Helsinki university library_Kallu_Flickr_CC

Katja Kettu: Historiaa kirjoittavat voittajat

”Miksi nuoret naiset kirjoittavat sodasta?” Kirjailija Katja Kettu on kuullut usein tämän kysymyksen. Se esitettiin hänelle esimerkiksi Frankfurtin kirjamessuilla viime syksynä. Ketun esikoisromaani Kätilö syntyi halusta kertoa naisten asemasta sodasta.

Katja Kettu puhui Kätilö-romaanista ja sotateemasta Helsingin yliopiston yleisöluentosarjassa Kirjallisuus, yhteiskunta ja muutos. Hän kertoi, ettei osaa täsmällisesti määritellä, miksi suomalaiset naiskirjailijat ovat kirjoittaneet sodasta viime vuosina. Eräs syy voi olla, että se on nyt ylipäätään mahdollista.

– Perinteisesti miehet ovat kirjoittaneet yhteiskunnallista epookkikirjallisuutta, naiset pikemminkin ”arkista yksilökirjallisuutta”, joskin esimerkiksi Eeva Joenpelto on luonut uran historian kirjoittajana, Kettu pohti.

– Voi olla, että elämme yhteiskunnallista ja maailmanpoliittista murroskautta. Kun Neuvostoliitto romahti, syntyi arvotyhjiö. Itsesensuuri toimi kuitenkin medialla, kustannustaloilla ja kirjailijoilla. 2000-luku on tarjonnut mahdollisuuden: sensuuria ei ole, naiskirjailijat voivat ilmaista itseään.

 

Sota, naiset ja kontrolli

 

Katja Kettu suosittelee sodasta ja naisen asemasta kiinnostuneille Auf Wiedersehen Finnland– ja  Kuka piru pimeässä näkee -dokumentteja sekä  Tuntematon emäntä -elokuvaa.  Ne havainnollistavat sota-ajan todellisuutta. Kettu on kiinnostunut muun muassa seksuaalisista kontrolliolosuhteista, jotka kohdistuvat naisiin sota-aikana.

– Kotirintamalla on vaadittu korkeaa moraalia. Rintamalla esimerkiksi lottiin kohdistui voimakkaita itsekontrollin vaateita ja kurinpalautustoimenpiteitä. Nainen on sodassa altis väkivallalle, etenkin seksuaaliselle. Sotatilanne altistaa naisia ja niitä, jotka eivät kykene puolustamaan itseään.

Ketusta suomalainen sotakirjallisuus näyttää asiat mustavalkoisina. Hän halusi tuoda Kätilössä esiin sodan julmuutta ja myös monimuotoisuutta.

– Haluaisin tutkimuksia ja tietoa nykyistä enemmän hävinneiden näkökulmasta. Historiaa kirjoittaa aina voittajaosapuoli.

Kätilön keskiössä on suomalaisnaisen ja saksalaissotilaan suhde.

– Nykysaksalaisten on vaikea ymmärtää, että saksalaissotilailla on ollut kanssakäymistä tavallisen suomalaisen väestön kanssa.

Ketulta kysytään usein, oliko kätilö oikea ihminen. Onko tarina totta?

– Ei, mutta se olisi voinut tapahtua. Se on fiktion taika.

 

Sallittua sotarakkautta?

 

Suomalaisnaisten ja saksalaissotilaiden suhteet ovat Suomessa lähes vaiettu puheenaihe. Katja Ketun mukaan se johtuu vahvasti sodan ajan propagandasta. Naisia kiellettiin jyrkästi olemasta suhteissa saksalaisten kanssa ja ne, jotka olivat, eivät koskaan puhuneet asiasta.

– Kun aihetta tutkii, löytyy paljon tarinoita sosiaalisesta hyljeksinnästä ja yhteisön ulkopuolelle sulkemisesta.

Suomessa on rekisteröity noin 800 sota-ajan lasta täkäläis-saksalaisesta liitossa. Norjan vastaava luku on 11 000, Ranskan jopa 200 000.

Yleisöluennolla puhui myös Tiina Kinnunen, Suomen ja Pohjois-Euroopan historian professori Oulun yliopistosta. Hänkin tunnistaa vaikenemisen aiheen ympärillä.

Kinnunen on tutkinut muun muassa rintamalla olleen nuoren suomalaisnaisen ja saksalaisen sotilaan kirjeenvaihtoa. Rintamakohtaamisesta syttynyt suhde kesti vuosia ja johti kihlautumiseen, joka tosin purettiin ensi sijassa pitkän välimatkan takia. Kirjeenvaihdosta on säilynyt vain miehen kirjeet. Niiden kautta välittyy kuva rehellisestä ja rakastavasta miehestä, kunnollisesta sulhasesta. Kun suhde kuitenkin loppui, siitä ei puhuttu enää koskaan suomalaisnaisen perheessä.

Kinnunen  nosti esiin Lupaus-elokuvan ja lotat.

– Lottien maine haluttiin puhdistaa. Lotat on haluttu nähdä täysin siveellisinä ja moraalisina.

Sota ei kuitenkaan poissulje rakkautta.

– Rakkaus oli rintamallakin tärkeä aihe. Se käy ilmi esimerkiksi Irja Virtasen Kenttäharmaita naisia -teoksesta, Kinnunen vinkkasi.

Virtasen teos julkaistiin kohun saattelemana vuonna 1955. Sitä pidettiin naisten Tuntemattomana sotilaana ja ensipainos myytiin nopeasti loppuun. Teosta arvosteltiin lotta-aatteen vastaisuudesta, ja sittemmin romaani on pitkälti unohtunut.

Kinnunen vinkkasi myös Elina Martikaisen väitöskirjasta Kirjoitettu sota. Martikainen keskittyy tutkimuksessaan sotadiskurssiin suomalaisessa kaunokirjallisuudessa.

 

Teksti: Jenni Saarilahti / Lukulamppu.fi, kuva: Helsingin yliopiston Kaisa-kirjasto / Kallu Flickr Creative Commons.
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

Lisätietoa

Virpi Suutarin Auf Wiedersehen Finnland -dokumentin esittely.
Mari Soppelan dokumentin Kuka piru pimeässä näkee esittely DocPoint-festivaalin sivuilla sekä Yle Areenassa, jossa dokumentti on katsottavissa 4.3.2015 saakka.
Elina Kivihalmeen Tuntematon emäntä -elokuvan esittely.
Lupaus-elokuvan esittely.
Irja Virtasen romaani Kenttäharmaita naisia Elisa Kirjan äänikirjana.
Elina Martikaisen väitöskirja Kirjoitettu sota: Sotadiskursseja suomalaisessa kaunokirjallisuudessa (1917-1995)  Tampereen yliopiston tietokannassa.
Katja Ketun teoksia Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjalla.
Tiina Kinnusen teos Kiitetyt ja parjatut: Lotat sotien jälkeen Lukulampun kaupassa (ei tilattavissa).

Seuraa luentosarjaa

Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin yleisöluentosarjasta saa lisätietoa täältä; sivun kautta voi myös seurata luentoja reaaliaikaisesti.

Lue aiemmat luentosarjaan liittyvät artikkelit:

 

Aki Ollikainen: Köyhyys ei ole yhteisöllistä
 Riikka Pulkkinen: Perhe on fiktio
Claes Andersson, Petteri Pietikäinen ja hulluus ja kirjallisuus
Monika Fagerholm, Turo-Kimmo Lehtonen ja kulutusyhteiskunta, esineet
Jukka Laajarinne, Merja Polvinen ja todellisia, mahdollisia ja mahdottomia maailmoja
Leevi Lehto, Markku Eskelinen ja kirjallisuuden digitalisaatio

 

Oletko lukenut Katja Ketun Kätilön tai tutustunut artikkeleissa mainittuihin tai muihin naisia ja sotaa käsitteleviin kirjoihin ja dokumentteihin?

2 comments

  1. Ketun Kätilöä suosittelen lämpimästi paitsi aiheen myös kielen ja muodon takia. Huikea romaani, joka ei jostain syystä virallisia kriitikoitamme miellytä. Teos on väkevä ja vaikuttava, ja soisin, että erityisesti miehet lukisivat sen.

    On oikeastaan kummallista, että kysytään, miksi naiset kirjoittavat sodasta. Ikään kuin sota olisi jotenkin vain miehiä koskettava asia!

    Suosittelen lämpimästi myös Irja Virtasen Kenttäharmaita naisia. Se avaa aivan toisenlaisen kuvan sodasta kuin Tuntematon sotilas, mutta ei asetu sen kilpailijaksi tms. Lottien arki oli melkoista kamppailua ankeissa oloissa, mutta oma osuus yhteisissä ponnisteluissa haluttiin kuitenkin tehdä.

    Kuuntelen parhaillaan Eeva Kilven sota-ajan muistelmia, jotka avaavat asiaa kotirintamalta lapsen ja nuoren tytön näkökulmasta. Vaikuttavaa ja pelottavan ajankohtaista luettavaa!

    • Lukulamppu
      Author

      Kiitos perusteellisesta kommentista, Kirsi!

      Ketun teoksen tyyli jakaa mielipiteitä, mutta kirja on niin tunnettu ja aihe kiinnostava, että teokseen kannattaa tutustua jo melkeinpä yleissivistyksen vuoksi. Kettu kertoi, että hänen seuraava romaaninsa tavallaan jatkaa Kätilön tarinaa.

      Minäkin suosittelen Kenttäharmaita naisia. Teos on selkeä ja konkreettinen, uskottava. Ketun kirjan kanssa ovat hyvä peri: Kätilön kieli on runollista ja runsasta, Kenttäharmaita naisia taas on asiallinen ja realistisesti kirjoitettu. Ansiokkaita teoksia kumpikin.

      Kiitos myös Eeva Kilpi -vinkistä!

      Jenni / Lukulamppu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.