kuvapohja_hanna_kuusela_haastattelu

Fiktiohahmojen jäljillä, osa 1: Yksi luoja tai monta tekijää

Kuka keksi Tuhkimon? Entä Väinämöisen? Ensimmäisenä tekee mieli ehdottaa Grimmin veljeksiä ja Elias Lönnrotia, mutta suullisen kertomakulttuurin hahmot ovat syntyneet jo paljon ennen kuin heidän tarinansa on kirjoitettu ensimmäistä kertaa paperille. Vanhojen fiktiohahmojen tekijänoikeuksista ei tarvitse kiistellä – sen sijaan modernin ajan kirjailijat ja kustantajat ovat useimmiten hyvinkin tarkkoja fiktiohahmojensa tekijänoikeuksista. Tutkija Hanna Kuusela valaisee kaksiosaisessa haastattelussa fiktiohahmojen syntymistä ja kehittymistä.

 

Onko olemassa ”oikeaa” Tuulen viemää tai James Bondia?

 

Agatha Christien luoma salapoliisi Hercule Poirot ratkoo uusia murhamysteereitä Sophie Hannahin uunituoreessa dekkarissa Nimikirjainmurhat. Christien oikeudenomistajat valitsivat kokeneen brittidekkaristi Hannahin kirjoittamaan uusia Poirot-tarinoita. Kyösti Niemelä mainitsee Helsingin Sanomien Nimikirjainmurhat-arviossaan useita muitakin esimerkkejä tunnettujen fiktiohahmojen jälleensyntymisestä uusien tekijöiden kirjoittamina.

 

9789510406526_frontcover_draft

 

Lukijat voivat suhtautua hieman ristiriitaisesti fiktiohahmojen uusiokäyttöön. Tuulen viemää jäi Margaret Mitchellin ainoaksi romaaniksi ja kirjan elokuvasovitus on klassikko siinä missä alkuperäinen romaanikin. Tuulen viemälle on julkaistu tähän mennessä kaksi jatko-osaa: Alexandra Ripleyn Scarlett vuodelta 1991 ja Donald McCaigin Rhett vuodelta 2007. Joillekin faneille alkuperäinen Tuulen viemää on ainoa oikea kirja Scarlettista ja Rhettistä eivätkä jatko-osat kiinnosta. Toiset taas ovat lukeneet jatko-osia avoimin mielin.

James Bondin faneista vain ani harva paheksuu uusia Bond-elokuvia, vaikka myös Bond on alun perin yhden kirjailijan, Ian Flemingin, luomus. Lukuisat eri näyttelijät Bondia tulkitsemassa sekä elokuvakäsikirjoittajien armeija Bondin valkokangasseikkailujen takana tuntuvat aivan hyväksyttäviltä.

 

kannet

 

Joskus myös ajan kuluminen auttaa uudelleentulkintojen hyväksymisessä, osittain jo tekijänoikeuksien vapautumisen vuoksi. Esimerkiksi Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on innostanut kymmeniin uudelleentulkintoihin. 2010-luvullakin on suomennettu useita Ylpeyteen ja ennakkoluuloon liittyviä teoksia, kuten P.D. Jamesin Syystanssiaiset, Jo Bakerin Longbournin talossa ja Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit.

J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa taas on klassikkoasemastaan huolimatta säilynyt tiukasti Salingerin luomuksena. Salinger kielsi järjestään esimerkiksi elokuva- ja teatterisovitukset teoksestaan ja hän pani lakimiehet asialle ympäri maailman estääkseen luvattomien muunnelmien julkaisun. Kirjan tekijänoikeudet ovat vapautumassa Yhdysvaltain tekijänoikeuslainsäädännön mukaan vuonna 2046.

 

hanna_MG_4306

 

Fiktiohahmojen esiintyminen eri tekijöiden teoksissa herättää monenlaisia kysymyksiä ja kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija Hanna Kuusela vastasi Lukulampun kysymyksiin. Kuusela työskentelee Tampereen yliopistossa ja hän on tutkinut muun muassa fiktion ja yhteiskunnan suhteita, kirjallisia kiistoja ja aineetonta taloutta. Tällä hetkellä hän tutkii yhteiskirjoittamista ja tekstien kierrätystä. Kuuselan julkaisuihin voi tutustua Tampereen yliopiston tutkijasivulla. Lisäksi Kuusela pitää Helsingissä Antikvariaatti Sofiaa.

 

Tekijänoikeudet ovat vahvistuneet 1700–luvulta alkaen

 

– Tekijänoikeudet kehittyivät 1700-luvulla kirja-alan tarpeisiin, kertoo Hanna Kuusela. – Kirjakauppiaat halusivat turvata saatavansa kirjapainotaidon levitessä. Myös kirjailijat alkoivat vaatia oikeuksiaan kaikkiin tekstiensä kopioihin. 1700- ja 1800-lukujen aikana populaarikirjallisuuden kansainväliset markkinat kasvoivat. Charles Dickens vaati ensimmäisten joukossa osuuksia kaikesta teostensa kansainvälisestä myynnistä.

 

639px-Charles_Dickens,_public_reading,_1867

Charles Dickens esiintyy lukutilaisuudessa. Charles A. Barryn puupiirros vuodelta 1867.

 

– Samaan aikaan tavaramerkkejä koskeva lainsäädäntö kehittyi. Vähitellen ajatus fiktiivisten hahmojen yksityisomistamisesta vakiintui. Kulttuuriteollisuuden kasvaessa on etenkin Amerikassa haettu yhä enemmän tavaramerkkisuojia fiktiivisille hahmoille. Fiktiohahmoista on siis pyritty tekemään yksiselitteisesti yritysten yksityisomaisuutta. Tekijänoikeudet ja tavaramerkkioikeudet ovat vahvistuneet ja pidentyneet koko ajan 1700-luvun jälkeen.

 

Sarjakirjallisuudessa monen tekijän työ on normi

 

Sarjamuotoisissa kulttuuriteoksissa esiintyvät fiktiohahmot taas ovat olleet avoimesti ja hyväksytysti usean tekijän luomuksia. Lukija hyväksyy helposti myös hahmojen ristiriitaisuuden ja fiktiivisen maailman rönsyilyn. Samoin vaikkapa dramatisoinnit lisäävät hahmon tulkinnanvaraisuutta – hahmoon vaikuttavat paitsi eri kirjoittajien ratkaisut, myös näyttelijöiden, ääninäyttelijöiden tai ohjaajien työpanokset.

– Sarjakirjallisuus on vanha populaarikulttuurin muoto ja siihen kuuluu se, että tekstejä voi kirjoittaa tiettyjen raamien sisällä melkein kuka tahansa, toteaa Kuusela. – Jerry Cottonilla ja Aku Ankalla on ollut pitkä liuta tekijöitä ympäri maailmaa. James Bond seikkailee uusissa teoksissa jatkuvasti, koska viihdeteollisuus on halunnut pitää Bondin hahmon elossa.

 

akuankka

 

– Usein kirjailijan perillisistä tulee kirjailijan fiktiohahmojen oikeudenomistajia. Oikeudenomistajat voivat joko rajoittaa hahmon käyttöä tai sallia sen – jolloin hahmolla voi hankkia oikeudenomistajille lisää rahaa. Katsojat ja lukijat sopeutuvat oikeudenomistajien toimintatapaan. Tuntuu luonnolliselta, että Bondeja tulee aina lisää, jos siihen on tottunut. Hahmojen kohtalo voi siis määräytyä historiallisten oikkujen tuloksena tai oikeudenomistajien päätösten kautta.

 

Fanifiktio laajentaa alkuperäisteoksen maailmaa

 

Fanifiktio eli fan fiction tarkoittaa sitä, että jonkun fiktiivisen teoksen fanit kirjoittavat ja julkaisevat omia tarinoitaan lukemansa teoksen innoittamina. Fanifiktiossa kaikki on mahdollista. Esimerkiksi Harry Potterin innoittamassa fanifiktiossa erittäin suosittu teema on Harryn ja Draco Malfoyn välinen romanssi. Alalajille on oma nimikin: drarry.

Tiukasti tulkiten fanifiktion voi katsoa loukkaavan alkuperäisteoksen kirjoittajan tekijänoikeuksia, mutta yleensä fanifiktio saa rönsyillä verkossa rauhassa.

– Fanifiktio on ristiriitainen ilmiö, Hanna Kuusela pohtii. – Se voi olla kunnianosoitus alkuperäisteokselle ja kirjan maailman omapäinen haltuunotto. Fanifiktio voi tuoda säröjä alkuperäisteokseen tai jopa vastustaa sen maailmaa. Tämä onkin fanifiktion kiinnostavin puoli. Moni pitää fanifiktiota aktiivisen lukijuuden yhtenä muotona.

– Ongelmallista taas on, jos fanifiktion kirjoittaja jää teollisuuden luoman kuvaston ja vangiksi ja ryhtyy toistamaan haluja tuottavaa kulutuskulttuuria.

– Olisi tärkeää, että fanifiktion annettaisiin kukoistaa ilman, että oikeudenhaltijat yrittävät sitä suitsia. Kiinnostavien versojen lisäksi fanifiktio tuottaa oivalluksia siitä, miten kulttuuri ja kirjallisuus on aina ollut toisten tarinoiden päälle rakentamista, muokkaamista ja lainailua.

 

harrypotter

Daniel Radcliffe esitti Harry Potteria, Emma Watson Hermione Grangeria ja Rupert Grint Ron Weasleya Harry Potter -elokuvasarjassa. Tom Felton esitti Draco Malfoyta.

 

Entä miten käy, kun historiallisista hahmoista ryhdytään kirjoittamaan fiktiota? Osaavatko lukijat erottaa fiktion ja faktan kaunokirjallisuutta lukiessaan? Tästä jatkamme viikon kuluttua haastattelun toisessa osassa.

 

Tutustu artikkelissa mainittuihin kirjoihin

 

Agatha Christien tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Sophie Hannahin Nimikirjainmurhat Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Margaret Mitchellin Tuulen viemää HelMet-kirjastossa
Alexandra Ripleyn Scarlett HelMet-kirjastossa
Donald McCaigin Rhett Lukulampun kaupassa
Ian Flemingin tuotantoa Lukulampun kaupassa
Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
P.D. Jamesin Syystanssiaiset Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Jo Bakerin Longbournin talossa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit Lukulampun kaupassa
J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa HelMet-kirjastossa
Charles Dickensin tuotantoa Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Jerry Cotton Elisa Kirjassa
Aku Ankka Lukulampun kaupassa
J.K. Rowlingin Harry Potter –sarja Lukulampun kaupassa

 

 

Teksti: Salla Brunou / Lukulamppu.fi. Kuvat: kansikuvat kustantamoilta. Hanna Kuusela: Laura Vuoma / Tampereen yliopisto. Charles Dickens: Charles A. Barry / Wikimedia Commons. Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint: Ilona Higgins / Wikimedia Commons. Tom Felton: Joella Marano / Wikimedia Commons.

Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: haastattelut, kirja-ala, lukeminen.

 

 

Mitä mieltä sinä olet fiktiohahmojen hyödyntämisestä uusien tekijöiden tarinoissa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.