Finlandia_2015

Finlandia-kunniaa ja poikkeuksellista kuhinaa

Suomen Kirjasäätiö on jakanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuodesta 1984 lähtien. Aluksi samasta palkinnosta kisasivat kaunokirjallisuuden ohella myös tietokirjat. Vuonna 1989 tietokirjoille perustettiin erillinen Tieto-Finlandia-palkinto. Vuodesta 1997 lähtien parhaalle kotimaiselle lastenkirjalle on jaettu Finlandia Junior -palkinto.

Kirjan vuoden juhlistamisen kunniaksi kaikki palkinnot päätettiin tänä vuonna jakaa samana päivänä ja yhdessä tilaisuudessa. Normaalia juhlavammalla ja isommalla tilaisuudella pyrittiin saamaan kirjoille aiempaa suurempi tila medioissa sekä ihmisten mielissä.

Uudistettu tilaisuus oli kokeilu ja tulevaisuus riippuu ennen kaikkea siitä, miten eri voittajat pääsevät medioissa esille. Nousevatko tieto- ja lastenkirjat aiempaa paremmin framille, vai dominoiko kaunokirjallisuus aiempaakin väkevämmin? Ainakin Ylen pääuutislähetyksessä käsiteltiin Finlandia-voittajateosta ja voittopuhetta kattavasti, mutta Tieto-Finlandian tai  Finlandia Juniorin voittajia ei mainittukaan.

Raatien urakka ja objektiivisuus

Kaunokirjallisuuden Finlandia-valintalautakunnan puheenjohtajana toimi tänä vuonna Iris Schwanck. Hän urakoi läpi kaikki kisaan ilmoitetut 120 kotimaista romaania. Schwanck kertoo savotastaan elävästi Ylen jutussa. Panu Rajalan Intoilija nousi Finlandia-ehdokkaaksi ja pian sen jälkeen melkoisen plagiointikohun keskiöön.

Tieto-Finlandia-ehdokkaita ilmoitettiin esiraadissa toimineen Maria Petterssonin mukaan tänä vuonna reippaasti yli 200. Myös Pettersson kuvaa urakkaansa hienosti tuoreessa artikkelissaan.

Pienoinen haloo heräsi, kun selvisi ettei Tieto-Finlandia-finalistien joukossa ollut ensimmäistäkään suurten yleiskustantamoiden teosta tai elämänkertaa. Hesarin artikkelin mukaan kulisseissa toivotaan, että esille nostettaisiin erityisesti kirjoja, joilla olisi erityisen hyvä mahdollisuus kaupalliseen menestykseen. Antti Majander toteaa kolumnissaan: “Mistään kaunokirjallisuuden Suomen mestaruuskilpailustahan Finlandiassa ei ole kysymys, jossa paras voittaa ja seuraavaksi mittavin ajatusloikka nousee kakkoseksi, vaan kustantamojen yrityksestä pönkittää joulumyyntiä, jonka varassa koko ala seisoo tai kaatuu.” Olisi kyllä mukava kuulla, että mitä siellä kulisseissa oikein tapahtuu?

Toisaalta ainakin tämän vuoden hieman yllätyksellisetkin ehdokkuudet vahvistavat luottamusta siitä, että ehdokkaat ja voittajat valitaan objektiivisesti. Tieto-Finlandian esiraadin puheenjohtaja Heikki Hakalan mukaan Suomen kirjasäätiön yksiselitteisen säännön mukaan teoksia tulee arvioida itsenäisinä teoksina ilman erilaisten taustamuuttujien huomioimista. Tämä onkin ainoa oikea tapa toimia, mikäli halutaan että palkinnot säilyttävät tulevaisuudessakin ansaitsemansa luotettavuuden sekä arvon.

Keskisuurten kustantamoiden juhlaa

Kaunokirjallisuuden voittajateoksen on kustantanut Teos, tietokirjallisuusvoittajan Atena ja lastenkirjavoittajan Otava. Keskisuurten kustantamoiden teokset siis pärjäsivät erinomaisesti. Teokselle koko 2010-luku on ollut yhtä Finlandia-juhlaa.

Finlandian tavoitteena on saada lukeminen ja kirjat esille ennen vuoden tärkeintä sesonkia. Finlandiaan liittyviä artikkeleita onkin ollut huikeasti. Suureksi osaksi näiden pienimuotoisten kohujen vuoksi. Voittajien julkistamisen jälkeen tuli vielä yksi kohautus, kun Laura Lindstedt soimasi palkintopuheessaan hallitusta ja nyky-yhteiskuntaa.

Lukulamppu toivottaa huikeasti onnea kaikille ehdokkaille sekä voittajille!

Tässä vielä voittajat, jotka voit ostaa Lukulampun kirjakaupasta tai Elisa Kirjasta.

Finlandia-voittaja
Laura Lindstedt: Oneiron

Tieto-Finlandia-voittaja
Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli

 Finlandia Junior-voittaja
Nadja Sumanen: Rambo

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.