dekkarikevat2014

Jännittävää kevättä – Lukulampun dekkarivinkit

Tervetuloa kierrokselle kymmenen suomalaisen kustantamon kevään jännittävimpien uutuuksien pariin! Dekkariharrastaja ja Lukulampun avustaja Kirsi Hietanen poimi suosikkinsa kauden jännityskirjallisuudesta.

Vanhempiin teoksiin viittaavat linkit vievät Hietasen kirjablogiin, Kirsin kirjanurkkaan, uutuuskirjalinkit taas Lukulampun verkkokirjakauppaan.

syyllisyys

Oikeussalidraamaa ja Australian-matkailua

 

Atena julkaisee keväällä kolmannen suomennoksen saksalaiselta Ferdinand von Schirachilta. Puolustusasianajaja von Schirach kirjoittaa itselleen tutusta aihepiiristä eli rikosoikeudenkäynneistä. Hänen esikoisteoksensa Rikoksia on ollut menestys ja se on käännetty kymmenille kielille, myös suomeksi vuonna 2011, mutta itse olen lukenut vain hänen kolmannen romaaninsa Collinin tapauksen. Nyt suomeksi ilmestyvä Syyllisyys on siis Schirachin toinen teos. Kirjailija suosii faktan ja fiktion yhdistelyä, pikkutarkkoja yksityiskohtia sekä tiukan asiallista kieltä. En täysin varauksetta ihastunut ensikosketukseeni eli Collinin tapaukseen, mutta parisataasivuinen oikeussalidraama voisi mennä mukavasti jossain välissä.

Osuuskuntakustantamo CrimeTimen kirjailijaksi siirtynyt Seppo Jokinen julkaisee huhtikuussa suositun ja sympaattisen komisario Koskisesta kertovan sarjansa 19. osan Mustat sydämet. Koskis-sarja on siis jo aikuisiän saavuttanut, ja taaksepäin katsoessa voi todeta, että sarja on pääosin vain parantunut vanhetessaan. Viimevuotinen Vihan sukua oli mielestäni sarjan parhaita, ellei jopa paras. Dekkarissa oli vauhtia, mutta samalla historian aspekti toi mukavaa syvyyttä tarinaan. Nyt hieman pelottaa, koska esittelyssä kerrotaan, että Koskinen tutkii teoksessa Mustat sydämet tapausta Australiassa. Olen toistaiseksi vähiten pitänyt sarjan alkupään kirjasta Koskinen ja kreikkalainen kolmio, joka nimensä mukaisesti sijoittuu Kreikan saaristoon. Minusta Koskisen pitää pysyä Tampereella. No, katsotaan, kuinka käy!

Ilahduin myös kovasti, kun huomasin CrimeTimen sivuilta, että suomenruotsalainen toimittaja-kirjailija Staffan Bruun on pitkästä aikaa kirjoittanut jatkoa humoristiselle Burt Kobbat -sarjalleen. Kobbat on varsinainen antisankari, joka aina putoaa jaloilleen. Toimittaja ja lastenkirjailija Kobbat on toukokuussa ilmestyvässä Murhastudio-romaanissa saanut oman talk show’n, ja sen kautta mies joutuu mukaan kieroon ja väkivaltaiseen kiristysjuoneen. Ihan pakko lukea! Jos Bruunin sankari ei ole entuudestaan tuttu, varoitan: ei ryppyotsaisesti luettavaksi tarkoitettua!

 

varistytto

Suopungin ja rakkauden kierteitä

 

Timo Sandberg aloitti viime vuonna uuden historiallisen dekkarisarjan, jonka sankari on etsiväkonstaapeli Otso Kekki. Mustamäki ei nyt saa jatkoa, vaan Sandberg palaa nykyaikaan ja tutun sympaattisen komisario Erkki Heittolan pariin. Edellinen Heittola-dekkari Vainooja ilmestyi vuonna 2012, ja sekin oli varsin vakuuttavaa menoa. Sandberg on selvästi ollut viime vuosina vedossa, joten tältä uudelta Kärpäsvaaraltakin odotan paljon. Kustantajan, Kariston, perusteella on tulossa ryöstöjä ja väkivaltaa Lahdessa.

Like profiloituu astetta keskivertoa rankempien dekkareitten julkaisijana, ja tähän profiiliin istuu mainiosti skotlantilaiskirjailija Denise Mina mustanpuhuvine jännäreineen. Garnethill-trilogian jälkeen en ole ehtinyt Minaa lukea, mutta jälleen kuulostaa kiintoisalta: vallankäyttöä ja kieroutunutta rakkautta on uutuudessa, Valheiden varjossa,  luvassa. Mina on mielenkiintoinen muun muassa siksi, että hänen kirjojensa naiset ovat todella kovia kokeneita mutta sisukkaita.

Myllylahti julkaisee runsaasti kotimaisia dekkareita, tänä keväänäkin kymmenen. Aihepiiriltään kiinnostavimmalta vaikuttaa Erkki Koivulan Suopunkimurha, joka nimensä mukaan sijoittuu Lappiin. Tässäkin on kyse sarjasta, sillä rikosylikomisario Kari Kairijoki on ratkaissut rikoksia jo Petsamon verikoirissa, joka oli Koivulan esikoisromaani.

Otavan keväästä löysin peräti kolme kiintoisaa uutuuskirjaa. Kanteenkin on nostettu viime kevään esikoisdekkaristi Kati Hiekkapelto, jonka Kolibri  herätti runsaasti ansaittua huomiota ja johon itse tykästyin kovasti. On todella mukava uutinen, että Kolibri saa jatkoa näin pian. Uudessa Suojattomat-dekkarissa Anna Fekete tutkii epäilyttävää yliajotapausta ja hänen työparinsa Esko maahanmuuttajajengin hämäräperäisiä puuhia. Hiekkapelto oli ehdottomasti viime vuoden kiinnostavimpia uusia dekkaristeja, joten tältä odotan paljon.

Ruotsalaisten dekkarien menestystarina ei ota laantuakseen, ja hyvä tietysti niin. Kirjailijanimellä Erik Axl Sund kirjoittava kaksikko Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist nappasi Victoria Bergman -trilogiallaan vuonna 2012 Ruotsin Dekkariakatemian Vuoden paras rikosromaani -palkinnon. Varistyttö aloittaa trilogian täällä Suomessa. Varistyttö on synkkääkin synkempää noiria ilman huumorin häivääkään. Rikoskomisario Jeanette Kihlberg tutkii outoja pikkupoikien murhia Tukholmassa. Uhrit ovat kokeneet äärimmäistä väkivaltaa ennen kuolemaansa. Oudointa on, että uhreja ei kaipaa kukaan. Mistä pojat ovat tulleet? Toisaalla seurataan psykoterapeutti Sofia Zetterlundia ja tämän potilaita, joista yksi on trilogialle nimensä antanut Victoria Bergman. Kirjan teemoja ovat pedofilia, mielen jakautuminen ja se, miten uhreista tulee tekijöitä.

Kolmantena tärppinä Otavan listalta on ikisuosikkini Donna Leon, jolta ilmestyy nyt 21. suomennos komisario Guido Brunetti -sarjasta eli Pedon palkka. Hieman olen suomennosvauhdista jäljessä, sillä viime vuonna ilmestynyt Turvasatama on vielä lukematta, mutta yhdeksäntoista muuta Brunettia onkin sitten luettuna. Tätäkään siis ei voine ohittaa. Pedon palkassa Brunetti joutuu selvittelemään eläinten tehotuotannon eettisiä kysymyksiä.

 

paha paikka

Palvelutalosta Barcelonaan – rikos ei katso aikaa eikä paikkaa

 

Kaksi vuotta sitten tutustuin espanjalaiseen dekkaristiin Alicia Giménez-Bartlettiin ja hänen mielenkiintoiseen sankarittareensa Petra Delicadoon. Komisario Delicadosta kertovaa sarjaa on suomennettu alusta alkaen, ja tämänkeväinen Petra Delicado ja vaaran viestit on sen kolmas osa. Barcelonaan sijoittuvat rikostarinat ovat kiehtovia ainakin sarjan aloitusosan perusteella, ja sarjan seuraaminen on ollut vakaana aikomuksenani.

Viime keväänä Teokselta ilmestynyt Minna Lindgrenin mainio Kuolema Ehtoolehdossa ei ihan täytä perinteisen dekkarin tai jännitysromaanin kriteereitä, mutta on siitä huolimatta aivan hulvattoman hyvä ja uppoaa dekkarifaniin. Sympaattisten mummojen toilailut hengenvaaralliseksi osoittautuvassa palvelutalossa viihdyttävät ja samalla riipaisevat sydäntä. Lindgren kirjoittaa vakavista ja synkistä asioista hauskasti. Ihailtavaa taitoa! Ilahduin kovasti huomatessani, että nyt ilmestyy kirjalle jatko-osa Ehtoolehdon pakolaiset. Palvelutalossa alkaa putkiremontti, joka haiskahtaa pahasti rikolliselta. Mummojen on jälleen pistettävä nenänsä sinne, missä vaara on suurin.

Laadukkaiden historiallisten dekkarien ystäville tarjoiltiin edellissyksynä varsinaista herkkua, kun Jyrki Heinon 1700-luvun lopun Turkuun sijoittuva Kellari julkaistiin. Vuoden 2012 Helsingin kirjamessuilla Heino paljasti kirjoittaneensa saman tien kaksi dekkaria pöytälaatikkoonsa, ja nyt siis ilmestyy se toinenkin eli Kello Schildts & Söderströmilta. Luvassa on juonittelua, salaliittoja ja jopa alkemisteja. Täysin ohittamaton teos!

Viime kesänä ahmaisin Gillian Flynnin bestsellerin Kiltti tyttö. Jo silloin arvelin, että Flynnin aiemmat kaksi jännäriä tullaan myös nopeasti suomentamaan, ja oikeassa olin. Paha paikka (Dark places, julk. WSOY) on Flynnin toinen romaani. Seitsemänvuotias Libby pakenee ja pelastuu, kun hänen viisitoistavuotias veljensä surmaa muun perheen. Libby todistaa veljeään vastaan, ja tämä joutuu vankilaan. Traumatisoitunut Libby koettaa kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin tienata lupaamalla etsiä todisteita, joiden avulla veli pääsisi vapaaksi. Libby joutuu kohtaamaan lapsuutensa kauhut ja huomaa jälleen pakenevansa henkensä edestä. Lukee, ken uskaltaa!

Ruotsalaiskirjailija Mons Kallentoft on jäänyt minulta kokonaan huomaamatta, mutta hänen dekkarinsa ovat keränneet lukijaystäviltäni kovasti kiitosta. Tänä keväänä suomennetaan jo viides Kallentoftin teos, mutta ajattelin kuitenkin jossain vaiheessa aloittaa sarjan alusta. Viides vuodenaika on kuitenkin merkittävä luettavien listalle. Hieman tosin arveluttaa tuo, että rikostutkija Malin Fors turvautuu voimakkaasti intuition lahjaansa rikosta selvitellessään.

Suureksi suosikikseni nousi viime vuoden aikana ruotsalainen Kristina Ohlsson. Luin juhannuksen aikoihin peräkkäin hänen kaksi ensimmäistä romaaniaan ja syksyllä heti suomennoksen ilmestyttyä kolmannen eli Varjelijat. Minua selvästi hemmotellaan, sillä sarjan nelososa Paratiisiuhrit ilmestyy jo toukokuussa. Luvassa on varsinainen jännitysnäytelmä terroristeineen kaikkineen.

 

 paratiisiuhrit

 

 

Teksti: Kirsi Hietanen / Lukulamppu, kuvat: kustantamoilta

Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

Mikä näistä teoksista karmii eli kiehtoo sinua eniten? Mikä on suosikkidekkarisi kautta aikojen ja miksi?

 

 

3 comments

  1. Olipa taas kiinnostava ja herkullinen lista dekkareiden ystävälle, kiitos! Tästä sai paljon vinkkejä. Eniten juuri nyt kiehtoo Jyrki Heinon Kello, sillä tykästyin kovasti Kellariin. Myös Kati Hiekkapellon Suojattomat menee lukulistalle, hänen edellisestään pidin, vaikkei se ihan vetänyt vertoja Kellarille.

  2. Lukulamppu
    Author

    Kiitos kommenteista!

    Jyrki Heinon Kello taitaa olla aika monen sellaisenkin lukijan listoilla, jotka eivät muuten juuri lue dekkareita. Ainakin minun! Minua kiinnosti esikoisteoksessa murhanmysteeriä enemmän tarkka ja uskottava vanhan Turun kuvaus, toivottavasti sitä löytyy myös Kellosta.

    Jenni / Lukulamppu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.