutta tällaiseen toistoon ei yllä moni. Hämäläisen hienostunut ja runollinen kieli, tarkka psykologinen silmä, miljöön näkyväksi luonti, juonen kuljetus muodostavat teoksen, joka antaa aina lukijalle uutta ajateltavaa ja lohduttaa jotakin ihmisen sisällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.