SS Steampink

Kuumia kummia Jyväskylässä

On kuuma, kaunis kesäviikonloppu keskisuomalaisessa kaupungissa. Jyväskylään on löytänyt tiensä monikin matkailija läheltä ja kaukaa. Mutta jotkut näyttävät tulleen ihan tolkuttoman kaukaa. Ikään kuin eivät olisi tältä planeetalta tai tästä todellisuudesta. Mitä ihmettä tapahtuu?

Mystique ja Hellboy

Se on Finncon, Suomen suurin science fiction- ja fantasiatapahtuma. Tapahtuma kerää yhteen alan harrastajia ja ammattilaisia laidasta laitaan. Edustettuna on niin kirjallisuus, pelit (liveroolipeleistä lautapeleihin) kuin tv- ja elokuvakulttuurikin. Tänä vuonna Finnconin teemana ovat mikro- ja makrokosmokset, mutta ohjelmia on paljon muistakin aiheista. Finncon on yleisölle avoin tilaisuus. Sisäänpääsymaksua ei ole ja tapahtumaan ovat kaikki tervetulleita koko perheen voimin.

Lukulampun reportterina toimin minä, Hanna Matilainen. En ole pitkäaikainen Finncon-konkari, vaan vasta kolmatta kertaa tapahtumasta. Ensimmäinen kohtalokas hurahdus tapahtui Tampereella vuonna 2012. Ja silloin koin itseni erittäin tervetulleeksi, mutta sitä en osannut odottaa, että kaksi vuotta myöhemmässä Finnconissa rintapielessäni roikkuu ”Guest”-lappu. Olen esiintyjä sunnuntain kahdessa paneelikeskustelussa.

Fantasian pauloissa

 

Perjantaina ohjelma alkoi pienimuotoisesti Kirjailijatalolla. Saavuin juuri parahiksi juhlistamaan Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien 30-vuotisjuhlaa ja sen kunniaksi julkaistua Kummallisen kirjoittajat – opas fiktiivisen maailman luomiseen -kirjaa. Tunnelma oli tiivis ja lämminhenkinen. Erinomaisen mukava ja juhlava aloitus Finnconille. Ilta jatkuikin leppoisan illanvieton merkeissä ravintola Sohwissa.

Kummallisen kirjoittajat

Lauantaina alkoikin olla tosi kyseessä heti aamusta. Puolitoistatuntinen paneelikeskustelu ”Tarina, joka ei mahtunut yhteen kirjaan” oli vilkas. Panelisteina olivat Eija Lappalainen, J. S. Meresmaa, Anu Holopainen ja Magdalena Hai. Paneelin puheenjohtajana toimi Helena Waris. Jokainen heistä on kirjoittanut fantasiatarinaa, josta – enemmän tai vähemmän yllättäen – tulikin useamman kirjan mittainen.

Paneelissa keskityttiinkin sarjamuodon pohdiskeluun. Kirjailijat harvemmin suunnittelivat kirjoittavansa sarjaa, vaan tarina ikään kuin vaati sitä. Useimpien kohdalla sopimus kustantamon kanssa tosin syntyi kirja kerrallaan, ja ymmärtäähän sen etenkin nykyisessä kirja-alan murrosvaiheessa. Sarja on kirjailijalle ”ihana kahle”, kuten Meresmaa asiaa kuvasi. On toisaalta turvallista pysytellä tutussa ympäristössä, mutta joskus se on kahlekin. Anu Holopainen vertasi osuvasti tilannetta parisuhteeseen ja sen vaiheisiin; intohimoisen rakastumisen jälkeen on seesteisen harmoninen vaihe, mutta sitten saattaa alkaa jo kyllästyttämäänkin ja se ruoho siellä aidan toisella puolella näyttää tavallista vihreämmältä.

Markkinoinnistakin oli puhetta. Sarjan markkinointi ei ole aina niin helppoa. Usein paukut lyödään ensimmäiseen osaan, mutta siihen se sitten jääkin. Loppujen osien markkinointi on paljon kirjailijan omalla vastuulla. Isojen kustantamoiden nähtiin taas satsaavan yhden tai kahden sarjan kokonaisvaltaiseen markkinointiin, ja loput saavat tulla toimeen vähemmällä. Tapa sai ymmärrystä kirjailijoiltakin; on tehokkaampaa panostaa pariin paljon, kuin useampaan vähän.

Tulevaisuuskuvia ja palkintoja

Tulevaisuuden kirja -paneelissa pohdiskeltiin e-kirjaa kirjallisuudentutkija ja -kriitikko Markku Soikkelin johdolla. Keskustelemassa oli edustajia kahdesta osuuskuntamuotoisesta kustantamosta; Kimmo Kallio Poesiasta ja J. S. Meresmaa Osuuskummasta. Teknistä ja kokemuksellista näkökulmaa toi kirjailija Kimmo Lehtonen, perinteistä kustantamoa edusti Atena-kustannuksesta kustannustoimittaja Kanerva Eskola.

Panelistit olivat varsin yksimielisiä siitä, että tulevaisuudessa tullaan nojaamaan yhteen multimedialaitteeseen, jonka avulla hoituu niin musiikki, elokuvat kuin kirjallisuuskin. Vähintään. Kanerva Eskola havainnollisti tilannetta keittiöön; harva haluaa kaappeihin sen seitsemää hilavitkutinta, vaan yksi yleiskone on paljon näppärämpi.

Paperikirjan katoamista ei osattu pelätä. Kulutuskirjallisuuden nähtiin sähköistyvän, mutta osa kirjoista halutaan kerätä paperisina. Kimmo Lehtonen tosin puolusti vahvasti näkemystä siitä, että vain tarinalla on merkitys – ei julkaisumuodolla. Eskola tosin jäi pohtimaan, mitä tapahtuisi, jos sähkö katoaa. Mihin sähköiset tarinat sitten joutuvat?

Tulevaisuuden kirjan nähtiin hyödyntävän myös elämyksellisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Kirjan ilmiöityminen on nähtyä jo ennen e-kirjan läpimurtoakin, mutta digitaalisuuden nähtiin – ja toivottiin – kasvattavan myös mahdollisuutta siihen. Tästä saivat myös kirjablogit kiitosta, sillä bloggarit ovat olleet edelläkävijöitä lukemisen sähköisestä yhteisöllisyydestä puhuttaessa. Kieltämättä ajatus oli mukavan hykerryttävä. Ja mitkä mahdollisuudet olisikaan yhdessä some-maailmassa lukea jotain kauan odotettua kirjaa ja jakaa päivityksiä enemmän kuin jalkapallon MM-kisoista koskaan!

Kuhinaa Aavetaajuudella

Paneelikeskustelujen lisäksi Finnconissa on monenmoista muuta tapahtumaa myös. Lauantai oli varsinainen palkintopäivä, sillä jaettiin Nova-kirjoituskilpailun ja Atorox-novellikilpailun palkinnot, sekä Tähtifantasia-palkinto parhaalle vuonna 2013 ilmestyneelle käännösfantasiakirjalle. Lisäyllätyksenä jaettiin myös Kosmoskynä-palkinto, joka myönnetään kotimaista spefikirjallisuutta edistäneelle henkilölle tai yhteisölle. Elämäntyöpalkinto on jaettu viimeksi vuonna 2006.
Palkinnot jakautuivat seuraavasti:

  • Tähtifantasia – Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia (Basam Books)
  • Atorox – Jussi Katajala: ”Mare Nostrum” (Huomenna tuulet voimistuvat -antologia, Osuuskumma)
  • Nova – Tuukka Tenhunen: ”Ugrilainen tapaus”
  • Kosmoskynä – Pasi Karppanen

Pukeutuminen on vahvasti osa Finncon-tapahtumaa. Naamiaiskisan lisäksi moni asuunsa erityisesti panostanut osallistuu Hall Cosplay -kisaan, jonka ideana on pukeutua joksikin spefimaailmasta tutuksi hahmoksi. Allekirjoittanut osallistui itse Osuuskumman kollegoiden kanssa S/S Steampink -ryhmänä naamiaiskilpailuun. Ryhmämme ajatuksena oli kertoa, miksi sankarikin voi olla pinkki ja mitä kaikkea pinkki väri merkitsee. Voitimme esityksellämme parhaan performanssin kunniamaininnan.

SS Steampink

Päivä Finnconissa on kuuma, joskus niin kovin kiireinen, mutta samalla antoisa. Ensikertalaisille vinkkaan, että kiinnostaviin ohjelmiin kannattaa mennä ajoissa. Faktan ja fiktion suhdetta käsittelevä paneelikeskustelu oli ihan täynnä ja Bimbo-paneeliin, joka on naisten (huumoripainotteinen) vastaisku kaikelle, suorastaan jonotettiin. Ennen kaikkea kannustan tulemaan rohkeasti katsomaan, mikä tämä mahtava tapahtuma oikein on. Ensi vuonna Finnconin tilalla on Archipelacon Maarianhaminassa, jossa onkin aavistuksen kansainvälisempi meininki. Nähdään siellä!

Teksti Hanna Matilainen / Morren maailma
Kuvat: Hanna Matilainen / Morren maailma sekä  Tarja Sipiläinen (S/S Steampink -kuva)

Artikkeli  on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

2 comments

  1. Elisa Wiik

    Kiitokset artkkelista! S/S Steampink oli kyllä mainio <3 Ihan pieni korjaus tietoihin: Finnconissa on kyllä vuodesta riippuen lautapelejä sekä puheohjelmaa tietokonepeleistä, mutta liveroolipelit jätämme suosiolla Ropeconille ja Traconille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.