Taika Valo

Lapsiraati valitsi vuoden 2014 parhaan lastenkirjan

Valtakunnallisen Lasten LukuVarkaus -kirjallisuuspalkinnon perustivat vuonna 2001 Stora Enso Oyj sekä Varkauden kaupunki, ja se jaettiin tällä viikolla 15. kerran. Palkinto on suuruudeltaan 3 500 euroa.

Vuoden 2015 Lasten LukuVarkaus -kirjallisuuspalkinnon ehdokaskirjoja etsiessään aikuisten esiraati kävi lävitse kaikkiaan lähes 130 vuonna 2014 julkaistua lasten- ja nuortenkirjaa.

Finaaliin valittiin seitsemän kirjaa*

 

Voittajakirjan valinta

Lastenkirjojen todelliset ammattilaiset, eli kuusihenkinen lapsiraati, valitsi finalistien joukosta voittajaksi Jaana Lehtiön ja Helena Miettisen kirjan Taika Valo ja Pelukylän pokaali.

Lehtiö_Miettinen_taikavalo

 

Raadin jäsenet kehuivat kirjan seikkailuja, juonenkäänteitä ja päähenkilöitä. Kirjaa pidettiin myös erityisen mukavana lukea, ja sitä haluttiin suositella kaikille muille tytöille ja pojille.

Kirjailijat kertovat Taika Valon taustoista

 

Mistä kaikki alkoi?

Tapasimme Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särön järjestämällä kirjoittajakurssilla Porvoossa, jossa saimme tehtäväksemme kommentoida toistemme tekstejä. Siitä lähti kirjoittajaystävyytemme.

Vuonna 2011 innostuimme yhteiskirjoittamisen ajatuksesta Särön ohjaajamme, kirjailija Anne Leinosen, inspiroimina. Meitä kumpaakin kiinnosti lapsille kirjoittaminen. Helena oli jo aiemmin aloittanut lastenkirjan omien lastensa toiveesta. Pohdimme yhdessä kirjoittamista sähköposteissa ja tunnustelimme, löydämmekö yhteistä säveltä.

Helmikuussa 2012 tapasimme kahvilassa ja kokeilimme, miten yhteinen ideointi sujuu. Se sujui niin loistavasti, että päätimme kirjoittaa lastenkirjan yhdessä.

 

Miten loitte kirjanne maailman?

Ideoimme päähenkilön, 10-vuotiaan Taika Valon ja hänelle perheen sekä kokonaisen suvun. Loimme ympäristön, pienen sympaattisen Pelukylän, ja sijoitimme sinne Valon suvun vanhan talon, jonne Taika perheineen muutti. Talosta piirsimme kartan, niin että osasimme molemmat siellä kulkea. Kertojanäänenä Taikan minä-muoto tuntui luontevimmalta.

Halusimme luoda omaäänisen, hyväntuulisen, lapsia kannustavan ja innostavan kirjan. Sellaisen, jonka soisi omien lastensa lukevan. Alkuhetkestä oli selvää, että kirjoja tehtäisiin enemmän, ehkä jopa kokonainen sarja, sillä viihdyimme luomassamme maailmassa niin hyvin!

Alkuriihen jälkeen ideointi jatkui sähköpostitse. Kaikkea mitä mieleen tuli sai ehdottaa ja räiskimme ideoita toisillemme. Hauskanpito oli tässä vaiheessa tärkeää! Kun ideoita pallotteli, ne kasvoivat ja muuntuivat. Tässä on yhteiskirjoittamisen etu yksin kirjoittamiseen nähden.

Kirjoittaminen – miten se sitten sujuikaan?

Sovimme pääosat juonen kulusta, mutta päätimme olla kirjoitusmatkan varrella avoimia uusille ideoille. Töitä teimme vuorovedoin, muutaman luvun kerrallaan sen mukaan, miten teksti kulki tai arkielämä antoi myöden. Kun tuli stoppi, luvut lähtivät sähköpostilla toiselle jatkoa varten. Teksti oli yhteistä, toisin sanoen toisen tekstiä sai muokata kuin omaansa.

Itse kirjoittaminen sujui vauhdikkaasti. Sitoutuminen kirjan tekemiseen sekä toisen kannustus motivoivat eteenpäin. Kävimme molemmat töissä, joten kirjoittaminen tapahtui iltaisin tai viikonloppuisin sekä lomilla. Helenalla myös lapset osallistuivat ideointiin, ja tekstiä luettiin heille sitä mukaa kun se valmistui ja muokattiin palautteen perusteella.

Käsikirjoituksen ongelmia käsittelimme sähköpostitse tai puhelimitse. Erimielisyyksissä, joita ei ollut monta,  kohta sai kypsyä ja siihen palattiin myöhemmin. Kun tapasimme, joimme vihreää teetä ja keskustelimme Pelukylän henkilöistä, kuin he olisivat tuttujamme. Välillä tarinan tapahtumat pyrkivät omaan suuntaansa eikä päähenkilökään aina halunnut totella kirjoittajiaan.

Pyysittekö muilta palautetta kirjastanne?

Kun käsikirjoitus oli ensimmäistä kertaa ”valmis”, värväsimme ulkopuolisia koelukijoita. Saimme heiltä arvokasta palautetta ja muokkasimme jälleen tekstiä. Viimeisen kerran kävimme tekstin lävitse lause lauseelta yhdessä istuen ja sanoja viilaten. Lopullisesta käsikirjoituksesta tuli parempi, kuin kumpikaan meistä olisi yksin kirjoittanut. Ja ennen kaikkea, siitä tuli valmista. Se oli yhteiskirjoittamisen tavoite.

Keskustelitteko kirjailijanimen vaihtoehdoista?

Jotkut yhteiskirjailijat keksivät kokonaan uuden nimimerkin, jonka suojista he tuottavat kirjansa. Me kirjoitamme Taika Valo- sarjaa omilla nimillämme ja nimet mainitaan tekijöinä aakkosjärjestyksessä. Ennen lastenkirjojen tekemistä olemme kirjoittaneet itsenäisesti omilla nimillämme aikuisille.

Millainen lopputuloksesta tuli?

Lukija ei erota, minkä kohdan kumpikin on kirjoittanut. Teksti on myllätty yhdessä monesti, joukkoon on kirjoitettu pieniä yksityiskohtia ja kirjoitustyyli on yhtenäistetty.

Kirjoitusprosessimme lopputuloksena ei ole kummankaan kirjoittajan oma kädenjälki, vaan yhteinen käsikirjoitus: seikkailullisesti toimiva ja jännittävä, mutta kuitenkin lämminhenkinen tarina, jossa lapset ovat pääosassa.

 Teksti: Lassi Junkkarinen / Lukulamppu.fi, kuva: Myllylahti
Kuvat ja teksti on lisensoitu Creative Commons 1.0 -lisenssillä.
sisaltoalue_mainospalkki
*Linkit johtavat Lukulampun kauppaan. Lukulampun verkkokirjakauppa on toteutettu yhdessä kotimaisen Booky.fi:n kanssa.
Lasten LukuVarkaus -voittajakirjan on julkaissut Myllylahti-kustantamo, jonka toimitusjohtaja Lassi Junkkarinen on myös Lukulampun osaomistaja ja tämän artikkelin kirjoittaja . Lue lisää Lukulampun tiimiesittelystä.
sisaltoalue_mainospalkki

Oletko tutustunut Lasten LukuVarkaus -kilpailussa ehdolla olleisiin teoksiin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.