kirjastonmuutokset1

Kirjastot, osa 3, vieraskynä Erja Metsälä: Käsikirjaston lukusalista someverkkoihin, eli kirjastotyön muutokset 1990-luvulta nykypäivään

Kirjastoammattilainen Erja Metsälä kertoo kirjastourastaan ja kirjastotyön muuttumisesta 1990-luvun lopulta tähän päivään. Digitaalinen kirjastotietokanta oli olemassa jo 90-luvulla, mutta sosiaalista mediaa ei osattu edes kuvitella. Millaisia keinoja kirjastossa käytetään yksilöllisen palvelun parantamiseen?

 

Aloitin työt Turun kaupunginkirjastossa parikymmentä vuotta sitten, 90-luvun lopulla. Olin valmistumassa kirjastonhoitajaksi ja pääsin harjoittelijaksi pääkirjastoon, ensin aikuistenosastolle ja myöhemmin vielä käsikirjastoon. Salin parhaalla paikalla nökötti tuolloin vielä kortisto, massiivinen kokopuinen laatikosto täynnä arkistokortteja, joista vanhimmat oli kirjoitettu mustekynällä, kauniilla koukeroisella käsialalla. Ei kortistoa tuolloin enää ajan tasalla pidetty, mutta jonkinlaisesta kunnioituksesta kertonee se, ettei kukaan tohtinut aikoihin edes ehdottaa, että se siirrettäisiin pois kunniapaikaltaan.

Digitaalinen kirjastotietokanta oli tuolloin kuitenkin ollut olemassa jo vuosia. Tiedonhaku tehtiin Askoilla, tyhmillä päätteillä, kuten niitä kutsuttiin erotukseksi pc-koneista. Ja aika tyhmiltä ne päätteet kyllä näyttivätkin, mustaa ja valkoista vilkkuville ruuduille syötettiin komentoja, koodeja ja lyhenteitä ja tulokseksi saatiin lisää koodeja ja lyhenteitä, joista sitten asiakkaille tulkittiin kirjaviitteitä ja sijaintitietoja. Tästä huolimatta tietokirjallisuuden haku oli perusteiltaan melko lailla samanlaista kuin nykyisinkin. Kaunokirjallisuudenkin indeksoinnista saattoi joku tuolloin jo haaveilla, mutta oikeasti mahdollisena sitä ei pitänyt juuri kukaan.

 

Ääneenlukupiirin mainosta suunnittelemassa.

Ääneenlukupiirin mainosta suunnittelemassa.

Hakuteossarjoista CD-romppuihin

Käsikirjaston hyllyt olivat täynnä hakuteossarjoja, sanakirjoja ja tietosanakirjoja. Niiden lisäksi tietoa haettiin mm. Kirjastopalvelun kirjallisuusarvosteluja -sarjasta, Tilastokeskuksen julkaisuista, rakennuskortistosta, standardeista ja valtiopäiväasiakirjoista. Niistä useimmat ilmestyivät vihkosina, joiden järjestäminen kansioihinsa oli melkoinen homma. Jokaisella oli myös omanlaistaan logiikkaa noudattavat hakemistonsa, joita sitten yhdessä asiakkaiden kanssa tarkkoina tulkittiin.

Kun isoista tietosanakirjasarjoista alkoi ilmestyä päivitettyjä laitoksia cd-romppuina, alettiin uumoilla, että tilaa vievien ja kalliiden tietosanakirjojen aika saattaisi olla kohta ohi. Vähitellen myös verkkotietokantoja tuli tarjolle vapaasti käytettäviksi. Muistan opiskelleeni ahkerasti ainakin Finlexiä, jotta osaisin opastaa asiakkaita hakemaan säädöksiä ja lakiesityksiä sieltä, sen sijaan että haetuttivat painavia sidottuja asiakirjakokoelmia varastosta. Käsikirjastossa se oli mahdollista, sillä siellä sijaitsivat kirjaston ensimmäiset asiakaspäätteet, joilla pääsi Internetiin (joka tuolloin todellakin vielä kirjoitettiin isolla kirjaimella).

Muistan myös osastokokouksen, jossa käsikirjaston silloinen johtaja houkutteli informaatikkoa suunnittelemaan kirjastolle ensimmäisiä kotisivuja. Projekti tuntui rohkealta ja uraa uurtavalta, mutta hetken päästä omaankin työhöni kuului arkipäiväisenä osana verkkosivujen päivitys. FrontPage-ohjelmalla sitä silloin aluksi tehtiin, kaupungin yhteiset verkkosivustot julkaisujärjestelmineen odottivat tuolloin vielä suunnittelijoitaan. Valtakunnallista verkkoyhteistyötä viritteli Kirjastot.fi ja olin iloinen ja ylpeäkin kun pääsin mukaan luetteloimaan nettisivuja Linkkikirjastoon ja vastaamaan kysymyksiin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa.

 

Erika Woodard haastattelee Tommi Kinnusta.

Erika Woodard haastattelee Tommi Kinnusta.

Kirjaesittelyjä kirjastossa ja verkossa

Vuonna 2007 Turkuun valmistui uusi kirjastotalo. Kun työtoverit tieto-osastolla, vastaanotossa ja lastenkirjastossa juhlivat avajaisia, kaunokirjallisuus, taiteet ja musiikki työskentelivät vielä evakko-olosuhteissa Julinin talossa. Seuraavana vuonna pääsimme mekin muuttamaan takaisin vanhaan kirjastotaloon, joka oli peruskorjattu toimivaksi ja kauniiksi taiteiden taloksi. Tuntui aivan uskomattoman hienolta päästä keskittymään omaan intohimoonsa, kaunokirjallisuuteen. Muutenkin taisin tuolloin olla urani huipulla, työ oli monipuolista ja erilaiset työtehtävät tukivat toisiaan.

Kirjaesittelyihin ja sisältöjen avaamiseen alettiin panostaa aivan uudella tavalla, sekä kirjastosalissa että verkossa. Perustettiin mm. Lukusalonki, jossa pidetään esillä aina kunkin kauden kiinnostavimmat kirjat, niin että niitä pääsee edes näpelöimään kirjastossa, olivat varausjonot sitten kuinka pitkiä tahansa. Verkkosivuille ilmestyivät kirjakarusellit ja yhteistyössä Varsinais-Suomen muiden kirjastojen kanssa tehtiin yhä laajempia ja erikoistuneempia kirjaesittelyitä, verkkolukupiiriäkin kokeiltiin. Tietokantaankin oli tässä vaiheessa jo saatu paljon uusia ominaisuuksia, kuvia ja linkkejä suosituksiin ja muihin palveluihin. Ja aika lähellä taitaa olla jo sekin aika, kun googlatessa hakutulokseen tulee osumia myös kirjaston tietokannasta.

 

Asiakkaiden aktivointia.

Lukuresepti kannustaa lukemiseen

Nykyisin yritämme tosissamme keksiä kaikenlaista toimintaa, johon asiakkaat voivat osallistua muutenkin kuin yleisönä. Luulen, että yhteisöllisyys lisääntyy parhaiten, kun otamme huomioon ihmiset yksilöinä. Toki kirjastoon täytyy jatkossakin voida tulla ilman että kukaan vaatii osallistumaan yhtään mihinkään. Silti kirjasto on myös oiva kohtaamispaikka!

Yksilöllistä palvelua ja osallistamista voi lisätä pieninkin keinoin. Meillä on annettu lukureseptejä, pyydetty ihmisiä suosittelemaan kirjoja toinen toisilleen tai post it -lappuja liimailemalla kommentoimaan erilaisia juttuja osastolla. Lukupiirejä toimii useita, uusimpana aloitettiin Rotundan ääneenlukupiiri, jossa on luettu jo nobelvoittaja Patrick Modianoa. Nyt keväällä jatketaan Neljäntienristeyksellä, ja olemme innoissamme siitä, että Tommi Kinnunen on luvannut itse tulla aloittamaan lukemisen.

 

Kirjasto somettaa.

Rennosti somessa

Uusinta työnkuvassa on somettaminen. Kirjaston Facebook-sivulle on viety tietoa tapahtumista jo jonkin aikaa, ja nyt olemme perustaneet kaunokirjallisuudelle ja taiteille myös omat Twitter- ja Instagram-tilit.

Olin vielä muutama vuosi sitten sitä mieltä, ettei kirjastojen kannata perustaa sometilejä, ne tuntuivat vääriltä kanavilta tarjota kaupungin laitoksille tyypillistä tiedotusta. Ja niinhän ne ovatkin, mutta onhan meillä muutakin kerrottavaa! Tiedotusilmapiirin vähitellen vapautuessa onkin pelkästään hauskaa saada käyttöön tällaisia myös vuoropuhelun mahdollistavia epävirallisen oloisia kanavia. Toivottavasti tavoitamme somessa pian sekä kaikki vanhat vakiasiakkaat että kokonaisen liudan uusia innokkaita lukutoukkia ja taideharrastajia. Kirjaston hyllyt, tapahtumat ja verkot ovat täynnä hyviä aiheita. Jaettavaa riittää!

 

Kirjoja kirjaston maanantailukupiirille.

Kirjoja kirjaston maanantailukupiirille.

 

Teksti ja kuvat: Erja Metsälä / Lukulamppu.fi
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: vieraskynä, kirjasto

 

Artikkeli ilmestyy osana kevään 2015 kirjastojuttujen sarjaa. Tutustu aiempiin osiin:

Osa 1: Kurkistus digitaalisiin kirjastoihin ja kirjakokoelmiin
Osa 2: Tiesitkö tämän kirjastoista? Yli 15 faktaa hyviksi ja hyödyksi

 

Jaa hyvä kirjastomuisto – menneisyydestä tai tästä päivästä! Tai kerro, millainen on sinusta hyvä kirjasto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.