Kuvapohja_800_415_ellila

Kirja, joka pakotti kirjoittamaan itsensä

Kirjailija Kirsti Ellilä etsii kirjastossa luettavaa. Yhtäkkiä hyllystä tippuu Jaakko Paavolaisen kirja Vankileirit Suomessa. Kirja avautuu kohdasta, jossa on Ellilän oman isoisän kirjoittama kirje Tammisaaren vankileiriltä vuonna 1918.

 

 

KirstiE_netti

 

Tapahtuma oli järkytys – ja alku kirjoitusprosessille, jonka tuloksena Karisto julkaisi maaliskuussa 2015 Kirsti Ellilän kansalaissodan tapahtumista kertovan romaanin Tuntemattomat.

– Tiesin, että isoisä oli ollut lääkärinä Tammisaaren vankileirillä, mutta siinä kaikki. Isoisän kirje järkytti. Koin spontaanisti, että minuun oli otettu yhteyttä haudan takaa.

Toivo Ellilä selittää kirjeessään Sotavankilaitoksen ylilääkärille vankileirin oloja.

”Ymmärsin sähkösanomasta, että vankeja tänne ei enää lähetettäisi. Eilen kuitenkin tuotiin tänne 70 ja tänään tulee 900 (yhdeksänsataa!) … Useat vangit pyytävät, että heidät ammuttaisiin mieluummin kuin näännytetään kuoliaaksi nälällä.”

 

Siistiksi selitetyt kuolemat

 

Kirsti Ellilä etsi kirjeet Kansallisarkistosta ja jopa palasi tapahtumapaikalle.

–Itse varuskunnassa mikään ei kertonut siitä, että siellä oli joskus ollut vankileiri. Tiedotusupseeri kehotti kiinnittämään huomiota siihen, että ruumishuone oli pieni ja osoitti, että puheet Tammisaaren vankikuolemista olivat liioiteltuja.

Upseeri kertoi, että vielä 70-luvulla varusmiehet saattoivat saada varuskunnassa yöaikaan joukkohysteriakohtauksia. He kuvittelivat näkevänsä verisiä vankeja kasarmin käytävällä ja ryntäsivät niitä pakoon. Mutta tämä oli nyt ohi. Vierailusta jäi epämääräinen olo.

–Asia pyöri mielessä, mutta tuntui vaikeasti lähestyttävältä ottaa esille sukulaisten kanssa.

Asiat saivat uuden käänteen, kun isän serkku kertoi kesistä isoisän huvilalla Ilmainniemessä. Oman isän antama kuva ankarasta isoisästä muuttui serkun kertomukseen suurenmoisesta seuramiehestä. Isoäiti näyttäytyi hauskana ihmisenä, jolla oli varastossa loputon määrä hupaisia laululeikkejä lapsille.

–Tämä kaikki oli minulle täysin uutta. Vietin lapsuuteni iltapäivät isoäidin kanssa, mutten tullut tutuksi yhdenkään laululeikin kanssa.

Ristiriitaisinta oli tieto siitä, miten isoisä oli ottanut vitivalkoiseen isänmaalliseen perheeseen kansalaissodan jälkeen kasvattilapseksi punaorvon. Mistä oli ollut kysymys?

 

Jos kaikki olisi ollut toisin

 

Tarunomainen paikka, ihana Ilmainniemi myytiin sodan jälkeen. Kirsti Ellilä vietti kesiä sen naapurissa ja tuli kerran esittäneeksi kohtalokkaita kysymyksiä. Entä jos siihen oli syy, että isoisä oli ottanut punaorvon kasvatiksi? Entä jos kasvattipoika ei olisikaan kaatunut sodassa?

–Isoäiti oli kevättalvella 1918 joutunut punakaartilaisten takaa-ajamaksi ja pelastautunut heinäladon suojiin. Entä jos en tiennytkään koko tarinaa, mitä ladossa tapahtui?

Kysymysten pohjalta alkoi rakentua tarina. Kirjasta on vuosien myötä valmistunut useita versioita.

–Käsikirjoitus on tullut kustantajien hylkäämäksi ja olen itse yrittänyt hylätä sen. Olen julkaissut parikymmentä kirjaa sinä aikana, kun tämä käsikirjoitus on vaivannut sielussani. Olen yrittänyt tappaa tarinan, joka ei ole suostunut kuolemaan.

Nyt kirja on valmis. Ellilä pohtii, tekikö hän henkilöille oikeutta. Varmaa on se, että teoksen julkaiseminen antoi vapauden. Tarina on käsitelty. Lukijoille se avaa mahdollisuuden palata vuoden 1918 tapahtumiin, joihin yllättävän monella on edelleen suora side.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Tutustu kirjaan ja kirjailijaan

 

Kirsti Ellilän Tuntemattomat Lukulampun kaupassa
Kirsti Ellilän tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Kirsti Ellilän kotisivut
Kirsti Ellilän blogi Kirjailijan häiriöklinikka

 

Teksti: Sini Silván. Kuvat: Kansikuva: Karisto. Kirsti Ellilä: Pasi Leino.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: haastattelut. kirjailijat, uutuudet.

 

Kiinnostuitko Tuntemattomista? Mitä kansalaissotaan liittyviä kirjoja olet lukenut?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.