Itsepalvelukirjasto AKKU Opinmäki

Ensikokemukset omatoimikirjastosta

Omatoimikirjastot yleistyvät vähitellen. Pääkaupunkiseudun ensimmäinen omatoimikirjasto oli vantaalainen Pointin kirjasto. Omatoimisuus tarkoittaa itsepalvelua eli sitä, että silloin kun kirjaston henkilökunta ei ole paikalla, kirjastoon pääsee kirjastokortilla ja sen tunnuskoodilla, samalla, jota käytetään esimerkiksi lainausautomaateilla.

 

Espoo siirtyi omatoimikirjastojen aikaan tänä syksynä.

Vaikka espoolaisiin kirjastoihin viitataan usein suurina ”kauppakeskuskirjastoina”, Suurpellon alueen uuden koulun, Opinmäen, kirjasto on kaikkea muuta. Se on pieni ja kodikas, pikemminkin olohuone- kuin kirjastomainen.

Oikeastaan kyse ei olekaan kirjastosta, vaan viralliselta nimeltään tila on Aktiivisen oppimisen keskus AKKU . Keskuksessa on kirjastovirkailijan toimipiste, kirjojen lainaus- ja palautusautomaatti, 3D-tulostin keskeisellä paikalla, vähän aikuistenkirjoja ja enemmän lastenkirjoja eri kielillä – Opinmäellä on myös kansainvälinen koulu. Asiakkaille on pöytiä ja istuimia, sisustus on suunniteltu kenties enemmän lasten kuin aikuisten näkökulmasta. Neuvotteluhuone on iloinen ja kutsuva soppi.

Ja vielä: vaikka kirjastohenkilökunta on paikalla poikkeuspäiviä lukuun ottamatta kahdeksasta neljään arkisin, omatoimikirjasto palvelee aamuseitsemästä iltakymmeneen joka päivä.

 

Kirjastoon kesken iltalenkin

 

Minulle tämä pieni kirjasto on ollut suuri kokemus.

Asun lähistöllä ja olin iloisesti yllättynyt jo siitä, että seudulle ylipäätään tulee kirjasto: vielä perustetaan uusiakin kirjastoja, ja vieläpä pieniä. Olin muutaman päivän kirjastohurmiossa ja kerroin kaikille, että ajatelkaa, keskelle peltoa, keskelle ei mitään, tulee kirjasto. Saan ikioman kotikirjaston!

Sitten kuulin, että kirjasto toimii myös omatoimiperiaatteella ja on minun näkökulmastani aina avoinna. Tein ensimmäisen aineistovarauksen Opinmäkeen jo ennen kuin se oli avautunut. Tiesin, että arkeni helpottuisi tämän palvelun myötä, ja niin on käynyt.

Hain ensimmäisen varaukseni kello kahdeksan jälkeen arki-iltana. Kirjastossa ei ollut muita, mutta kertakäyttömukit ja keksinmurut kertoivat, että joku oli viettänyt siellä aikaa. (Omatoimikirjastoissa on kameravalvonta, ja myös mahdollisuus automaattikuulutuksiin.)

Seuraavat asiointikertani ovat ajoittuneet viikonloppuun ja illansuuhun, ulkoilulenkin yhteyteen. Kaikki on sujunut aina hyvin, kirjasto on ollut siisti, lämmin ja kutsuva. Jos ensimmäisellä kerralla tuntuikin hieman kummalliselta olla yksin kirjastossa, sittemmin se on ollut luontevaa, jopa kiinnostavaa ja etuoikeutettua. Eräänä iltana olimme liikkeellä puolisoni kanssa, ja käytimme aikaa siihen, että tutkimme kirjavalikoiman ja keskustelimme kirjastosta ja sen palveluista. Ainakin näin aluksi ”omatoimisuus” tuntuukin ”henkilökohtaiselta” ja saa paneutumaan kirjastokäyntiin uudella tavalla, omassa rauhassa.

Omatoimikirjasto ruokkii sopivasti myös uteliaisuuttani. Aina kun kuljen kirjaston ohi muuten vaan, kurkistan, onko joku kirjastossa.

Ensikokemukseni ovat siis yllättävänkin hyvät. Henkilökohtainen kantani on, ettei arkipuheessa usein parjattu omatoimisuus ole pois palvelusta, vaan erinomainen lisäpalvelu.

 

Teksti ja kuvat: Jenni Saarilahti / Lukulamppu.fi
Artikkelin on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

Lisätietoa:

HelMet-sivuston artikkeli: Opinmäen AKKU aloitti Espoon ensimmäisenä omatoimikirjastona
HelMet-sivuston koontiartikkeli: Omatoimikirjastot
Kirjastoalan keskiössä -blogin kirjoitus: Kokemuksia omatoimikirjastoista

 

Oletko käyttänyt omatoimikirjastoa? Mitä mieltä olet itsepalvelusta kirjastoissa?

1 comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.