Kuvapohja_joulukirjat

Joulutunnelmaa jouluklassikoista

Lukulamppu sukelsi etsimään joulutunnelmaa 1800-luvun klassikoista. Löytöretkellä törmäsimme sekä tuttuihin että vähän tuntemattomampiin joulutarinoihin.

 

Charles Dickens: Saiturin joulu (A Christmas Carol) (1843)

 

Joulun-aatto on Dickensin klassikkojoulutarinan vanhin suomennos vuodelta 1878. Waldemar Churbergin käännöksessä on nostalgiaa! Sittemmin tarina on suomennettu useita kertoja ja se tunnetaan useilla nimillä. Tarinan itara päähenkilö Scrooge on toiminut Roope Ankan esikuvana.

Mutta, oi! hän oli perin armoton mies, tuo Scrooge! kiskova, kiristävä, kaappiva, haaliva, ahne, vanha synnin-orja! Kova ja karkea, kuin limsiö, josta ei mikään rauta koskaan ole iskenyt lämmittävää tulta; Salakielinen, itseänsä hillitsevä, ja yksinänsä, kuin huuhka. Hänen sisällinen kylmyytensä kohmetutti hänen vanhoja kasvonjuonteitansa, puri hänen terävää nenäänsä, rypisti hänen poskiansa, kangistutti hänen astuntaansa; teki hänen silmänsä punaisiksi, hänen ohuet huulensa sinisiksi; ja puhui hänen vinisevässä äänessään. Hallainen härmä peitti hänen päänsä, hänen kulmakarvansa ja jouhikkaan leukansa. Hän levitti kylmyyttänsä joka paikkaan; mätäkuulla hän jäädytti konttorinsa eikä jouluna millään lailla sitä lauhduttanut.

Tarinan voi kuunnella englanniksi maksuttomana äänikirjana Youtubessa.

Kertomus on innostanut useisiin elokuvasovituksiin. Katso vuoden 2009 elokuvaversion virallinen traileri:

 

Joulun-aatto Elisa Kirjassa ja Project Gutenbergissa
Saiturin joulun versioita Lukulampun kaupassa.

 

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (1870)

 

Joulun radio-ohjelmien klassikoihin kuuluu Seitsemän veljeksen jouluseikkailu. Yle on koonnut Elävään arkistoon parhaita paloja Seitsemän veljeksen kuunnelma- ja näytelmäsovituksista.

On joulu-ilta. Ilma on suoja, harmaat pilvet peittää taivaan ja vasta tullut lumi peittää vuoret ja laaksot. Kuuluu metsästä hiljainen kohina, teeri illastaa urpuisessa koivussa, tilhiparvi punoittavassa pihlajassa, ja harakka, männistön kärkäs neito, kantelee varpuja vastaisen pesänsä perusteeksi. Niin mökissä kuin komeassa kartanossa on iloa ja rauhaa, niin myös veljesten pirtissä Impivaaran aholla. Ulkopuolella sen ovea näet olkikuorman, jonka Valko on vetänyt Viertolan kartanosta joulun kunnioiksi pirtin laattialle. Ei tainneet veljekset täälläkään unohtaa joulu-olkien kahinata, joka oli ihanin muistonsa lapsuuden ajoista.

Elävässä arkistossa voi katsoa myös oman aikansa kohuteosta, Jouko Turkan tv-sovitusta Seitsemästä veljeksestä.

Seitsemän veljestä Elisa Kirjassa ja Project Gutenbergissä
Seitsemän veljestä Yle Areenassa äänikirjana.
Seitsemän veljestä Lukulampun kaupassa

 

Seitseman_veljekset

 

Johan Ludvig Runeberg: Jouluilta (1841)

Valter Juvan suomentamaa Runebergin Jouluiltaa voi lukea vaikka ääneen, niin komeasti heksametripoljento kajahtaa. Kolmiosainen runoelma kertoo joulutunnelmista Suomessa, kun miehiä on joutunut Turkin sotaan venäläisten riveissä. Paatoksellinen tunnelma karistaa taatusti turhan kevytmielisyyden nykysuomalaisen joulunvietosta!

Arkiohuoneessaan, yläkerran kammioss’ surren,
puoliso kapteenin kera lapsens’ uinuvan istui.
Kyynelsilmin kehtoa hän vain souteli verkkaan,
lapsenpiika kun, askartain muka, tuoleja hiljaa
siirteli paikoilleen tai lieden hehkua hoiti.
Kaikk’ oli vait, yöpöydäll’ lekkui himmeä lamppu,
raskas, synkkä ja tympeä vain nyt siell’ oli joulu.

Jouluilta Elisa Kirjassa ja Project Gutenbergissä

 

 

Sofia Theodolinda Hahnsson: Joululahjat (1891)

Sofia Theodolinda Hahnsson oli ensimmäinen suomeksi kirjoittanut naiskirjailija. Joululahjat on klassinen ja melko ihanteellinen kertomus köyhästä leskestä ja hänen lapsistaan. Romantiikannälkäisiä ilahduttanee, että teos päättyy kosintaan!

Hahnssonista on hyvä tietopaketti Hämeenlinnan kirjaston sivulla.

Sillä välin, kuin nämät nuoret jäällä olivat luistelemassa, istui Teinin leski hetkiseksi pieneen kammariinsa keinutuoliin levähtämään. Hän oli juuri saanut joululeivoksensa hyvään alkuun ja nyt hänellä oli vähäinen lepohetki. Hänen ajatuksensa lensivät monta vuotta taaksepäin – hän muisteli montaa, montaa joulua, jolloin miehensä vielä eli, jolloin Erkki ensi kerran joulukuusen näki sekä miten lapsi sitten vuosi vuodelta enemmän ymmärsi iloita joulupuusta. Sitten ajatteli hän tuota pitkää vuosijonoa, jonka hän oli yksin elänyt lastensa kanssa, ja niitä monia huolia — niin, huolet, ne nyt olivat kaikki ikään kuin usvan peittäminä. Hän näki vain kaksi kirkasta valopilkkua, jotka hänen elämäänsä sulostuttivat, ja ne olivat hänen lapsensa. He olivat aina tuottaneet iloa äidillensä. Josta enemmän vaivaa näemme, se meille rakkaammaksi, kalliimmaksi tulee, ja niinpä Erkkikin äidilleen oli, jos mahdollista, vielä rakkaampi kuin Kerttu, sillä tyttönen oli aina äitinsä silmäin alla, mutta Erkki oli maailmalla jo pienestä. Äiti oli monta yötä valvonut, hartaasti rukoillen poikansa puolesta, rukoillut, että Jumala häntä suojaisi ja varjelisi kaikista vaaroista, ja varmaankin äidin rukous oli kuultu, sillä oikeimpa kunnolliseksi tämä poika oli kasvanut.

Joululahjat Project Gutenbergissä

 

Teksti: Lukulampun toimitus / Lukulamppu.fi. Kuvat: Marleyn haamu Saiturin joulusta: John Leech / Wikimedia Commons. Seitsemän veljestä / Wikimedia Commons.
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: e-kirjat, klassikko.

 

 

Toivotamme mukavaa ja kirjapinoisaa joulua! Kerro, mitä luet jouluna tai mitä sait tai annoit joululahjaksi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.