18_merikatu_rantarata

Kirjailijan kintereillä: Janne Kuusen Kasvoista kasvoihin Etelä-Helsingissä

Eteläisen Helsingin alueella asusti sekalaista joukkoa: Punavuori eli Rööperi oli enimmäkseen työläisten asuttamaa vanhojen ja rähjäisten kerros- ja puutalojen sekamelskasta koostuvaa seutua, Eira ja Kaarti olivat varakkaamman väen kaupunginosia, mutta etenkin Ullanlinnan kivierämaassa luokkajako näyttäytyi talojen tai rappukäytävien välisinä eroina. Vanhoissa kerrostaloissa oli monesti työväestön raput pienempine asuntoineen, ja herrasväen isommat kodit sijaitsivat omissa rapuissaan – näin oli myös Simon kotitalossa.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Janne Kuusen Kasvoista kasvoihin käynnistää Sukupuu-trilogian. Kirjassa on useita aikatasoja ja tapahtumat sijoittuvat ympäri Suomen, mutta lastenkotiin joutuvan Simo-pojan juuret ovat 1960-luvun eteläisessä Helsingissä. Poikajoukon arki on täynnä pienempiä ja suurempia seikkailuja. Lukulamppu kiersi kirjailijan kintereillä yhdessä Janne Kuusen kanssa tutkimassa Simon – ja samalla Kuusen itsensä – lapsuudenmaisemia.

 

”Öisten kattojen kissat”

 

Simo ja hänen ystävänsä Olli, Jussi, Nakke ja Mickelsson perustuvat ”Öisten kattojen kissat” -nimisen kerhon. He kokoontuvat katolle jakamaan salaisuuksia, polttamaan piippua ja ihailemaan näköaloja – korkealta näkee Suomenlinnaan asti.

 

23_tehtaankatu_14

 

– Olen syntynyt Tehtaankadulla Kätilöopistolla, kertoo Janne Kuusi. – Nykyisin rakennus on purettu ja sen paikalla on Venäjän suurlähetystön rakennuksia, mutta kirjassa poikajoukko käy seikkailemassa alueen hylätyissä puutaloissa. Lapsuudenkotini on Vuorimiehenkadulla ja sijoitin Simon kaveriporukan samoille nurkille. Heidän elinpiirinsä keskiössä on Tehtaankadun ja Neitsytpolun kulmassa sijaitseva talo, Tehtaankatu 14.

 

15_tehtaankatu_14

 

– Pihapiirissä näkee vielä vanhaan tapaan korkealle kiinnitetyt pyykkinarut. Viiden pojan porukka kokoontui yhteen, vaikka tiet olivat hajaantuneet kansakoulun jälkeen: osa meni Norssiin, yksi Tehtaanpuiston kouluun ja yksi jäi luokalleen.

 

21_neitsytpolku_vuorimiehenkatu

Tehtaankatu 14 on korttelin kulmassa. Taustalla näkyvä ruskeakattoinen talo on Janne Kuusen lapsuudenkoti.

 

22_tehtaankatu_14

 

Pietarinkadun puolelta näkee kauniita kattorakennelmia. Katoilla seikkaillessaan pojilla oli hyvät näkymät yli talojen.

 

15750477688_6c73b45455_c

 

 

Chapen syyttävä sormi

 

Pojat hiipivät sen näyteikkunan eteen, näyttivät kieltä sisälle ja viipottivat käsiään korvilla.

– Tsape, Tsape! he ilkkuivat yhteen ääneen.

Pian ovesta ryntäsi ulos liikkeen omistaja, joka kihisi raivosta. Viikarit pinkaisivat pakoon ja mies rynni jonkin matkaa perään, kunnes luovutti. Kauempana pojat huomasivat Chapen palaavan putiikkiinsa.

– Iha ding dong, Simo totesi ja koputteli sormella ohimoaan jälkijännityksen velloessa vatsanpohjassa.

 

7_chape_viiskulma

 

– Pojat kävivät tekemässä tihutöitä Chapen kaupalla Viiskulman tuntumassa. Chaplinin näköisen, hermoraunion juutalaismiehen osto-ja myyntiliike oli oikeasti olemassa. Lähes nurkan takana on Norssi.

 

11_norssi

 

Mickelsson ja moni muu yhteiskoulua käyvä kaveri oli kertonut, että meininki niissä ei ollut läheskään niin vanhanaikaista kuin poikakoulussa. Muualla sai pitää biitlestukkaakin. Norssissa sen sijaan pidettiin alituiseen tukkasyynejä: lyijykynän varsi työnnettiin korvan ja hiusten väliin ja hiuksia kohotettiin. Jos testissä jäi vähänkin tukkaa korvan päälle, oli mentävä parturiin. Näin oli käynyt pari kertaa Simolle ja Jussille, kerran Rahikaisellekin, professorin pojalle.

 

– Norssi eli Helsingin normaalilyseo on oikea traumojen ehtymätön Tonava. Siellä olen käynyt itsekin koulua, kertoo Janne Kuusi.

 

 

 Pelätyt jengit

 

Jengit olivat onnistuneet luomaan Vuorimiehenpuistikon lähialueille pelon ilmapiirin. Poliisit, viranomaiset ja muiden lasten vanhemmat saivat näiltä osakseen lähinnä naureskelua. Jengiläisten omat vanhemmat olivat useimmiten juoppoja tai toinen oli kuollut ja sisaruksia oli hallitsematon määrä.

 

12_vuorimiehenpuistikko

Vuorimiehenpuistikon vanha lippakioski.

 

Illansuussa Simo ja Jussi osuivat Kukkapuistoon Eiran sairaalan tuntumaan. Hienostokaupunginosasta huolimatta puistoa miehittivät harva se päivä puliukot, ja siksi seudun rikkaat asukkaat karttoivat paikkaa. Nytkin pojat näkivät keskenään nahistelevia spurguja, joita he jäivät seuraamaan pensaikon suojasta.

– Jussi tönäisi Simoa kylkeen. – Hei eiks toi oo sun fatsi?

Simo ei vastannut, sillä hänen kurkkuunsa hiipi pala.

 

5_kukkapuisto

Eiran ”Kukkapuisto”.

 

 

Hietalahden kääntösillan yli

 

Helsingin vanha satamarata on keskeisessä roolissa kirjassa.  Rautatieasemalta Katajanokalle ja Kaivopuiston kautta Hietalahteen ja Ruoholahteen kiemurteleva rata ruokki seikkailunhalua. Rata on sittemmin purettu, mutta sen jäljet ovat näkyvissä vieläkin monin paikoin, kun osaa katsoa oikeista kohdista.

 

16_esso_kaivopuisto_rantarata

Merisataman tienoilla oli ennen Esson bensa-asema. Rata kulki bensa-aseman vierestä.

 

Junaradalla ihan puistotien vieressä he panivat merkille kolme pientä puuristiä, jotka seudulla liikkuvan legendan mukaan joku onneton äiti kävi joka yö pystyttämässä paikalleen. Niin hän oli kuulemma tehnyt siitä lähtien, kun hänen kolme lastaan olivat jääneet junan alle juuri tuossa paikassa vuosia aikaisemmin, jo ennen sotia.

Rataa mateli dieselveturin vetämä tavarajuna avovaunuineen, se lähestyi poikia Katajanokalta päin. He sattuivat sopivasti paikalle ja heidän päähänsä pälkähti kavuta yhteen vaunuista.

 

18_rantarata

– Kaivopuiston kupeessa vanhan radan paikalla on nykyisin pyörätie. Tässä pojat hyppäsivät junan kyytiin, vinkkaa Janne Kuusi.

 

Kursivoidut sitaatit ovat Janne Kuusen teoksesta Kasvoista kasvoihin (Like, 2014). Lue myös kirjailija Janne Kuusen haastattelu Lukulampussa: Janne Kuusi ja muistin suodattama todellisuus. Voit voittaa kirjan Lukulampun arvonnasta. Osta Janne Kuusen tuotantoa Lukulampun kaupasta ja Elisa Kirjasta.

 

Katso lisää kuvia Etelä-Helsingistä Kasvoista kasvoihin –kirjan maisemista:

 

 

kuusi2

 

Lukulamppu liikkuu sekä kirjailijoiden että kirjallisten hahmojen kintereillä kameran kanssa. Muut artikkelimme löydät hakusanan Kirjailijan kintereillä alta.

 

Teksti: Salla Brunou / Lukulamppu.fi. Kuvat: Lassi Junkkarinen / Lukulamppu.fi

Artikkeli on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: haastattelut, kirjailijan kintereillä, kirjailijat, mainos, menovinkit ja nähtävyydet, uutuudet.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Artikkeli on sponsoroitua sisältöä ja se on julkaistu osana Lukulampun ja Liken sisältömarkkinointikampanjaa. Lue lisää Lukulampun yritysyhteistyöstä.

 

Oletko kiertänyt kirjailijan kintereillä? Minkä kirjan tapahtumapaikoilla haluaisit käydä?

4 comments

  1. Jarmo Seppala

    Upeaa etta Janne kirjoittaa lapsuuden seuduiltaan! Olin Jannen kanssa Norssissa ja Chape on tuttu. Itseasiassa Janne itse imitoi oikeaa Charles Chaplinia erinomaisen hyvin jo kouluaikoina ja filmasikin sen. Muistan erinomaisen hyvin kun sain ajaa ensimmaisen kerran elamassani Jannen kanssa tandemilla Punavuoressa.

    Parhain terveisin,
    Jarmo

  2. Nimetön

    Hienoa! Tuttua! Synnyin samassa Tehtaankadun parakissa kuin Janne ja asuin Pietarinkatu 1:ssä 1945-1964, kerron samoista kulmista ensi syksynä ilmestyvässä muistelmakirjassani ”Tuulimyllyjä päin”.

    Jyrki Lappi-Seppälä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.