dekkarivisa

Dekkarivisa: Tunnistatko jännityskirjojen sitaatit?

Kuusi sitaattia, kuusi tunnettua kirjaa. Tunnistatko, mistä salapoliisi- tai jännityskirjasta nämä sitaatit ovat? Vastaukset löytyvät artikkelin lopusta, samoin linkki aiempiin kirjallisiin visoihimme.

 

(1)
Minunko, kakaran näköisen naisentekeleen, oli nyt lähdettävä puolustamaan lakia ja järjestystä Vuosaaren perukoille?

 

(2)
Tohtori vetäisi henkeä.
»Hyvä jumala», hän sanoi. »Joku on pudonnut kalliolta. Meidän täytyy mennä hänen luokseen.»
Rinnatusten miehet kapusivat kallionrinnettä alas voimakkaamman Bobbyn auttaessa tohtoria. Lopulta he pääsivät pahaenteisen tumman mytyn luo. Se oli noin nelikymmenvuotias mies, ja hän hengitti yhä, vaikka olikin tajuton.

 

(3)
Alhaalla kadun varressa istuu kaksi miestä isossa autossa. Heistä iäkkäämpi puristaa molemmin käsin rattia. Hänen ilmeensä on sulkeutunut ja kireä. Muutama pieni hikihelmi täplittää miehen ohutta ylähuulta.

 

(4)
Junaradan sivussa lojuu kasa vaatteita. Vaaleansinistä kangas­ta – ehkä kauluspaita – samassa mytyssä jonkin likaisenval­kean kanssa. Ne ovat luultavasti roskia, osa jostain ryteikköön salaa kipatusta jätekuormasta.

 

(5)
– Olen pahoillani, lääkäri sanoo. – En ehkä ollut kyllin selkeä. Me emme osaa sanoa minkälaisesta myrkystä tarkalleen on kyse. Se vaikuttaa yhdistelmältä monia luonnon omia aineksia. Ja samoin kuin myrkky, myös myrkytys näyttää oireittesi ja kertomuksesi perusteella olevan toksikologisessa mielessä optimaalinen yhdistelmä erittäin pitkäaikaista altistumista ja äärimmilleen kehittynyttä toleranssia. Me emme voi tehdä mitään. Ei ole mitään mikä palauttaisi normaalitilan tai edes pysäyttäisi, miten sen sanoisin, kehityskulun. Kysymys on lähinnä siitä kuinka kauan menee siihen kun elimistö yksinkertaisesti lopettaa toimintansa. Tämä johtaa valitettavasti kuolemaan.

 

(6)
Meidät on ohjelmoitu siten, että pidämme kuolleita ruumiita vastenmielisinä ja iljettävinä, jotta välttelisimme niitä kuin ruttoa, kirjaimellisesti. Tuohon sisäänrakennettuun selviytymisvaistoon sisältyy kuitenkin harvinainen ja välttämätön poikkeus, joka pitää heimon terveenä ja turvassa. Meistä osa syntyy tähän maailmaan vailla tuota inhoreaktiota. Kauheudet itse asiassa vetävät meitä puoleensa, kiehtovat ja kiinnostavat meitä, ja se on hyvä asia.

 

Vastaukset:

 

(1) Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani (2) Agatha Christie: Askel tyhjyyteen (3) Reijo Mäki: Liian kaunis tyttö (4) Paula Hawkins: Nainen junassa (5) Antti Tuomainen: Mies joka kuoli (6) Patricia Cornwell: Riistetty

 

Tee myös muita kirjallisia visoja.

 

Koonnut: Lukulampun toimitus / Lukulamppu.fi, kuva: Pixabay
Artikkelin on lisensoitu Creative Commons 1.0 -lisenssillä.

 

Kerro: montako sitaattia tunnistit?

4 comments

  1. Luumu Eräpuro

    Ainoastaan kaksi, 1 Lehtolainen ja 2 Agatha Ristie, Mäen teos olisi pitänyt tunnistaa 🙁

  2. Nimetön

    Tunnistin kolme, Lehtolaisen, Hawkinsin ja Tuomaisen. Christie olisi pitänyt tunnistaa, noita kahta muuta en ole lukenut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.