Anna Jansson Crimetime Gotland dekkarifestivaaleilla kuva Lukulamppu Taika Dahlbom

Dekkaristi Anna Janssonilla ei ole aikaa todellisuudelle

Kirjailija Anna Jansson on omassa paikassaan, Gotlannissa. Janssonin Maria Wern -dekkarit  sijoittuvat usein Visbyyn, kaupunkiin, jossa nupukivien lomasta ei kasva voikukkia, vaan ruusupensaita. Kirjailija kertoo rakkaudesta: kotiseutuun, kirjoittamiseen, puolisoon. Miten Janssonin teokset syntyvät, mitä hän haluaa kirjoillaan kertoa  – ja mitä ei?

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

– Ihminen voi lähteä Visbystä, mutta Visby ei lähde ihmisestä, toteaa syntymävisbyläinen dekkarikirjailija Anna Jansson kävellessään tuttuja reittejä Almedalen-puiston lummelammen vasenta laitaa rantatielle.

Sen laidalla olevan vanhan vaaleansiniseksi rapatun Almedalen-hotellin ikkunasta eräs vanha rouva näki murhaajan työntävän yöllisellä kävelyllä olleen naisen rantatieltä alas. Aurinkoisena päivänä Haudan takaa -romaanin murhapaikalla näyttää  olevan parin metrin pudotus pyöreiksi hioutuneille rantakiville, joiden seassa on teräviä aallonmurtajalohkareita. Idyllin ja murhan välinen jännite kiteytyy siinä, miten silmä yhtäkkiä alkaa hakea veritahroja valkoisena hohtavilta kiviltä.

Kaupungilla kävellessään turisti huomaa tuijottelevansa paikallisten asukkaiden ikkunoista sisään. Maria Wern ei pitäisi tästä, mutta sietäisi sen osana Visbyssä elämistä.

 

Anna Jansson Hämärän lapset

 

Väkivallalla on aina merkitys

 

Anna Janssonin uusin teos Hämärän lapset kietoutuu kolmen teeman ympärille. Kiusaamista, pelkoa ja äitien ja lasten suhteita käsitellään siinä monien henkilöiden kautta.   Janssonin teoksissa jokaisella murhalla on syynsä, ja syyt löytyvät henkilöhahmojen elämänkokemuksista.

– Haluan, että väkivallalla on aina merkitys. Murhalla pitää aina olla merkitys, sillä kukaan ei tee murhaa, ellei hän koe olevansa siihen pakotettu. Joskus voi olla kyse pelosta, joskus kunniasta, joskus intohimosta, joskus kylmäverisyydestä, hän kertoo.

Jansson pyrkii tekemään kaikista hahmoistaan täysipainoisia. Hän pitää harmaan sävyissä piirrettyjä hahmoja mielenkiintoisempina kuin mustavalkoisia.

– En halua antaa lukijoille elämänohjeita, selkeää mielipidettä tai omaa tuomiotani oikeasta ja väärästä. Minusta on tärkeää herättää lukijassa empatiaa ja antaa hänen muodostaa omat käsityksensä, pohtii kirjailija.

Hän antaa esimerkkejä omasta elämästään. Sairaanhoitajana ammattiin liittyvien velvollisuuksien toteuttaminen ja oma maalaisjärki tai oikeudentunne saattoivat olla ristiriidassa. Maria Wernkin joutuu näiden kysymysten kanssa painimaan, eikä vastaus ole aina sama.

 

nna Jansson Crimetime Gotland -dekkarifestivaaleilla.

Anna Jansson Crimetime Gotland -dekkarifestivaaleilla. Kuva: Taika Dahlbom

Helppoa kirjoittamista

 

Jansson on onnellisimmillaan kirjoittaessaan.

– Silloin minulla ei ole aikaa todellisuudelle, naurahtaa Jansson.

Hän ei kuitenkaan pysty istumaan pitkään paikallaan.

– Laitan pyykit koneeseen, käyn puutarhaa kuopsuttelemassa, tai pesen vaikka ikkunan kirjoittamisen lomassa.

Hän kertoo työpäiviään 5–6-tuntisiksi, dekkari valmistuu 800 tunnissa. Uransa alkupuolella Jansson oli  usein yötöissä ja kirjoitti päivisin lasten ollessa koulussa. Romaanin kirjoittaminen on helppoa, sillä teksti soljuu kuin elokuvaa katselisi. Editointikierrosta hän pitää ikävänä velvollisuutena, mutta ei jättäisi sitä missään nimessä tekemättä.

– Edesmennyt kirjailija Sara Lidman on johtotähteni tässä asiassa. Hän huomautti, että ihminen pystyy lukemaan vain rajallisen määrän kirjoja elämässään. Siksi jokaisen sivun täytyy olla niin mukaansatempaava, että lukija jää kirjaan koukkuun, vaikka hän selaisi teoksesta vain ensimmäisen, 53. tai 127. sivun, Jansson havainnollistaa.

Visbyn tunnelmaa. Kuva: Crimetime Gotland / www.gotland.com

Visbyn tunnelmaa. Kuva: Crimetime Gotland / www.gotland.com

Rakkaudesta ja Visbystä, ja rakkaudesta Visbyyn

 

Hämärän lapset -teoksessaan Jansson paljastaa päähenkilönsä Maria Wernin henkilöhistoriasta asioita, jotka selittävät tämän kaksijakoiselta vaikuttavaa luonnetta. Kirjailija on kantanut salaisuutta ensimmäisestä teoksesta lähtien, eikä se ollut edes vaikeaa. Maria Wernin taru ei kuitenkaan lopu tähän, seuraava kirja on jo työn alla.

– Uskon, että muutos meissä itsessämme tapahtuu muiden ihmisten kautta. Jokainen tapaamamme ihminen vaikuttaa meihin ja muuttaa meitä, vaikka vain hitusen.

Hän puhuu omasta kokemuksesta. Jansson lähti aikanaan Örebrohon tarkoituksenaan tulla takaisin Gotlantiin heti kun on saanut sairaanhoitajan opintonsa valmiiksi. Hän jäi mahtereelle rakkauden takia: miehen työ ei olisi ollut mahdollista Gotlannissa.

Anna Janssonin katse on intensiivinen mutta lempeä. Mustiksi värjätyt pitkät hiukset heiluvat merituulessa, silmäkulmat järjestyvät usein naururyppyihin, puhui hän sitten rakkaudesta tai kuolemasta.

– Viiteenkymmeneenseitsemään ikävuoteen mennessä sitä on nähnyt sen verran elämää, että vaikeiden ja syvällistenkin asioiden käsittelyyn voi laittaa – tarvitseekin laittaa – hiukan huumoria, hän naurahtaa.

Huumori, hetkessä eläminen ja seuraavaan hetkeen kurkottaminen ovat auttaneet vaikeiden aikojen yli.

Leskeksi jääminen kahdeksan vuotta sitten pysäytti Janssonin hetkeksi. Hän ei halunnut hukuttaa suruaan alkoholiin tai turruttaa sitä pillereillä, sillä hän on nähnyt kuinka vaikeaa on päästä irti surun hellitettyä.

Niinpä hän juoksi. Juokseminen oli tärkeää, sillä läkähdytettyään itsensä hän nukkui hyvin ja hyvin nukkuneena muuttunutta arkea jaksoi pyörittää minuutista minuuttiin, tunnista toiseen, kunnes elämä soljui uusille urilleen ja Visby siinsi ajatuksissa. Hän oli jo ostamassa asuntoa Visbystä, kun uusi rakkaus astui kuvioihin. Jälleen hän jäi mantereelle.

– Olen kyllä sanonut miehelleni, että kumpi tahansa meistä kuolee, niin minä palaan vihdoinkin Visbyyn.

 

Teksti ja kirjailijan kuvat: Taika Dahlbom / Lukulamppu.fi, kirjan kansikuva: Gummerus, maisemakuva: Crimetime Gotland / www.gotland.com

 

 

Seuraa Crimetime Gotland -dekkarifestivaaleja Lukulampussa

 

Tutustu tapahtumaan  ja katso uusimmat artikkelit koostesivulta.

 

Tutustu kirjailijaan

 

Lue Viikon kirja -esittely Anna Janssonin uutuusteoksesta Hämärän lapset (Gummerus 2015).

 

 

sisaltoalue_mainospalkki

Artikkeli on julkaistu osana Lukulampun ja Gummeruksen Crimetime Gotlanti -tapahtumaan liittyvää sisältömarkkinointikampanjaa. Lue lisää Lukulampun yritysyhteistyöstä.

sisaltoalue_mainospalkki

Oletko lukenut Anna Janssonin teoksia? Mikä on suosikkisi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.