artikkelikuva_heikki_hietala

Esikoiskirjat, osa 4: Englanniksi julkaissut Heikki Hietala oppi kustannustoimittamisen tärkeyden

Esikoiskirjasarjassa olemme tutustuneet lausuntopalveluun, tutustuneet esikoiskirjailija Taru Kumara-Moisioon ja listanneet kiinnostavia esikoiskirjoja eri ajoilta. Neljännessä ja viimeisessä osassa Heikki Hietala kertoo vieraskynäkirjoituksessaan, millaista oli kirjoittaa ja julkaista esikoiskirja ensin englanniksi ja vasta sitten suomeksi. Hietalan Tulagi Hotel kertoo yhdysvaltalaisesta hävittäjälentäjästä, joka osallistui toisen maailmansodan taisteluihin Tyynellämerellä. Kirjasta voi lukea lukunäytteen kustantamon sivuilla.

9786941_orig

Kirjoittaminen on hauskaa

 

Tämän kirjan tarina on jokseenkin erilainen kuin useimpien suomalaisten kirjoittamien kirjojen. Kirjoitin teokseni englanniksi kahdentoista vuoden aikana, julkaisin sen Englannissa vuonna 2010 ja aloin sitten etsiskellä sille suomalaista kustantajaa. Useimmille kustantajille oli vähän erikoista, että joku kirjoittaisi englanniksi ja siitä pitäisi tehdä käännöskirja, mutta lopulta pieni suomalainen Sitruuna Kustannus päätti tarttua kirjaan ja kustansi sen tänä syksynä.

Englanniksi kirjoittaminen oli sekä hauskaa että hankalaa. Hauskaa oli keksiä sanaleikkejä ja kuljettaa tarinaa kaukana kotimaasta. Kääntäjän sanoin: tässä kirjassa ei ole jälkeäkään slaavilaisesta mentaliteetista. Hankalaa taas oli yrittää vakuuttua siitä, että kieli tuntuisi luontevalta ja sujuvalta. Kirjoitettuani kirjani loppuun vuonna 2008 oli kuitenkin selvää, että kun annoin tuotteeni aitojen englanninkielisten lukijoiden käsiin HarperCollinsin verkkopalvelu Authonomyssä, olin vähintäänkin huolestunut siitä, miten kirja otettaisiin kielen osalta vastaan. Pelko osoittautui turhaksi; monet lukijoista kiittivät varsinkin dialogia, jonka sanottiin osuvan ajankohtaan (1940–1950-luvuille) oikein hyvin. Pulmaksi muodostui oikeastaan kaikkien omakustanteiden kompastuskivi, toimitustyön puute.

 

Editoinnin tärkeys ja tuska

 

Luulen, että kaikki kirjoittajat ovat liian lähellä tarinaansa, ja että heidän on vaikea poistaa hahmoja tarinasta ilman että joku käskee tehdä niin. Tämä oli totta myös Tulagin tarinan kohdalla. Kun olin tuottanut kirjasta omakustanteena muutaman kappaleen, eräs lähipiiriini kuulunut henkilö osoitti minulle kohdan, jossa oli seitsemän lukua sotaa putkeen. Vasta kun hän teki näin, huomasin myös, että kirjassa oli tekstiä joka ei vienyt tarinaa eteenpäin. Poistin siis kerralla yhden luvun, 12 henkilöä ja 25 sivua, jonka jälkeen järjestelin luvut uudelleen. Kyllä kirpaisi, mutta se kannatti.

Tässä vaiheessa totesin, että kirja on pakko toimittaa kunnolla. Lähetin tarjouspyyntöjä muutamalle freelancer-kustannustoimittajalle Yhdysvalloissa ja Englannissa, mutta heidän tarjouksensa olivat liian kalliita, yli 3 000 dollaria. Sitten sattui varsinainen onnenpotku: Authonomyn käyttäjäkunnasta alkoi syntyä pienkustantamoja, ja pääsin englantilaisen Diiarts-kustantamon listoille. He tarjosivat kaksi editointikierrosta, joiden jäljiltä tarina oli paljon parempi. Pienen kustantamon etu on se, että he eivät puuttuneet tarinaan: sain pitää sen aivan haluamani. Kuulin nimittäin Authonomyssä kauhutarinoita siitä, kuinka isot kustantamot pakottivat markkinoinnin nimissä muokkaamaan tarinaa jopa niin, että sivuhenkilöistä tehtiin keskeisiä.

 

tulagi_kannet

Vasemmalla: omakustanteen kansi. Keskellä: Diiartsin kansi. Oikealla: Fingerpressin kansi.

 

Diiarts kaatui vuodessa markkinoinnin tehottomuuteen, mutta sain Tulagin saman tien toiseen pienkustantamoon, Pfoxmooriin, joka on Yhdysvalloissa. Teos palasi siis Amazoniin, tällä kertaa Kindle-kirjana ja Amazonin tarvepainatuskirjana. Taas vuoden kuluttua kävi niin, että Pfoxmoor päätti keskittyä editointipalveluihin, joten kirja jäi orvoksi, mutta onneksi vain hetkeksi. Fingerpress, nykyinen kustantajani Englannissa, nappasi sen ja nyt tehtiin joitakin muutoksia markkinointiin.

Ensimmäinen oli se, että kansi vaihdettiin. Diiarts/Pfoxmoor-kansi oli kaunis, mutta vain isossa koossa. Amazonissa se näytti postimerkiltä. Fingerpress vaihtoi kanneksi repäisevän, joskohta ehkä hieman kosiskelevan kannen, mutta sen vaikutus myyntiin oli suuri. Fingerpress ymmärtää myös internetmarkkinoinnin voiman, ja siksi olenkin iloinen, että he julkaisevat kohta novellikokoelmani Filtered Light and Other Stories.

 

Englanniksi ja suomeksi kirjoittaminen on minulle samanlaista

 

Jos minulta kysytään, onko englanniksi tai suomeksi kirjoittamisessa paljon eroa, on sanottava, että minulle ei ole. Tarina on ikään kuin syvärakenne, jonka voi tuoda näkyväksi pintarakenteeksi joko suomeksi tai englanniksi. Tässä vaiheessa joku kuitenkin kysyy, miksi en kääntänyt Tulagia itse Sitruuna Kustannuksen laitosta varten. Syy on se, että en olisi voinut välttää kiusausta painottaa joitakin asioita käännöksessä tai muuttaa paria pientä detaljia, ja ne olisivat sitten kertautuneet pitkin kirjaa, joka lopulta olisi ollut erilainen kuin englannninkielinen. Siksi olenkin niin iloinen, että Seppo Raudaskoski teki Tulagista aivan erinomaisen suomennoksen, joka kulkee kuin juna. Sen sijaan olen nyt juuri kääntämässä, tai oikeammin kertomassa uudelleen Filtered Lightin tarinoita. Sitruuna Kustannus julkaisee ne ensi vuonna suomeksi.

 

 

Kaiken kaikkiaan tämä on ollut uskomattoman kiinnostava 16 vuoden matka ensimmäisestä luvusta suomenkieliseen laitokseen saakka, eikä se tähän pääty. Nyt on työn alla seuraava vaihe tälle kirjalle ja uusia juttuja, kun pää on kerran auki englanniksi ja suomeksi. Taskuun on jäänyt monta kokemusta ja kymmeniä kirjoittajaystäviä ympäri maailmaa. Tiedän myös, että moni suomalainen kirjoittaa pöytälaatikkoonsa englanniksi tarinoita, ja haluankin kannustaa heitä kaikkia etenemään julkaisuun asti pienkustantamoiden kautta. Keskustelen mielelläni asiasta vaikkapa Facebook-sivullani.

 

Tutustu kirjaan ja kirjailijaan

 

Hotelli Tulagi Lukulampun kaupassa ja Elisa Kirjassa
Heikki Hietala Facebookissa
Heikki Hietala Twitterissä

 

Teksti: Heikki Hietala / Lukulamppu.fi. Kuvat: Heikki Hietala: Mikaela Löfroth / Sitruuna Kustannus. Kansikuvat: kustantajat.
Artikkeli on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

Artikkelin avainsanat ja muut aihepiirin artikkelit: kirjailijat, kirjoittaminen, kustantamot, uutuudet, vieraskynä.

Lue myös Lukulampun artikkeli: Emmi Itäranta tavoittaa kansainvälisen yleisön: ”Käsikirjoitus kannatti kirjoittaa myös englanniksi”

 

Oletko kirjoittanut tarinoita englanniksi?  Olisitko valmis jakamaan käsikirjoituksesi englanninkielisissä verkkopalveluissa?

2 comments

  1. Enpä tiennyt, että sinun romaanillasi oli noin monta eri vaihetta! Muistin vain yhden kustantamon ja omakustanteen.

    Olen monta kertaa miettinyt englanniksi kirjoittamista (ja julkaissutkin yhden omakustanneromaanin englanniksi vuonna 2009, varsinkin sen jälkeen kun kaverini täällä Hollannissa myi englanninkielisen esikoisensa yhdysvaltalaiselle kustantamolle. Mitään megaennakoita hän ei saanut, mutta reilusti viisinumeroisen summan kuitenkin. Kertoessani Suomen myyntiluvuista hän kauhisteli, että hirveää.

    No, tällä hetkellä panostan ennemmin siihen, että jokin suomeksi julkaistuista romaanini kääntyisi vielä englanniksi tai muulle kielelle. Hollantilaiset ja muut ei-suomalaiset ystäväni kyselevät asiasta jatkuvasti.

  2. Moi Maija!

    Polku oli kyllä pitkä ja joskus kivinen, mutta tässä tapauksessa varsinkin matka on ollut hauskempi kuin päämäärä. Välietapissahan sitä nytkin vielä ollaan.

    Ystäväsi onnistui sitten hienosti, jos hän sai ennakot ja kaikki. Pikkukustantamoilla sellaisista ei juuri puhuta. Ja kannattaa muistaa, että maailmassa julkaistaan yli miljoona kirjaa joka vuosi, joten kyllä siinä kilpailu lukijoista on todella kovaa.

    Minä keskityn tällä hetkellä tämän suomenkielisen laitoksen markkinointiin ja novellien kääntämiseen suomeksi. Se on enemmänkin uudelleenkertomista kuin kääntämistä itse asiassa. Sitten on aika taas katsoa Tulagia eteenpäin maailmalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.