Kuvapohja_800_415_Lisko

Kahvipöytien novelleista indie-esikoiskirja

Nuori nainen istuu kotikaupunkinsa kahvilassa läppäri sylissään. Samalla tavalla hän on istunut monta kertaa, milloin Café Europan hämärässä hälinässä, milloin Kahvila Runon isojen ikkunoiden valossa, milloin taas Tallipihan kahvilan vanhanaikaisessa rauhassa. Kahvia kuluu useita kuppeja konetta naputellessa tai olkalaukussa mukana kulkevaan muistikirjaan kirjoittaessa.

 

Nainen harjoittelee. Hän katselee ympärilleen, kuuntelee, tarttuu ohi kulkevan ihmisen sanaan tai ilmeeseen ja antautuu siitä kumpuavalle tarinalle. Ihmiskuvauksia, hahmoharjoitelmia, henkilösuhteiden rakentelua, kirjoittamista kirjoittamisen ilosta. Kesä, syksy, talvi, kevät. Vuodenaikojen vaihtuessa erilaisten ihmisten inspiroimat muuttuvat mielialat tallentuvat naisen mielikuvituksen luomiin pieniin kertomuksiin.

 

Kansi 3.11.2014

 

Vuosi sitten vappuaattona nainen odotti miestään Tallipihan kahvilassa, ihaili aulan seinällä olevia vanhoja valokuvia aikansa kuluksi. Kahvilan omistaja tuli naisen selän taakse ja selitti tälle kuvien henkilöitä, pahoitteli samalla sitä, että vain eteisessä oli tauluja kahvilapuolen seinien ollessa tyhjinä. Taiteilija oli varannut kahvilan seinät näyttelytilakseen koko kevääksi, mutta ilmoittanut sitten olkiaan kohauttaen ettei saakaan tauluja tehtyä. Kahvilan omistajaa kismitti hirveästi, ettei hänellä ollut tarjota asiakkailleen kulttuuria, ei mitään mukavaa katseltavaa kahvittelun lomaan.

Miehen tultua nainen kertoi kahvilan omistajan mielipahasta ja taiteilijan tekemistä ohareista, harmitteli ettei itse ollut piirtänyt tai maalannut aikoihin mitään. Mies katsoi naistaan ja hymyili: miksi sinun pitäisi maalata? Sinähän kirjoitat. Tarjoa tarinoitasi kahvilapöytiin asiakkaiden iloksi.

 

Novelleja statuspäivitysten sijaan

 

Nainen mietti asiaa hetkisen, lueskeli tekstejään ja viimeisteli niitä, innostui pikkuhiljaa miehensä ajatuksesta. Hän valitsi teksteistään kymmenen erilaista, taittoi tekstit A5-kokoon ja tulosti ne, askarteli teksteille pahvista kannet ja koristeli ne ottamillaan valokuvilla. Toukokuun lopussa nainen laittoi sähköpostia kahvilan omistajalle ja kysyi, olivatko tämän seinät edelleen tyhjinä, kertoi, ettei valitettavasti voisi tarjota tauluja, mutta että pöytäkoristeiksi kahvilaan olisi tarjolla kauniskantisia lyhyitä tekstejä. Hyväntuulisia pieniä tarinoita, joita kahvilan asiakkaat voisivat kahvilla käynnillään lukea nettiuutisten tai jatkuvien statuspäivitysten sijasta.

Kahvilan omistaja innostui ideasta valtavasti, samoin innostui niiden kahden muunkin kahvilan, joissa nainen oli tekstejään kirjoittanut. Syntyi Novelleja kahvilapöydissä –projekti, josta kirjoitettiin Aamulehdessä ja kerrottiin Tampereen paikallisradioissa. Parin viikon jälkeen novellit haluttiin Tampereelta myös Helsinkiin. Nainen tarjosi tekstit Sinisen huvilan kahvilalle ja siellä niistä pääsivät nauttimaan pääkaupunkiseudun kahvilla kävijät koko kesän ajan aina elokuun loppuun saakka.

Novelleja kahvilapöydissä –projekti sai mukavasti huomiota ja mikä parasta, valtavasti positiivista palautetta. Kolmen kahvilan erilaisissa asiakaskunnissa monet pitivät paitsi projektista sinänsä, myös tekstien sisällöstä, kahvilanovellien kirjoittaja Eeva-Maria Lisko hymyilee.

 

Novellikokoelma 5

 

Liskon kepeät ja hauskat novellit maalaavat paperille tätä päivää, tallentavat tekstinä palasia kolmekymppisten naisten elämän pyörteistä aiheinaan työ, raha, parisuhde ja painonhallinta, ystävät, tulevaisuus ja menestymisen paineet sekä oman itsekkyytensä peilaaminen kaikista niistä. Novellien tarinat ovat positiivissävytteisiä. Naisten elämän ei tarvitse olla suurta draamaa, ei täynnä uskomattomia onnistumisia tai kamalia onnettomuuksia ollakseen kertomisen arvoinen. Usein ihan tavallinen arki riittää.

Olen itse lukijana sellainen, että nautin eniten tekstin aiheuttamista tunteista. Tykkään onnellisista lopuista ja siitä, että kertomusten hahmot ovat samaistuttavia. Maailmassa on niin paljon katastrofeja ja kamalia tapahtumia, etten rentoutumishetkinäni halua ehdon tahdoin kutsua niitä luokseni. Siksi omien kirjoitusteni aiheet ovat elämänmyönteisiä ja teksti tarkoituksellisen kevyttä kätkien syvyytensä rivien väleihin. Hahmojen kuvaukseen ja heidän välisiin suhteisiinsa olen tarkoituksellisesti jättänyt tilaa lukijan omalle tulkinnalle. Riippuen lukijan omasta elämäntilanteesta ja kokemuksista tulkinta voi olla hyvinkin erilainen, Eeva-Maria kuvailee tyyliään.

 

Omakustanteena tekstit sai julki nopeasti

 

Syksystä 2014 saakka tamperelaiset kahvilanovellit ovat olleet yksi kirja, vaaleanpunakantinen Novellikokoelma Kahvila. Lähes 500 kappaletta Novellikokoelma Kahvilaa on myyty muutamassa kuukaudessa, kun kesällä kahviloissa luettavina olleet tarinat julkaistiin Aleksis Kiven päivänä.

Toive erillisten novellien kokoamisesta kirjaksi tuli kahviloiden asiakkailta, moni lukija halusi maistiaistekstin jälkeen lisää luettavaa omalle kotisohvalleen. Kiireisessä elämässä lukuaikaa on usein vähän ja valitettavan harvoin, mutta lyhyiden tarinoiden kanssa kirjan seisominen yöpöydällä ei haittaa. Juonta ja henkilögalleriaa ei tarvitse kerrata alusta saakka ehtiessään pidemmänkin tauon jälkeen jatkaa lukemista, kun hypätä voi suoraan seuraavaan tarinaan, kirjoittaja miettii.

Aikataulu kirjan tekemiselle oli tiukka. Kaksi perinteistä kustannustaloa teilasi ajatuksen joulumyyntiin ehtimisestä suoralta kädeltä: isot kustannustalot elävät pidemmällä syklillä, elokuussa tehdään jo seuraavaa kevättä ja kesää, joulumarkkinat on lyöty lukkoon paljon aikaisemmin.

Mutta onneksi tänä päivänä on vaihtoehtoja: Novellikokoelma Kahvila on indiekirja, omakustanne, tilauksesta tehty, niin kuin Books on Demand -kustantamon kirjat ovat. BoD oli Eeva-Marian valinta kustantajan myyntikanavien ansiosta. BoD:n julkaisemat kirjat päätyvät kansallisen Kirjavälityksen listalle ja kansainvälisiinkin verkkokirjakauppoihin automaattisesti kustantajan valmiiden jakelusopimusten ansiosta.

 

Akateeminen TRE 29.10.2014

Akateemisen Kirjakaupan myymälä Tampereella.

 

Ihan oikea kirja

 

Oma ajatukseni omakustanteesta oli alun perin jokseenkin negatiivinen, ajattelin ettei omakustanne ole oikea kirja, kun sillä ei ole ulkopuolista kustannustoimittajaa eikä taittajaa. Aluksi tuntui, että kokoelmani on vain tekele, harjoituskappale aivan niin kuin sen novellit alkujaan olivatkin. Työn alla kahvilanovellien kirjoittamisen kanssa yhtä aikaa on ollut yksittäisiä radiokuunnelmia, kokonainen kuunnelmasarja ja kolme täyspitkää romaanikäsikirjoitusta. Novellit ottivat paikkansa kuin varkain ja kiilasivat törkeästi oikeiden tekstieni ohi, Eeva-Maria naurahtaa ajatuksilleen.

Oman kirjan näkeminen verkkokauppojen myyntilistoilla muutti kuitenkin käsitystä kirjan oikeellisuudesta. Kun Akateeminen Kirjakauppa, Info Kärkkäinen, Tulenkantajien kirjakauppa ja Miekkakalapasuuna sekä sitten Oulun, Tampereen, Lahden, Joensuun ja monen muun kaupungin kirjastot ottivat Novellikokoelma Kahvilan hyllyillensä ihan fyysisestikin, sai Eeva-Maria kaipaamansa täyttymyksen kirjoittajana.

Kahvila on oikea kirja, sillä kirjakaupoissa ja kirjastoissa on mielestäni aina ollut vain oikeita kirjoja. Ja tätä mielipidettä en yhtäkkiä voi oman kirjani kohdalla muuttaa, hän nauraa: Helsingin Akateemisessa, joka ajatuksissani on se kaikkein oikein kirjakauppa maailmassa, oli joulumyyntiin ehtinyt Novellikokoelma Kahvila komeasti ensimmäisessä hyllyssä omien kirjallisten idoleiden teosten vieressä. Tuota näkyä lumisateisena marraskuun aamupäivänä fiilistellessäni toi myyjä hyllylle asiakkaan, pyysi kohteliaasti anteeksi ohitseni kurottamistaan ja ojensi asiakkaalle vaaleanpunaisen Kahvilan. Jähmetyin paikalleni katsellessani ventovierasta ihmistä, joka halusi ostaa kirjoittamani kirjan. Asiakas oli kuullut kokoelmasta radiosta, silmäili sitä hetkisen ennen kuin nyökkäsi todeten kirjan olevan etsimänsä ja lähti myyjän kanssa kassalle. Heidän mentyään otin miestäni kädestä ja käännyin ovelle päin. Minun oli päästävä ulos hengittämään hetkiseksi.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Eeva-Maria Lisko on syntynyt Oulussa vuonna 1980. Hän on kirjoittanut lyhytproosaa eri nimimerkkejä käyttäen jo yli viidentoista vuoden ajan. Novellikokoelma Kahvila on Liskon esikoisteos ja ensimmäinen romaani julkaistaan vuoden 2015 aikana. Lisäksi hän on kirjoittanut radiokuunnelmia, joita on esitetty Iskelmä- ja The Voice -radiokanavilla. Lisko asuu nykyisin Tampereen seudulla. Tutustu Eeva-Maria Liskoon hänen verkkosivuillaan.

Osta Novellikokoelma Kahvila Lukulampun kaupasta.

Lukijapalautetta ja blogikommentteja Novellikokoelma Kahvilasta:

”Jotenkin todella hyvin kuvaa tätä aikaa ja omituista hulluutta tässä ajassa. Säästän kirjan tytöilleni, jotta he saavat isompina palan äidin elämästä. Tämä kirja kannattaa lukea. Sen sivuilta jokainen meistä löytää itsensä jollakin tavalla.” – Taru

”Luin irtisanomisista kertovan novellin. Siihen oli loistavasti vangittu se tunnelma mitä likaisten jyvien nokkiminen ja äkillinen vapauteen pääsy aiheuttaa. Novellin alku sai kylmät väreet virtaamaan, kun mieleen tulvi muistoja oman entisen työpaikan kuukausittaisista tsemppauskokouksista.” – Anna

”Voi tätä naurun määrää! Yhden novellin hahmot ovat kuin suoraan työpaikaltani, toisen kuin siskoni ja kolmannessa on kuvattu minut ja vaihto-oppilasystäväni 2000-luvun alusta. Ihana kirja! Piristävää luettavaa kun kirjan lyhyissä saduissa kukaan ei kuole, ketään ei petetä eikä päähenkilöt ole täysin kieroon kasvaneita tai muuten seonneita ihmishirviöitä. Meitä tavallisia naisia vaan.”. ― Nimimerkki H

”Täydellinen joululahja ystävälle, joka tarvitsee pientä piristystä.” – Lissu

”Kokoelman viimeinen novelli vanhasta naisesta jätti hymyn huulille pitkäksi aikaa.” – Riia

”Hänhän on kuin naispuoleinen Tuomas Kyrö.” – Ritva

”Novellit nivoutuvat löyhästi kahvilateeman ympärille. Itsenäiset novellit ovat ikkunoita, joista avautuu aina uusi arjen maisema: hyväksytyksi ja nähdyksi tulemisen kaipuu, työelämän mieli ja mielettömyys, läsnäolemisen vaikeus ja ihmisen ikuinen ikävä toisen ihmisen luo. Kuten novelleilla on tapana, myös Liskon novellit ovat peilejä, joista heijastuu lukijan oma tunne-elämä, ajatuspainit, oman elämän saippuaoopperat, painajaiset ja haaveet. Kenelle suosittelisin? Kohtalotovereilleni, jotka eivät ole lukion jälkeen uskaltaneet tarttua novellikokoelmiin. Tartu tähän. Tämä parantaa lukion äidinkielen tunnilta peräisin olevat haavat ja päänsäryt.” Yöpöydällä-blogi

 

Teksti: Kimmo Eränen, kuvat: Eeva-Maria Lisko: Pasi Lantiainen. Kirjakuvat ja kirjakauppakuva: Eeva-Maria Lisko.

 

Artikkelin avainsana ja muut aihepiirin artikkelit: haastattelut, kirja-ala, kirjailijat, kirjoittaminen, kustantamot.

 

Lukisitko kahvilanovelleja? Mikä on viimeisin omakustanne, johon olet tutustunut?

2 comments

  1. Jos sattuisi kiinnostamaan tamperelaisten kahviloiden lisäksi (tai sijaan) helsinkiläinen elämä metron varrelta, kirjastoista ja nettikaupoista löytyy myös Tuomas Lehdon Eipä tässä mitään, indietä sekin… En ehkä lukenut sitä viimeksi, mutta kirjoitin kyllä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.