Kirsti_Manninen

Kirsti Manninen näkee tarinansa kuvina kirjoittaessaan

Kirjailija Kirsti Manninen kirjoittaa Syrjästäkatsojan tarina -romaanisarjaa tutulla taiteilijanimellään, Enni Mustosena. Sarjan toinen osa, Lapsenpiika, kuvaa nuoren Ida-piian työntäyteistä arkea Sibeliuksen perheen palveluksessa. Säveltäjäperheen arkiaskareiden pyörittämisen ohella Ida ehtii kokea myös rakkautta.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Lapsenpiika sijoittuu 1800-ja 1900-lukujen taitteeseen. Jean Sibelius on saavuttanut jo mainetta säveltäjänä, mutta jatkuva rahapula saa perheen muuttamaan kalliista Helsingistä Keravan rauhaan. Perheen matkassa Ida näkee sekä kaupunkilaiselämää Kruununhaassa että maaseudun arkea Keravalla.

 

9789511275824

 

Perusteellista historiallista taustatyötä

Kirsti Manninen on opiskellut historiaa ja hän on kirjoittanut tietokirjallisuutta, muun muassa Mäntsälän pitäjänhistoriaa. Hän on myös ollut mukana kirjoittamassa naiskirjallisuuden historiasta kertovaa teosta Sain roolin johon en mahdu.

– Teen erittäin perusteellista taustatyötä jokaista historiallista romaaniani varten, kertoo Manninen. – Lapsenpiikaa varten kävin tarkkaan läpi muun muassa kaikki Sibeliuksen elämäkerrat, Sibeliusten ja Järnefeltien kirjeenvaihdosta julkaistut teokset, Sibeliuksia tavalla tai toisella sivuavat muistelmateokset, kuten esimerkiksi Sibeliuksen tyttären Ruth Snellmanin muistelmateoksen. Luin myös Suur-Tuusulan historian ja alueen kotiseutujulkaisuja. Erityisen tärkeää oli lukea Kansalliskirjaston historiallisen sanomalehti- ja aikakausilehtien digitoituja versioita vuosilta 1898–1900. Lehdistä löytyikin paljon sellaisia konkreettisia yksityiskohtia, jotka auttoivat romaanin maailman rakentamisessa.

 

Romaaneja lukeva piika

Vaikka Ida on kiinni taloustöissä aamusta iltaan, hän ehtii välillä myös uppoutua lukemaan romaaneja.

– Aika monet tuon ajan piikatytöt olivat itseasiassa jo saaneet käydä vähän koulua, muistuttaa Manninen. – Hyvä esimerkki tästä on Idaa hiukan vanhempi kansanedustaja ja ministeri Miina Sillanpää, joka oli kiertokoulun lisäksi käynyt tehtaankoulua.

– Kuten sarjan avausosassa Paimentytössä kerrottiin, Ida olisi voinut päästä Vaasaan tyttökouluun, ellei hän perhetilanteesta johtuen olisi päätynyt piikomaan. Lahjakaskaan tyttölapsi ei noina aikoina aina voinut jatkaa opintojaan, vaan oli tavallista joutua jo varhain elättämään itsensä.

 

laatta

 

Kotityöt tasan?

Idan silmin lukija huomaa, kuinka eri tavalla Sibeliuksen perheen työnjako menee. Janne-herralla on vapaus tulla ja mennä, Aino-rouva on sidottu kotiin. Miten tätä pitäisi tulkita?

– Kirjailijana ja historiantutkijana yritän kertoa, miten asiat olivat. Myös Aino Sibelius arvosteli perheen työnjakoa hyvinkin purevasti muun muassa kirjeissä Jannelleen. Jokainen lukija tulkitsee tarinaa ja siinä esitettyjä tosiasioita omalta kantiltaan. Se, mikä on jonkun mielestä luonnollista työnjakoa, voi toiselle olla mieltä kuohuttava tasa-arvokysymys. Idakin katsoo asioita oman aikansa ja kasvatuksensa antamien asenteiden lävitse.

 

Ihmisen tunteet ovat samoja vuosisadasta toiseen

Oman historiallisen romaanin julkaiseminen on monen harrastajakirjoittajan unelma. Mannisella on hyviä vinkkejä lajista kiinnostuneille kirjoittajille.

– Vaikka tarina on historiaa, siihen on pystyttävä samaistumaan. Esimerkiksi vilu, nälkä, rakastuminen, raivo, murhe, väsymys, häpeä tai hämmennys ovat tunteita ja tuntemuksia, jotka ovat aika lailla samanlaisia, onpa kokijana 1800-luvun lapsenpiika tai 2000-luvun nuori nainen. Totta kai historiallisia romaaneja varten on kerättävä paljon yksityiskohtaista tietoa, mutta se on sulatettava elämyksiksi, toiminnaksi ja tapahtumiksi. Uuvuttavinta on lukea historiallista romaania, jossa tarina seisahtuu aina välillä kokonaan, kun kirjailijan on ollut pakko kirjata jokainen lähteistä löytämänsä ruokalista tai puvun tai taulun selostus sellaisenaan kirjan sivuille. Historiallinen romaani ei siis ole tilkkutäkki vaan räsymatto, jonka raitoihin on kudottu taitavasti leikattuja suikaleita menneisyydestä. Henkilöt ja heidän tarinansa ovat kuitenkin aina pääosassa.

– Jos haluaa kirjoittaa jotakin tiettyä lajia – vaikkapa historiallisia romaaneja – lajia on ensin opiskeltava lukemalla mahdollisimman paljon. Historiallisten romaanien lukulistalla kannattaa olla muun muassa Walter Scottia, Fredrika Runebergiä, Leo Tolstoita, Zachris Topeliusta, Selma Lagerlöfiä, Maila Talviota, Lempi Jääskeläistä, Kaari Utriota, Leena Landeria ja Laila Hirvisaarta. Fiktion lisäksi kannattaa lukea esimerkiksi Kansojen historia tai Samuli Paulaharjun tuotanto kannesta kanteen. Oma tapa kirjoittaa löytyy vähitellen ja lukemalla riittävän paljon, jotta tietää, mihin itse lukijana tempautuu mukaan ja mikä jättää kylmäksi.

 

Eila Hiltusen Sibelius-monumentti sijaitsee Helsingissä.

Eila Hiltusen Sibelius-monumentti sijaitsee Helsingissä.

 

Nopeita leikkauksia ja visuaalisuutta

Manninen on kirjoittanut paljon myös televisiolle. Hän osallistui muun muassa suositun historiallisen draamasarjan Hovimäen (1999-2003) kirjoittamiseen. Kirjan kirjoittamisessa luomisen vapaus on valttia, tv-käsikirjoittamisessa taas yhteistyön mahdollisuudet.

– Olen ollut visuaalinen kirjoittaja jo ennen televisiouraani eli näen aina kuvina ja kohtauksina sen mitä kirjoitan. Ehkä eniten omaan tyyliini on vaikuttanut dialogin hiominen ja televisiokirjoittamiselle tyypillinen tapa siirtyä mutkattomasti ja ikään kuin leikaten kohtauksesta ja ajasta ja paikasta toiseen.

– Käsikirjoitus on aina ryhmätyötä silloinkin, kun käsikirjoittajaksi on merkitty vain yksi tekijä. Lopputulos on kuitenkin käsikirjoittajan, ohjaajan, tuottajan ja koko työryhmän näkemysten summa. Jos yhteistyö ei toimi, lopputulos voi olla räikeässä ristiriidassa käsikirjoituksen kanssa. Jos yhteistyö toimii, tulos on paljon osiensa summaa suurempi.

– Romaanikirjailijana rakastan kertomisen vapautta – voin viedä lukijan keskelle valtamerta tai loistaviin pukujuhliin eikä minun tarvitse miettiä, miten kalliiksi tämän toteuttaminen tulee. Kirjailija voi myös kertoa suoraan henkilöidensä ajatuksista ja tunteista. Kameran edessä siihen tarvitaan erittäin osaavia näyttelijöitä ja taitava ohjaaja ja kuvaaja – ja silti katsoja jää usein ihmettelemään, että mitähän tuokin nyt tuossa tilanteessa mahtoi ajatella. Kamera katsoo aina ulkopuolelta, kirjailija voi paljastaa salaisimmatkin ajatukset.

 

Tutustu artikkelissa mainittuihin kirjoihin

Voit ostaa kirjan Lukulampun kirjasivulta. Lue kirjan ensimmäiset sivut klikkaamalla lukunäytettä:

 

 

Enni Mustosen Lapsenpiika Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Enni Mustosen Paimentyttö Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Maria-Liisa Nevalan toimittama Sain roolin johon en mahdu HelMet-kirjastossa
Sibelius-elämäkertoja HelMet-kirjastossa
Aino Sibeliuksen kirjeitä Järnefelt-suvun jäsenille Lukulampun kaupassa
Ruth Snellmanin Tuokio sieltä, tuokio täältä HelMet-kirjastossa
Antti Rosenbergin ja Rauno Selinin toimittama Suur-Tuusulan historia 3: Suomen sodasta 1808-1924 itsenäisyyden ajan alkuun HelMet-kirjastossa
Sir Walter Scottin tuotantoa Elisa Kirjassa
Fredrika Runebergin tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Leo Tolstoin tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Zachris Topeliuksen tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Selma Lagerlöfin tuotantoa Elisa Kirjassa
Maila Talvion tuotantoa HelMet-kirjastossa
Lempi Jääskeläisen tuotantoa HelMet-kirjastossa
Kaari Utrion tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Leena Landerin tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Laila Hirvisaaren tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Kansojen historia HelMet-kirjastossa
Samuli Paulaharjun tuotantoa Lukulampun kaupassa

 

 

Teksti: Salla Brunou / Lukulamppu.fi. Kuvat: kansikuva: Otava. Kirsti Manninen: Jouni Harala / Otava. Sibelius-laatta: Salla Brunou, Creative Commons -lisenssi Nimeä 1.0. Sibelius-monumentti: Northsky71, Creative Commons -lisenssi CC BY-SA 2.0.
Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Artikkeli on sponsoroitua sisältöä ja se on julkaistu osana Lukulampun ja Otavan sisältömarkkinointikampanjaa. Lue lisää Lukulampun yritysyhteistyöstä.

 

Mikä sinua kiehtoo historiallisissa romaaneissa?

1 comment

Vastaa käyttäjälle Jukka-Pekka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.