Lukulampun blogi

Kolme (+ kolme) kirjaa autiosaarelle

Mistä kirjasta et luovu? Minkä kirjan ottaisit mukaasi autiosaarelle? Kuuntelen aina mielelläni muiden vastauksia näihin kysymyksiin, mutta pakenen paikalta, jos kysymykset esitetään minulle.

 

Paitsi nyt. Pari viikkoa sitten Helsingin Sanomissa haastateltiin nomadielämää viettävää nuorta naista, joka sanoi kodin tunnun tulevan muutamien tärkeiden tavaroiden kautta. Yksi niistä oli Eeva Kilven runokokoelma!

Heti kun näin tämän, tiesin, että jos pitäisi valita yksi kirja, minäkin valitsisin Eeva Kilven Perhonen ylittää tien -kokoelman. Olen lukenut sen muutamaan kertaan kokonaan ja palaan siihen tuon tuosta runon tai parin verran. Kirjassa on elämää, rakkautta, surua, luontoa, huumoria,  viisautta, kaikkea: se antaa iloa, lohtua ja innoitusta. Jos en saisi mukaani Eeva Kllpeä, ottaisin Risto Rasan kokoelman Tuhat purjetta lähes samoista syistä. Kilpi vain herättää minussa moninaisempia tunteita, Rasan runouden ääressä vain hyvin, hyvin rauhallinen ja tyytyväinen, arvokasta toki sekin.

En voi olla palaamatta Tove Janssonin tuotannon pariin, joten ottaisin mukaani jotain häneltäkin. Ottaisin teoksen Haru –eräs saari, koska en osaisi päättää, minkä kaunokirjallisen teoksen valitsisin. Harua lukiessa tuntee olevansa lähellä Tovea – ja voisi saada vinkkejä saarella selviämiseen. Jos pitäisi valita kaunokirjallinen teos, se olisi varmaankin Muumipappa ja meri (koska Kesäkirjan osaan ulkoa).

Kolmas valintani vie niin ikään merellisen teeman pariin ja hämmästyttää minua.

Ottaisin mukaani Volter Kilven Alastalon salissa -piipunvalitsemisromaanin. Luin sen muutama vuosi sitten ja muistan, etten todellakaan ollut lukiessani hyvin, hyvin tyytyväinen. Myös ilon ja innoituksen kanssa oli niin ja näin. Mutta kirja oli kiinnostava, siinä oli mahtavia sanoja ja sanontoja, paikoin teos oli jopa hauska! Jotenkin kierosti pidin siitä. Tänä kesänä muutama tuttuni on lukenut Alastaloa ja olen ajatellut, että haluaisin lukea kirjan uudelleen. Saarella olisi aikaa tutkailla omituisia ja oivallisia sanontoja ja opetella niitä ulkoa. Olen aina halunnut osata siteerata teoksia, mutta Alastalostakin muistan vain järjen fingerporin. Ehkä ymmärtäisin Alastaloa enemmän kuin fingerporillisen verran, jos paneutuisin siihen rauhassa uudelleen. Jos se ei olisi mahdollista, ottaisin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Olen kouluajoista lähtien aikonut lukea senkin niin paneutuneesti, että osaisin siteerata sen herkullista kielenkäyttöä.

 

Näin. Ihmettelen itsekin, miksen ottaisi mitään ulkomaista. Eikö yhtään kunnon tietokirjaa tai lukuromaania? Miksi Alastalo! Ja miksi minulla on poikkeuksellisesti vastaus autiosaaren kirjat -kysymykseen? Mutta koska näin nyt on, julkaisen kirjalistani silläkin uhalla, että jo viikon päästä olen ihan eri mieltä vastauksista.

 

Kerro, minkä kirjan sinä ottaisit – tai et ottaisi autioaarelle! Mistä kirjasta et luovu?

 

P.S. Mitä luet -sarjastamme löydät paljon lempikirja- ja lukusuositusvastauksia.

 

Jenni / Lukulamppu.fi
jenni@lukulamppu.fi
***

Lukulampun blogi

Lukulampun blogissa kirjoittavat toimituksen jäsenet sekä Lukulampun avustajat. Kerromme juttujen teosta, jaamme Lukulampun kuulumisia, pohdimme kirjakokemuksia ja lukemiseen liittyviä asioita, fiilistelemme… Myös lukijoiden kirjakokemukset ja -kysymykset sekä kaikenlaiset lukemiseen liittyvät kirjoitukset ovat tervetulleita. Ota yhteyttä: toimitus(at)lukulamppu.fi

Lukulampun blogin kirjoitukset löytävät Lukulampun etusivun Kirjablogit-välilehdeltä sekä täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.