Janne_Kuusi_kuva

Janne Kuusi ja muistin suodattama todellisuus

Janne Kuusella on pitkä työhistoria elokuvien ja tv-tuotantojen parissa. Hän laajensi ilmaisuaan kaunokirjallisuuden puolelle 2000-luvulla. Hänen kolmas romaaninsa Kasvoista kasvoihin liikkuu kahdessa aikatasossa ja myös todellisuuden eri tasot tuntuvat sekoittuvan. Kirja aloittaa Kaskivuoren suvusta kertovan Sukupuu-trilogian.

Lukulampun arvonnassa voit voittaa Kasvoista kasvoihin -kirjan omaksesi.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Rikollisten lastenkotimuistoja

Kirjassa helsinkiläispojat päätyvät lastenkotiin Itä-Suomeen, jossa meno on mielivaltaista ja paikoin sadistista. Mistä kiinnostus lastenkotiaiheeseen kumpuaa?

– Vietin lapsuuden kesiä Lohjan seudulla poikakodin läheisyydessä, eivätkä ne 1950-60-luvuilla kasvatuslaitoksessa asuneet pojat olleet pyhäkoululaisia, kertoo Janne Kuusi. – Toisinaan heitä karkasi laitoksesta, ja karkureita pelättiin seudulla, koska heillä oli tapana pahoinpidellä ja turmella kaikkea, mikä eteen sattui.

– Teimme 1990-luvun alussa Jussi Kylätaskun kanssa elokuvakäsikirjoitusta, johon Kasvoista kasvoihin -romaanin 1960-luvun tarinataso osin perustuu. Tapasimme rikollisia, joista moni oli viettänyt lapsuutensa juuri tuollaisissa poikakodeissa noihin aikoihin. Heidän tarinoistaan on romaaniin päätynyt monia yksityiskohtia, tuntemuksia ja tunnelmia.

 

kasvoista_kasvoihin_0

 

Ihmeitä vai elämää?

Uskonnollisia teemoja käsitellään kaunokirjallisuudessa melko paljon, välillä pinnallisemmin ja välillä syvällisemmin. Kasvoista kasvoihin kuvaa uskoa monin tavoin, mutta voiko romaaniasi pitää uskonnollisena tai hengellisenä?

– Kirjaani voi kutsua hengelliseksikin,  mutta uskonnolliseksi en sitä varsinaisesti luonnehtisi, toteaa Kuusi. – Ainakin mikäli olen nuo termit ymmärtänyt oikein, vai voiko niitä ymmärtääkään? Kirjassa poikakodin aputyttö Silja on köyhä ja lainsuojaton nainen, joka ei osaa kahlehtia henkisiä kykyjään normien mukaisesti, ja siksi häntä pidetään uudelleensyntyneenä Kristuksena. Hän johdattaa poikakodin ”seitsemän veljestä” Jerusalemiin, kirjassa Helsinkiin, kohtalonaan eräänlainen ristiinnaulitseminen.

– Kristuksen reinkarnaatio nähdään kirjassa lapsen viattomin silmin ilman kokemuksen painolastia, ja siksi tässä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeiksi Siljan tekoja nimittävät ulkopuoliset. Kasvatuslaitoksen pojille ne ovat vain elämää, ei sen enempää. Mutta tekojen vaikutukset heidän myöhempään elämäänsä ovat fundamentaaliset.

 

Luterilainen yhtenäiskulttuuri murenee

Miksi usko ja uskonnollisuus on kirjassasi näin keskeisessä roolissa?

– Luterilainen yhtenäiskulttuuri oli vanhassa Suomessa murskaavan määräävä, ja yhteiskunta oli henkisesti lähes totalitaarinen, luonnehtii Kuusi. – Tuon ajan vaikutus halkoo edelleenkin kansakuntaa, joka on ollut kahtiajakautunut itsenäisyytensä alusta alkaen.

Kasvoista kasvoihin on ensimmäinen osa Sukupuu-trilogiaan, joka kertoo Kaskivuoren suvusta Suomen koko itsenäisyyden ajalta 1917–2017. Kristinusko koskettaa suurta osaa sukua, ja haluan kuvata romaanisarjalla yhtenäiskulttuurin murentumista ajan saatossa. Sukupuun nykyajan yksi keskushenkilöistä on pappi, joka joutuu tekemään tiliä sukunsa massiivisen itsepetoksen kanssa. Tällöin usko horjahtelee ja hänen on löydettävä uusia motiiveja uskolleen. Uskon merkitystä ihmisten minuudelle ja olemassaololle muutkin Kaskivuoret joutuvat pohtimaan historian myrskyjen riepotellessa heitä eri aikakausina.

 

 

Onko Sukupuu-trilogia fantasiaa?

Olemme Lukulampussakin pohtineet, missä menevät fantasiakirjallisuuden rajat. Kasvoista kasvoihin ei kaikilta osin noudata luonnonlakeja, tosin tulkinnanvaraa on paljon. Sanoisitko kirjaa fantasiaksi?

– Miksei fantasia-termikin käy. Sukupuu-trilogiaa sävyttää todellisuuden ja harhan vuoropuhelu: onko totta ja merkitsevää vain se, mikä on konkreettisesti tapahtunut, vai voivatko yhtä arvokasta ja totta olla myös muistin suodattama todellisuus, unet ja fantasiat? Miten historia muodostuu? Vaikka Sukupuun tyylilajina on realismi ja tarinani ovat käsittääkseni varsin helppolukuisia ja selkeitä, on unilla, näyillä ja harhoilla keskeinen vaikutus sen päähenkilöiden elämään.

– Olennaista kaikessa fiktiossa on se, että sen maailma on uskottava. Uskottavuus ei tarkoita dokumentaarista totuudellisuutta ja tarkkuutta, mutta fiktion tuottaman sisäisen maailman on oltava ehyt. Tämä vapauttaa myös irrottautumaan todellisuudesta niin, että meno voi mennä vaikka kuinka villiksi, kunhan huolehditaan fiktion sisäisen logiikan pitävyydestä. Fiktion ei ole pakko noudattaa ulkomaailman numerologiikkaa, vaan se voi luoda kokonaan omansa.

 

Kirjailija näyttelee tarinansa kaikki roolit

Miten vertaisit kirjan kirjoittamista elokuvan tekemiseen?

– Proosan kirjoittaminen on verrattavissa elokuvan ohjaamiseen, lavastamiseen, kuvaamiseen, äänitöihin, siinä näyttelemiseen, siis käsikirjoittamisen lisäksi kaikkeen elokuvaan kuuluvaan työhön yhteensä.

– Olen ohjannut ja kouluttanut näyttelijöitä ja näytellyt itsekin. Romaanihenkilön rakentaminen on oikeastaan näyttelijäntyötä, työvälineenä vain ei ole oma keho vaan hiiri, näyttö ja näppäimistö. Aivotoiminnat vastaavat kuitenkin toisiaan.

– Romaanikirjailijan on tehtävä kaikki ”näytelmän” roolit – ja siinä sivussa myös huolehdittava puvuista, rekvisiitasta ja muusta. Ja lisäksi on keksittävä roolihenkilölle sopiva dialogi.  Ihmiset eivät useinkaan puhu sitä mitä tarkoittavat, vaan peittelevät, muuntelevat ja vääristävät sanomisiaan. Siksi varsinkin informatiivisen dialogin kirjoittaminen on usein vaikeaa.

– Elokuvan käsikirjoitus on arkkitehdin piirustus, romaani on kokonainen, valmis talo. Elokuva esittää ja näyttää kerrottavasta kohteestaan kirjaa paljon enemmän, kirjallisuudessa lukija itse rakentaa valtaosan kerrotusta omassa mielessään.

 

kirjat_janne_kuusi

 

Poliittisen fiktion asema

Blogisi Uudessa Suomessa ottaa paikoin reippaastikin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Onko kotimainen kaunokirjallisuus mielestäsi poliittisesti kantaaottavaa?

– Kirjoitin esikoisromaanini Vapauden  (2010) osittain siksi, että Suomessa poliittinen fiktio oli ollut pannassa jo muutaman vuosikymmenen ajan. Juha Seppälä ja Arto Salminen hoitivat yhteiskunnallisen proosan tonttia lähes yksin 00-luvulla. Mutta 2010-luvulla pannabulla on hellittänyt ja Salmisen poistuttua moni muu, esimerkiksi Kari Hotakainen, on liittynyt seuraan. Sen sijaan poliittinen satiiri on maassamme heikoissa kantimissa, se on kaiketi kulttuurillemme vieras laji. Tuota aukkoa yritin osaltani paikata romaanillani Banksteri (2012).

– Fiktion tehtävänä on kertoa, miten tapahtuma-aika vaikuttaa ihmiseen tapahtumahetkellä, sen jälkeen ja sitä ennen. Pelkkä tapahtumien kuvailu on dokumentointia. Vapaudessa kerroin tulevasta ajasta, ja kirjoitusajan (2006-2008) nousukausi Suomessa tarjosi mahdollisuuden ennustaa tulevaa tarkkailemalla ihmisten käyttäytymistä. Minua sykähdytti moni havainto, kuten espoolaisautoilijoiden työmatka Helsinkiin Länsiväylällä. Kun yksi kaista oli pois käytöstä tietöiden vuoksi, niin jopa joka kymmenes autoilija tööttäili ja näytti keskisormeaan, jotkut jopa karjuivat kirouksia tietyöläisille. On surullista, että yllättävän paljon kirjoittamastani dystopiasta on käynyt toteen ja tämä näkyy jatkuvan.

 

seppala_salminen

 

Presidentinlinnan kulisseissa

Olet tiettävästi päässyt melko lähellekin poliittista valtaa varusmiesaikoinasi.

– Suoritin varusmiespalvelukseni jälkimmäisen puoliskon presidentinlinnassa vuonna 1974, Kekkosen vallan huippuaikana, myöntää Kuusi. – Olin presidentin sotilaspalvelija ja tuo elämänvaihe yhdistettynä sen jälkeiseen mielisairaalan hoitajan työhön  loi pohjan tarinankertojan ammatilleni. Joskus tuntui, etteivät nämä työtehtävät paljon eronneet toisistaan…

– Presidentinlinnassa tuli havainnoitua valtakunnan tuolloisen kerman elämää kulissien takana ja myös Kekkosen omintakeinen persoona kävi tutuksi.

 

797px-PresidentialPalaceHelsinkiApr2007

 

Mitä voimme odottaa seuraavaksi?

Jatkat sekä kirjoittamista että käsikirjoittamista – millaisia töitä on luvassa?

– Kaskivuoren suku vaikenee yhdellä kielellä, mutta kahdella totuudella – ja monesti useammallakin. Kasvoista kasvoihin kertoo ajanjaksosta 1965–2014, toinen osa julkaistaan alkuvuodesta 2016 ja se kertoo vuosista 1939–2015. Kolmas osa ilmestyy vuonna 2017 ja se kertoo vuosista 1917–2017.

– Sotilaspalvelijakokemusteni innoittamana olemme Aleksi Bardyn kanssa kirjoittaneet elokuvakäsikirjoituksen. Sen pohjalta olen jo hahmotellut romaania, jonka aion kirjoittaa Sukupuu-trilogian jälkeen.

– Harrastan bloggaamista ja nettikommentointia päivittäin, koska koen sen vakavasti otettavana sormiharjoitteluna varsinaiselle työlleni. Sormilla tarkoitan lähinnä aivosoluja.

 

Tutustu artikkelissa mainittuihin kirjoihin

Lue artikkeli: Kirjailijan kintereillä: Janne Kuusen Kasvoista kasvoihin Etelä-Helsingissä

Janne Kuusen tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Juha Seppälän tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Arto Salmisen tuotantoa Elisa Kirjassa
Kari Hotakaisen tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa

 

 

Teksti: Salla Brunou / Lukulamppu.fi. Kuvat: Janne Kuusi: Lassi Junkkarinen / Lukulamppu.fi. Kansikuvat: kustantamot. Presidentinlinna: Matthew Ross / Wikimedia Commons, Creative Commons -lisenssi CC BY 3.0.
Artikkeli on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: haastattelut, kirjailijat, mainos, uutuudet.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Artikkeli on sponsoroitua sisältöä ja se on julkaistu osana Lukulampun ja Liken sisältömarkkinointikampanjaa. Lue lisää Lukulampun yritysyhteistyöstä.

 

Millainen uskonnon käsittely sinua kiinnostaa kaunokirjallisuudessa? Entä mitä mieltä olet kotimaisen kirjallisuuden poliittisuudesta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.