Katso Lukulampun vinkit. Tervetuloa virtuaalimatkalle kirjalliseen Skotlantiin!

 

Susan Fletcherin Glencoe

 

Susan Fletcherin romaani Noidan rippi (Corrag, Like 2011, suom. Jonna Joskitt) tunnetaan hyvin Suomessakin. Teos sijoittuu 1600-luvun loppuun ja Glencoen alueelle. Kirjan taustalla ovat todelliset tapahtumat: noitavainojen aika ja Glencoen verilöyly.

Glencoen maisema on vuorinen, karu  ja lappimainen. Vielä huhtikuun alussa vuorten rinteet ovat paljaita, niiden huipuilla on lunta, raekuuro saattaa yllättää. Susan Fletcherin teoksessa täällä luonnon ja eläinten keskellä asuu Corrag, nuori nainen, joka on paennut kotiseudultaan sen jälkeen kun hänen äitinsä hirtettiin noitana. Glencoessakaan ei ole rauhallista, ja verilöylyn myötä myös Corrag tuomitaan noidaksi. Corragin tarinan kautta teos pohtii laajemminkin ihmisyyttä, suvaitsevaisuutta ja rakkauttakin.

Clencoe on autio, melko tylykin. Mutta matkailijoita riittää, ja paikallisessa matkailukeskuksessa tiedetään, että kyseessä ei ole vain luontomatkailijoita kiehtova paikka. Corrag on myynnissä.

Virginia Woolfin majakalla

 

(Meri ilman ainoatakaan tahraa, Lily Briscoe ajatteli, yhä seisoen ja katsellen lahdelle. Meri levittäytyi lahden ylle kuin silkki. Etäisyys oli tavaton mahti, se oli nielaissut retkeläiset, hänestä tuntui, että he olivat iäksi menneet, muuttuneet osaksi asioiden luonnosta. Meri oli kovin tyyni, kovin rauhallinen. Laiva oli kadonnut, mutta suuri savukiehkura roikkui yhä ilmassa ja laskeutui murheellisesti kuin lippu jäähyväisiksi.) (s. 233, sulkeet kirjailijan)

 

Virginia Woolfin Majakka (To The Lighthouse, 1927. Tammi 2007, 2. painos, suom. Kai Kaila) sijoittuu Isle of Skyelle, Skyen saarelle. Perhe-elämää ja etenkin naiseutta tarkasti havainnoiva teos alkaa majakkaretken odotuksella: pieni James-poika haluaa majakalle, hänen isänsä ei, ja äiti −kirjan päähenkilö rouva Ramsay − pohtii, mistä kaikesta isän suhtautuminen johtuu. Vaikka ihmissuhteet ovat kirjan keskiössä, majakka pysyy niin konkreettisesti kuin symbolisesti mukana tarinassa silloinkin, kun kertomus siirtyy alun tunnelmista ja tapahtumista kymmenen vuoden päähän.

Majakan nimeä ei mainita kirjassa, eikä ole tarkkaa tietoa, mitä majakkaa Woolf tarkoitti. BBC:n artikkelissa pohditaan vaihtoehtoja: Woolfia innoittaneet maisemat voivat olla myös Skotlannin mantereen puolelle, vaikka Majakka-romaanissa ollaan selvästi Skyellä.

Skyellä vieraileva voi kuvitella Woolfin romaanin sijoittuvan lähelle majakkaa, joka muistuttaa yllä olevan kuvan ”kaukaista pikkumajakkaa”. Tai sitten hän voi käydä yhdellä yhdellä Skotlannin tunnetuimmista majakoista, Neist Pointin majakalla. Suuri ja koristeellinen majakkarakennus tuntuu seisovan maailman äärimmäisellä laidalla, rapistuneisuudestaan huolimatta lujana.

 

Kirjeitä Skyen saarelta

 

Viime yönä istuin mökin takana katselemassa kuunnousua muistikirja ja lyijykynä sylissä. Puutarha tuoksui sormustinkukalta ja kuusamalta, ja taustalla tuntui meren kirpeä tuoksu, tietenkin. Oli niin viileää, että itikatkaan eivät pahemmin vaivanneet. Màthair toi minulle termospullollisen teetä ennen kuin meni nukkumaan. Viivyin ulkona koko yön. Minulla oli kuuma teeni ja muistikirjani. Kuka voisi toivoa mitään muuta? Yö tuntui uhkuvan jotain syvällistä, se oli niitä skotlantilaisia öitä, joina hyvin ymmärtää, miksi jotkut yhä uskovat henkiin ja menninkäisiin. Olin odotuksen vallassa, vartosin siellä ulkona jotain, enkä tiedä löysinkö sitä.  (s. 114)

 

Skyen saarelle sijoittuu myös tänä vuonna suomeksi julkaistu Jessica Brockmolen romaani Kirjeitä saarelta (Letters from Skye 2013, Bazar 2015, suom. Marja Helanen). Kirjassa liikutaan myös muun muassa Edinburghissa, Lontoossa ja Pariisissa, ja kirjeromaanin toinen päähenkilö on amerikkalainen, mutta Skye on keskiössä, paikoin kuin päähenkilönä.

Skyen saarella asuu ensimmäisen maailmansodan aikaan nuori runoilijanainen, Elspeth. Hän pelkää merta eikä pysty matkustamaan pois saareltaan. Vähitellen Elspethin elämä alkaa muuttua, kun hän saa kirjeen amerikkalaiselta lukijaltaan, nuorelta mieheltä. Romaanin teemat ovat ikuisia: sota ja rakkaus. Ajassa kuljetaan aina toiseen maailmansotaan asti.

Romaania voi lukea rakkaus- ja perhesuhteiden pohdintana, mutta myös ajankuvana. Skyen maisemat ovat tänä päivänäkin ikiaikaiset, mutta vielä 1900-luvun alkupuolella Elspethille on suuri muutos, kun hän pääsee olkikattoisesta savupirtistä kiviseen, kalkkimaalilla maalattuun taloon. Elspeth kirjoittaa:

 

Minun oli myös liian työlästä pitää mökki kunnossa. Olen siitä huolimatta tehnyt päätöksen: rakennutan uuden mökin, nykyaikaisen kivipytingin, jossa on  laattakatto ja savupiippu. Minulla on Ianin sotaanlähtöavustus, eikä hän ole täällä kieltämässä minua. Olen palkannut puusepät ja muut. Yässä pikku luonnos suunnitelmistani. Jätän vanhan savupirtin eläimille. Enää en jaa mökkiäni kanojen kanssa! (s. 105)

 

 

Harry Potterin sillalla

 

Myös Harry Potterin faneille löytyy Skotlannista oma matkakohde. Kirjoista ja sittemmin etenkin elokuvista tuttu junareitti kulkee Fort Williamin ja Mallaigin väliä, ja kuuluisin paikka Hogwart Expressin matkalla on Glenfinnanissa, jossa sijaitseva maasilta on vaikuttava näky. Sillan lähistöllä on kahvila, ja alueella on myös piknikpaikkoja sekä patikointireittejä.

Lisää kirjallisuutta paikkaan tuo tieto, että Potterin kirjoittaja J. K. Rowling on asunut pitkään Skotlannissa.

Muita kirjoja, kirjailijoita ja kirjallisia kohteita

 

Skotlantilaisia kirjailijoita ovat muun muassa Ian Rankin, Alistair McLean sekä Ian Banks. Alexander McCall Smithin Sunday Philosophy Club ja 44 Scotland Street sijoittuvat Edinburghiin ja muualle Skotlantiin. Eeva Simola mainitsee Mondo Skotlanti -matkaoppaassaan (Mondo 2013), että skotlantilaiskirjailijan Hal Duncanin fantasiateos Vellum: Kaikkeuden kirja sekä teokset Ink (Muste) ja Pako helvetistä tuovat mieleen George Orwellin Vuonna 1984, jonka tämä kirjoitti Skotlannissa Juran saarella.

Tunnetuimpia skotlantilaislähtöisiä tarinoita lienevät Robert Luis Stevensonin Aarresaari sekä Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde, Arthur Conan Doylen Baskervillen koira ja Sherlock Holmes sekä J. M. Barrien Peter Pan.

 

Lisää luku- ja menovinkkejä:

Tutustu artikkelissa esiteltyihin kirjoihin ja kirjailijoihin Lukulampun kaupassa

 

Susan Fletherin Noidan rippi
Virginia Woolfin tuotantoa (Majakka ei ole myynnissä)
Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta
J. K. Rowlingin Harry Potterit ja muuta tuotantoa
Eeva Simolan Mondo Skotlanti -matkaopas

Kirjanystävän Lontoo: kirjakauppoja, kävelyretkiä ja kantakapakoita
Dorothy L. Sayersin Oxford

Oletko käynyt Skotlannissa tai lukenut sinne sijoittuvia kirjoja? Tarkkailetko matkustaessasi kirjallisia kohteita?