Kuoriaiskirjat

Kuoriaiskirjat julkaisutauolle: ”Kilpailutilanne on kova, resurssit eivät riitä”

Jokin aika sitten seikkailu- ja kauhukertomuksiin erikoistuneen Kuoriaiskirjojen Tuomas Saloranta julkaisi selkeäsanaisen Facebook-päivityksen:

”Kuoriaiskirjat julkaisee tänä vuonna vielä kaksi kirjaa, jotka ovat Boris Hurtan kauhuromaani sekä useiden tekijöiden novelleista koottu kolmas Stepanin koodeksi -kooste. Sen jälkeen on valitettavasti pakko siirtyä määrittelemättömän pituiselle julkaisutauolle. Jo julkaistuja kirjoja on toki saatavilla tapahtumissa, Aavetaajuuden nettikaupan kautta sekä valikoiduilta jälleenmyyjiltä niin kauan kuin varastoa riittää, ja mahdollisesti 2016 julkaistaan myös jäähyväiskirja.

Raskas päätöshän tämä on, mutta kilpailutilanne on pienkustannekentällä niin ankara, etteivät Kuoriaiskirjojen resurssit yksinkertaisesti enää riitä jukaisutoiminnan jatkamiseen. Teidän uskollisten lukijoiden syytä tämä ei ole, ja yhtiömme kiittää teitä tuesta. Kenties vielä joskus jotain  älkäämme sanoko hyvästi, sanokaamme näkemiin!”

Kysyimme Tuomas Salorannalta, mistä on kyse. Millaista pienkustantaminen on ollut? Entä mikä johti kirjajulkaisujen lopettamispäätökseen? Saloranta kertoo haastattelussa muun muassa siitä, mikä merkitys kirjan julkaisuajankohdalla on myynnille ja miten kirjastomäärärahojen leikkaaminen heijastuu pienkustantoiden toimintaan.

 

Mitä tarkoitat kuvaamalla pienkustannekentän kilpailutilannetta ankaraksi?

Avasin tätä jo tarkemmin Kuoriaiskirjojen blogissa , mutta tarkoitan sitä, että pienkustannespefiä julkaistaan Suomessa kielialueen kokoon ja tämän kaltaisen marginaalikirjallisuuden harrastajien määrään nähden huomattavan paljon. Julkaisijoiden kesken ei sinänsä ole kilpailua, koska käytännössä kaikki tuntevat toisensa. Samat ihmiset julkaisevat kirjojaan ristiin eri toimijoiden kautta ja pienkustantajat tekevät myös paljon yhteistyötä hyvässähengessä, esimerkiksi jakavat myyntipöytiä tapahtumissa.

Valitettavasti kaikki kirjat kuitenkin kilpailevat lukijoista keskenään, sillä innokkaimmankin lukijan lukuaika on rajallinen − ja useimmat tietysti lukevat paljon muutakin kuin kotimaista pienkustannespefiä. Väistämättä siis moni kirja, niin Kuoriaiskirjojen kuin muidenkin julkaisema, jää vaille lukijoita ja huomiota, ja se nakertaa toiminnan mielekkyyttä. Toki sama tilanne on myös suurten kustantajien kohdalla.

 

Millaisin resurssein pyöritit Kuoriaiskirjoja?

Kuoriaiskirjathan ei siis lopeta toimintaansa, vaan ainoastaan uusien kirjojen julkaisemisen ja senkin vasta kahden syksyllä ilmestyvän kirjan jälkeen, eli voinee sanoa että pyöritän Kuoriaiskirjoja edelleen. Mutta yhden miehen nyrkkipajahan tämä on pitkälti ollut. Joissakin kirjoissa tekijät ovat itse huolehtineet myös taitosta tai kansitaiteesta, ja joidenkin kirjojen kanssa olen teettänyt oikolukua, taittoa ja kansitaidetta myös maksusta ulkopuolisilla. Joka tapauksessa resurssit ovat olleet varsin pienet, olen pyörittänyt toimintaa lähinnä harrastuksena varsinaisen päivätyöni ohessa ja pitkälti myös rahoittanut sen päivätyölläni.

 

Saitko toiminnan taloudellisesti kannattavaksi, vai miten luonnehtisit taloudellista tilannetta?

Voittoahan tämän kaltaisen kustannustoiminnan ei tietysti ole  tarkoituskaan tuottaa. Toiminta oli suunnilleen ensimmäisen vuoden ajan taloudellisesti kannattavaa sikäli, että kirjat tuottivat omat painokulunsa takaisin ja näin aina edellisen kirjan myyntituloilla pystyi painattamaan seuraavan, mutta vuoden 2014 jälkipuoliskolla ilmestyneistä kirjoista suurin osa jäi jo tappiolle. Syynä oli pääasiassa kyllä oma huono pelisilmäni, kirjoja kun ei ilmeisesti kannata julkaista enää syksyn messukauden jälkeen, koska kirjastojen määrärahat ovat silloin jo lopussa.

Julkaisin myös vuonna 2014 yhdeksän kirjaa, mikä ei tämän kokoiselle kustantamolle tietysti ollut missään määrin järkevää. Periaatteessa tämän tapaisen toiminnan kyllä nähdäkseni voi saada kannattamaan, mikäli julkaisee kirjoja harvakseltaan ja ajoittaa niiden ilmestymisen keväälle tai alkusyksyyn. Toisaalta toiminta on aina hyvin riskialtista, eikä kovin moneen tappiolliseen kirjaan yksinkertaisesti ole varaa, koska tappioita ei saa takaisin oikein mistään.

 

Mitä kautta kirjojasi myytiin – kivijalka- vai verkkokauppojen kautta? Entä e-kirjoina tai paperikirjoina?

Kirjojahan on toki edelleen saatavilla. Pääasiallisena myyjänä toimivat Aavetaajuus-verkkokauppa sekä sen kivijalkaliike Tiedostamo Helsingin Vallilassa, mutta kirjoja on vaihtelevasti tarjolla myös muissa pienemmissä erikoisliikkeissä kuten Horror-Shop ja Planeetta-antikvariaatit Helsingissä sekä Lukulaari ja Tulenkantajien kirjakauppa Tampereella. Uskollinen kaupparatsuni Juha Jyrkäs kiertää lisäksi myymässä kirjoja erilaisissa tapahtumissa.

 

Mikä merkitys kirjaston ostoilla oli toiminnallesi?

Kuoriaiskirjojen toiminta on pitkälti pyörinyt juuri kirjastotilausten varassa. Tapahtumamyynti on parhaimmillaankin arvaamatonta, ja pienillä kivijalkaliikkeillä ei tietysti ole resursseja pitää varastoissaan kovin suuria määriä pienkustanteita, joten niiden ostot ovat pieniä, minkä toki itsekin pienimuotoista toimintaa harjoittavana ymmärrän erittäin hyvin. Harmillisesti siis kirjastomäärärahojen väheneminen on tuntunut myös Kuoriaiskirjojentoiminnassa.

 

Mitä olet oppinut Kuoriaiskirjojen pyörittämisestä? Mihin aiot oppejasi jatkossa käyttää?

Onhan tässä paljon kaikenlaista oppinut, ainakin nyt sen että jonkinlainen osuuskunta, jossa niin työtaakan kuin taloudellisen riskinkin saa jaettua suuremmalle joukolle, on selkeästi järkevämpi tapa tämänkaltaiseen marginaaliseen kustannustoimintaan.

Sivutoimisena kustantamoon saa uppoamaan kaiken rahansa ja vapaa-aikansa, ja päätoimiseksi en nykyisessä tilanteessa uskaltaisi ryhtyä. Opin myös kantapään kautta paljon siitä, mitä kannattaa julkaista, mihin aikaan vuodesta ja miten usein. Näitä oppeja kyllä mielelläni jaan uusille pienkustantamiseen ryhtyville, ja sovellan niitä varmasti itsekin jos vielä joskus kirjojen julkaisemista jatkan joko Kuoriaiskirjojen tai jonkin muun tahon kautta.

 

Kuoriaiskirjoihin voi tutustua kustantamon verkkosivuilla.

 

Teksti: Salla Brunou ja Jenni Saarilahti / Lukulamppu.fi, kuvat: Kuoriaiskirjat
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: haastattelut, kirja-ala, kustantamot

 

sisaltoalue_mainospalkki

Tutustu Kuoriaiskirjojen teoksiin Lukulampun kaupassa.

sisaltoalue_mainospalkki

Mitä mietteitä artikkeli herätti? Milloin ostit tai luit viimeksi pienkustantamon teoksen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.