silva_molsa

Kirjoista voi nauttia, vaikka on lukivaikeus

Kun Silva Mölsä oli ekaluokkalainen, hänellä diagnosoitiin keskivaikea lukivaikeus. Tänään hän on parikymppinen sosionomiopiskelija.  Lukeminen on edelleen vaikeaa ja vie aikaa, mutta Mölsä nauttii kirjoista. Hän tekee myös tärkeää työtä Erilaisten oppijoiden liiton lukilähettiläänä ja kokemusasiantuntijana.

– Minulla on lukivaikeus ja hahmottamisen vaikeus, Silva Mölsä kertoo. – Luen hitaasti ja opiskelu on minulle usein työlästä. Lukivaikeuteeni kuuluu myös lyhyt työmuisti.

Lukivaikeudesta huolimatta Mölsä jatkoi peruskoulusta lukioon. Nyt hän opiskelee sosionomiksi ammattikorkeakoulussa.

Mölsä kertoo keskittyvänsä tällä hetkellä etenkin tenttikirjoihin. Hän kiittelee erityisesti Celian äänikirjapalvelua, josta löytyy huimasti kuunneltavaa.

– Ihmiset oppivat eri tavoilla. Äänikirja on yhtä lailla hyvä vaihtoehto kuin tekstikirja, Mölsä sanoo.

Vapaa-ajalla häntä kiinnostavat erityisesti tietokirjat.

– Rakastan elämäkertoja ja Idiootit ympärilläni -tyyppisiä teoksia. Tykkään myös historiasta ja luen usein aika erikoisiakin kirjoja, erilaisia kuin muut.

headphones-791078_640

Kirjan ulkoasulla on väliä

Painetuissa kirjoissa Silva Mölsä kiinnittää kirjan aiheen lisäksi huomiota siihen, miltä kirja näyttää.

– Esimerkiksi fontti ja sen koko vaikuttavat suuresti lukemiseen. Ylipäätään sillä, miten kirja on tehty, on suuri merkitys siihen, onko kirja kiinnostava ja helppolukuinen. Pieni printti aiheuttaa tekstikammoa!

Sisällön ja ulkoasun selkeys on huomioitu erityisesti selkokirjoissa. Mölsä ei ole tutustunut tarkemmin selkokirjallisuuteen, mutta uskoo, että niitä tarvitaan.

– Selkokirjoista on ihan varmasti hyötyä monelle. Selkeys auttaa, ettei lukemiseen mene yhtä paljon aikaa ja energiaa kuin tavallisen kirjan kanssa.

glasses-1934296_640

”Olen muutakin kuin lukivaikeus”

Silva Mölsä on saanut eri oppiasteilla vaihtelevasti apua lukivaikeuteensa.

– Ala-asteella sain tukea, yläasteella en, lukiossa asiasta otettiin taas koppi. Kun pyrin ammattikorkeakouluun, sain pääsykokeen tekemiseen lisäaikaa, hän kertoo.

Mölsä on Erilaisten oppijoiden liiton lukilähettiläs ja kokemusasiantuntija. Hän on kertonut omasta lukivaikeudestaan ja kokemuksistaan lukivaikeuden kanssa esimerkiksi erityisopettajille ja opettajaksi opiskeleville.

Syy tähän on selvä: lukivaikeuksista pitää puhua enemmän ja lukivaikeuksiin liittyviä ennakkoluuloja pitää vähentää.

– Haluan kertoa, mikä lukivaikeus edes on. Miten se näkyy arkielämässä? Miten koulu voi auttaa? Mölsä kuvailee tärkeitä teemoja.

Hän sanoo, että eri koulut ja oppilaitokset suhtautuvat lukivaikeuksiin hyvin eri lailla. Tukiresursseissa on suuria alueellisia eroja. Se ei ole reilua.

Oikein ei ole sekään, että edelleenkin voi törmätä ajatukseen, että lukivaikeus kertoo tyhmyydestä tai laiskuudesta.

– Minulla on ollut onnea: kukaan ei ole sanonut minua tyhmäksi, Mölsä sanoo. – Mutta joskus on annettu ymmärtää, että minun pitäisi vain lukea enemmän. Mutta minähän luen ja opiskelen jo paljon enemmän kuin keskiverto opiskelija!

Mölsä toivoo, että lukivaikeuksiin saisi apua, mutta lukivaikeus ei määrittäisi ihmistä.

– Olen paljon muutakin kuin se, että minulla on lukivaikeus tai että kirjoitan joskus väärin.

 still-life-1037378_640

Lukemaan oppii lukemalla

Silva Mölsä toivoo, että koulujen lisäksi myös kodeissa olisi nykyistä enemmän tietoa lukivaikeuksista. Moni lapsi hyötyisi jo siitä, että vanhemmat näyttäisivät lukemisen mallia.

– On tärkeää, että vanhemmat kannustavat lukemiseen ja vaikka äänikirjojen pariin, Mölsä sanoo. ­– Silloin kirjat eivät tunnu vierailta, ja lukutaito kehittyy parhaiten lukemalla.

Koulun ja kodin esimerkin ja ilmapiirin merkitys on suuri hyvässä – ja pahassa.

– Lapsuuden huonot kokemukset heijastuvat usein aikuisuuteenkin, jos lukemiselle ei ole myöhemmin antanut uutta mahdollisuutta, Mölsä havainnollistaa.

Mutta miten motivoitua lukemaan, jos lukeminen on vaikeaa?

– Itsekseen ääneen lukeminen voi auttaa luetun hahmottamista ja omaksumista, Mölsä vinkkaa. – Ja kannattaa vain sisukkaasti etsiä itseä kiinnostavia kirjoja. Kun itse löydän minulle sopivan kirjan, nautin siitä ja kulutan mielelläni paljonkin aikaa kirjan parissa.

Lopuksi Silva Mölsä vielä muistuttaa, ettei lukivaikeus ole este lukemiselle, opiskelulle tai työnteolle.

– Lukivaikeus ei sinänsä estä mitään. Kirjailijallakin voi olla lukivaikeus, Agatha Christielläkin oli!

 

Tietoa ja tukea lukemisen vaikeuksiin

 

 

Teksti: Jenni Saarilahti / Lukulamppu.fi, kuvat: Silva Mölsä, Pixabay

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.